Elokuvan ja median historia    

Kurssin sisällöstä Elokuvan, radion ja television historiaa Painopiste elokuvassa Näiden mediamuotojen erilaiset (tekniset, sisällölliset, taloudelliset) vaikutussuhteet ja kytkökset, esimerkiksi Äänen tallennustekniikka innoitti elokuvan keksimistä Elokuvan kerrontaperiaatteet siirtyivät televisioon Varhaiset telekommunikaatiotekniikat (lennätin, puhelin) radion taustalla Elokuvan lajityypit (sarjat, uutiskatsaukset) television ja osin radion taustalla Radion toimintamallit ja ohjelmatyypit siirtyivät televisioon

4 tapaa kirjoittaa elokuvan historiaa Robert C 4 tapaa kirjoittaa elokuvan historiaa Robert C. Allen ja Douglas Gomery: Film History: Theory and Practice Esteettinen historia elokuva taiteena, elokuvataiteen historia Teknologinen historia mitä teknisiä kehitysvaiheita elokuvan historiassa on ollut Taloudellinen historia Elokuva kulutushyödykkeenä: miten taloudelliset intressit ovat ohjanneet elokuvan kehitystä? Sosiaalinen historia miten elokuva on vaikuttanut yhteiskuntaan;miten elokuvaa on eri aikoina katsottu ja miten yleisö on siihen suhtautunut; elokuvan kulttuurihistoria (levitys, kulutus, vastaanotto, tulkinta)

Mistä historiasta puhutaan? visuaaliset esitysmuodot? audiovisuaalisuus? yleisön huvitukset? äänen tallentaminen? kertovