Uutis- ja ajankohtaisohjelmien retoriikka Uutisten reseptio Uutisten formaali analyysi

Uutiset toimivat ainakin • ajankohtaisen tiedon lähteenä • ’agendan’ määrittäjinä • sosiaalisena rituaalina • maailmankuvan muokkaajina/ vahvistajina/ kyseenalaistajina (?) • propagandan välineinä • identiteetin vahvistajana • kollektiivisten tuntojen työstäjinä • viihteenä

Väitteitä uutisten yleisöstä (Ridell) • Yleisö on alisteisessa ja riippuvassa suhteessa kertojaan, jolla näyttää olevan koko maailma tietämisensä kohteena mutta joka harvoin paljastaa tietämisensä metodeja tai tietojensa rajoja (Peter Dahlgren) • Uutiset eivät anna yleisölle mahdollisuutta olla itsereflektoiva subjekti uutiset–yleisö -suhteessa, vaan yleisön suhde uutisiin on riippuvuussuhde • Yleisö kutsutaan kysymyksistä käytävän kamppailun ja argumentaation todistajiksi mutta ei koskaan osanottajiksi • TV-uutiset ruokkivat sivullisuuden ja toimintakyvyttömyyden tuntoja

Miten olemme taipuvaisia uskomaan • Pohjustus (priming) virittää meidät uskomaan, näkemään asiayhteyksiä ja arvioimaan määriä tietyllä tavalla • Jos pidämme lopputulosta totena, olemme taipuvaisia uskomaan myös sitä tukeviin argumentteihin, vaikka ne eivät niin hyviä olisikaan (s. 45) • Ei-uskominen vaatii suurempaa kognitiivista ponnistusta kuin uskominen (systeemi 2 systeemi 1:n sijaan, s. 81) • Ihmisen luottamus uskomuksiinsa riippuu siitä, kuinka hyvän tarinan he pystyvät muodostamaan havaitsemansa perusteella – vaikka havaitsisivat vain vähän (s. 87) • Tarve muodostaa yhtenäinen näkemys asioista johtaa systemaattisiin virheisiin (s. 122) • Välitön ympäristö vaikuttaa tiedostamattomalla tasolla suuresti ajatuksiimme ja käyttäytymiseemme (s. 128)

• On helpompaa muodostaa koherentti tarina vähien kuin runsaiden tietojen perusteella (s. 201) • Vaikutelma maailman mielekkyydestä perustuu pitkälti tietämättömyydelle omasta tietämättömyydestämme • Ihmisaivoissa on mekanismeja, jotka priorisoivat huonoja uutisia (s. 301) • Aivot reagoivat nopeasti jopa täysin symbolisiin uhkiin. Emotionaalisesti latautuneet sana (sota, rikos) herättävät huomion nopeammin kuin onnelliset sanat (rauha, rakkaus). (S. 301) • Huonot vaikutelmat ja stereotypiat muodostuvat nopeammin ja ovat vahvempia vääräksi osoittamista vastaan kuin hyvät vaikutelmat ja stereotypiat (s. 302) • Aivoillamme on hyödyllinen kyky fokusoida spontaanisti outoon, epätavalliseen tai toisenlaiseen (s. 324) Kahneman: Thinking, Fast and Slow

Lukutapoja (Stuart Hallia mukaillen) • Hegemoninen asema: hyväksytään elokuvan eksplikoimat ja implikoimat näkemykset yhteiskunnassa ja kulttuurissa vallitsevista suhteista • Neuvotteleva asema: hegemoniset määrittelyt hyväksytään pääpiirteissään mutta paikallisella tasolla luodaan omat pelisäännöt • Oppositionaalinen asema: hegemoniset määrittelyt tunnistetaan mutta niitä ei hyväksytä

Uutisten formaali analyysi I • Miten uutinen ja sen asema lähetyksen kokonaisuudessa motivoidaan? • Relevanssivaikutelman luominen ja ylläpitäminen (kokonaisuus ja osatekijät) • Uskottavuusvaikutelman konstruointi • Osatekijät ja sidosdiskurssi; niiden funktiot osana kokonaisuutta • Hierarkia: ankkuri, toimittajat, asiantuntijat, asianosaiset, tavikset • Miten ja millä perustein eri henkilöt asemoidaan / asemoituvat? • Tulevatko kaikki relevantit näkökannat oikeasuhtaisesti esille? • Miten tuodaan esiin asianosaisten mahdolliset intressit? Asetetaanko ne kriittiseen valoon? Miten? • Tuodaanko esille lähteet, niiden mahdolliset intressit ja rajoitukset sekä niiden asettamat rajoitukset? • Me–he-asetelmat

Uutisten formaali analyysi II • Taustoittavan materiaalin määrä ja selkeys • Domestikointi, tutuksi tekemisen strategiat • Kärjistetäänkö asioita tarpeettomasti tai suorastaan väärin? • Edustavuus – poikkeuksellisuus sekä tämän esiin tuominen • Vedotaanko älyyn, tunteeseen, huumoriin tai aistillisuuteen? • Missä määrin vedotaan implisiittisesti vallalla oleviin käsityksiin tai oletettuihin arvoihin ja näkökantoihin? • Kielellinen ja audiovisuaalinen retoriikka • Kuvituksen ja täytemateriaalin suhde aiheeseen