JACQUES TATIN ELOKUVAT Kittilä Juha Oravala Elävää Kuvaa -projekti

Elokuvallinen mediakasvatus • Nykymedian audiovisuaalista luku- ja kirjoitustaitoa kehitetään perinteisen elokuvan ja elokuvallisen ajattelun lähtökohdista  ja 1980-luvuilla elokuvakasvatus laajaa, kytkeytyi elokuvakerhojen verkostoon ja kansansivistystyöhön  Elokuvakerholiikkeen hiipuminen johti myös perinteisen elokuvakasvatuksen vähenemiseen

 Miksi enää puhua perinteisestä elokuvasta digitaalisen nykymedian aikana? - perinteisen elokuvakulttuurin suojeleminen - elokuvan merkitys kansallisen ja yksilöllisen identiteetin rakentajana sekä historiallisen ajan esittäjänä - elokuva ylittää kulttuurien väliset rajat: elokuvallisen kerronnan universaalisuus - elokuva on peili ei-kielellisten tunteiden ilmaisemiseen

- elokuvalla on oma historiansa, joka samalla heijastelee myös aikakausien välisiä murroksia - Nykypäivän liikkuvan kuvan mediat perustuvat pitkälti elokuvassa kehitettyihin esittämisen konventioihin - Elokuvia katsomalla, analysoimalla ja niistä keskustelemalla voidaan oppia lukemaan audiovisuaalisen kerronnan konventioita ja koodeja, joista on tullut yleisiä esittämisen ja ymmärtämisen malleja

Miten elokuvallista mediakasvatusta? • Kokonaisvaltaisen elokuva- ja mediasuhteen harjoittaminen 1) kokemisen, 2) analyysin, 3) tekemisen kykyjä kehittämällä - kohti yksilöllistä elokuvallista ajattelua - kohti uudelleen elokuvaa arvostamaan oppinutta yhteisöä

Jacques Tatin elokuvat  Ranska elokuvan kotimaa (Lumiére –veljekset, Georges Méliès)  Komedian pitkä perinne ranskalaisessa elokuvassa  Elokuvan esikausi attraktioiden ja mykkäelokuvan aikaa, Euroopassa 1920-luvun lopulle  Elokuvan synty ja 1800-luvun modernin teollisuusyhteiskunnan kehitys ja kaupungistuminen - erillisen vapaa-ajan kulttuurin kehittyminen - kysyntä erilaisille viihdemuodoille - elokuva aikanaan varieteen, teatterin, sirkuksen ja operettien kaltainen huvitusmuoto (ei vielä taidetta)

• Lumiére –veljesten elokuva Kasteltu kastelija (1895) ensimmäinen juonellinen komedia • Ranskassa komediasta mykkäelokuvan kaudella oma lajityyppi - erilaiset pellet, akrobaatit ja hölmöilijät - Max Linder ( ), arkielämän tilanteiden outo surrealismi - amerikkalaisen komedian esikuvat Ranskassa

 Jacques Tati ( ) - ohjaaja, käsikirjoittaja, näyttelijä, tuottaja, leikkaaja - vain 5 pitkää elokuvaa: Jour de fête (Lystikäs kirjeenkantaja), 1947 Les vacances de Monsieur Hulot (Riemuloma Rivieralla), 1952 Mon oncle (Enoni on toista maata), 1958 Playtime (Playtime), 1967 Trafic (Trafic – liikenne), 1970 sekä Parade (Parade, TV-ohjelma), 1974

 Opiskeli teatterikoulussa, erikoistui mimiikkaan ja pantomiimiin  Elätti itsensä 20 vuotta kiertävänä varietee-koomikkona  Pantomiimi on Tatin elokuvakäsityksen ja komiikan tajun ytimessä - dialogin toissijainen merkitys - ei-kielellinen viestintä, tilannekomiikka - henkilöiden toiminnan yhteys johonkin tilalliseen ympäristöön - odottamattomien sattumien rytmi, yllättävät muutokset ja häiriöt ”normaaliin” elämänmenoon • Tavanomaisten rutiinien ja maneerien paljastaminen ja niiden naurettavaksi tekeminen esittämällä asiat uudessa valossa

 Tatin elokuvat satiireja modernista elämänmuodosta ja teknologian kehityksestä - kohteena ympäröivien konventiot ja rutiinit, keskiluokan ja porvariston tapasidonnaisuus ja omahyväinen turhamaisuus, modernit sosiaaliset ja tekniset järjestelmät • Tati on koomikkona ulkoisen todellisuuden tarkkasilmäinen havainnoija - komiikka yhdenlaista ’tutkivaa elokuvaa’, analyysiä omasta ajasta, kulttuurisista eroista ja erityispiirteistä

 Tatin satiiri rakentuu hienovaraiselle jännitteelle mm. seuraavien dualiteettien välillä: moderni kaupunkiyhteisö perinteinen maaseutuyhteisö rationaalinen järjestys sattuma, irrationaalisuus kulttuuri luonto edistyspysyvyys tuttuus ja samuustoiseus ja vieraus yksityistyminenyhteisöllisyys automaatiomanuaalisuus teollinen tuotantomaanviljely rationaaliset lainalaisuudetvapaa elämä, laissez faire työelämä vapaa-aika rutiinitkuljeskelu (flâneur) aikuiset lapset ja lapsenkaltaiset jäykkä muodollisuushetkessä eläminen teennäisyys impulsiivisuus

Tatin elokuvataide - Elokuvat käsittelevät kulttuurisia eroja ja kansallisia ominaispiirteitä - Tati ei kuitenkaan elokuvarealisti - Vaikka tekee tarkkoja havaintoja todellisuudesta, niin luo todellisuuden elementeistä korostettuja stereotyyppejä - Elokuvat täynnä vihjeitä, jotka viittaavat tiettyihin kulttuurisiin koodeihin - Edellyttävät katsojalta paljon omaa aktiivisuutta

- Tatin miiminen komiikka rakentuu tietyn rytmin varaan, jossa päähenkilö on aina jotenkin epäsuhtaisessa yhteydessä kerronnallisen ympäristön kanssa - Tatin henkilöhahmot ovat narrihahmoja, jotka asettavat yhteiskunnan normaalit sääntöjärjestelmät, normit, asenteet ja tapasidonnaisuudet pilkan kohteeksi - Tatin elokuvissa irrationaalisuus ja luova kaaos uhkaa alituisesti tavanomaista järjestystä

monsieur Hulot  Syntyi debyyttielokuvan Lystikäs kirjeenkantaja jälkeen; Riemuloma Rivieralla esitteli hahmon  Tatin tavaramerkki, yksi kuuluisimmista valkokangashahmoista  m. Hulot on ulkoisesti kuin kuka tahansa keskiluokkainen ranskalaismies - säntillinen, hillitty, tyylikäs, elegantti, herrasmiehen lailla käyttäytyvä - samalla täysin tuntematon, lähes mykkä, hajamielisen oloinen, viaton hyväntahtoisuus ”ei-maailmallista” - eläminen normaalin työelämän ulkopuolella - toiminta täysin ei-hyödyllistä, keskittyminen vapaa-ajan viettoon ja tyylillisiin seikkoihin: rantalomiin, tenniksen pelaamiseen, piipun polttoon ja erilaisilla messuilla vierailuun

Tatin kinematografia eli elokuvalliset periaatteet  Tatin elokuvien äärimmäisen huolellisesti suunniteltuja, harjoiteltuja ja toteutettuja - tarkkaan harkitut parametrit: kuvakulmat, kameran paikka tilassa - kohtausten rytmi - pitkät, syvätarkat otokset - kuvakoot yleensä stabiileja, ei vaihtelua eri kokojen välillä, laaja kokokuva yleisin - näkökulma pysyy etäällä henkilöistä, ei personoida lähikuvien kautta, henkilöt esitetään osana ympäristöä - äänten merkitys teeman käsittelyssä ja komiikan luomisessa

 Tati & modernin elokuvan ( eurooppalainen uusi aalto/neorealismi) olemus: - elokuvassa ei ole varsinaista tarinaa eikä vahvaa juonirakennetta (tarinan johdonmukainen kehittely) - ei varsinaista dialogia, eikä kerronnallisia kohtauksia - ohimenevistä (jopa satunnaisista) hetkistä koostuva kokonaisuus - ei päähenkilöä vahvassa mielessä, kuten klassisessa kerronnassa

 Arkkitehtuurin teema - elokuva Playtime ja ”Tativille”: lavastetuissa rakennelmissa oma keskuslämmitys, hissit ja valtava valaistusjärjestelmä - arkkitehtuurin ja kinematografian yhteys - ohjaajan kaksijakoinen suhde moderniin teknologiaan: sarkasmi, mutta samalla viehtymys

- tutkia kuinka ihmiset elävät, toimivat ja viihtyvät erilaisissa tiloissa - jännite modernin kaupunkielämän ja perinteisen kyläyhteisön elämän välillä - moderni arkkitehtuuri ja nähdyksi tulemisen + tarkkailtavana olemisen problematiikka - vanhan Pariisin katoaminen modernin kaupunginosan tieltä

Riemuloma Rivieralla  Loman teema - parodian tai hyväntahtoisen satiirin kohteena keskiluokan ja porvariston tapasidonnaisuus - lomaan liittyvät rituaalit, joiden kautta haetaan merkitystä vapaa-ajalle - komiikka syntyy jännitteestä: lomaa rytmitetään rutiinien kautta, kuten arkeakin - myös liikenteen ja autoilun teema - herra Hulot nostaa esiin lomalla olemisen rutiinin kummallisuutta erilaisten sattumien kautta

TEHTÄVIÄ: 1) Kiinnitä huomiota elokuvan tarinaan. Miten kuvailisit elokuvan juonirakennetta? Onko elokuvassa alku, keskikohta ja loppu ja tässä järjestyksessä? Entäpä löytyykö elokuvasta kerronnallisia huippukohtia ja seesteisempiä kehittelyvaiheita?

2) Löytyykö kiinnostavia elokuvailmaisullisia erityispiirteitä, esim. kuvauksessa, leikkauksessa, äänimaailmassa, lavastuksessa? 3) Onko elokuvassa mielestäsi jonkinlainen sanoma? Voiko elokuvasta löytää joitakin rinnasteisia vastakohtapareja?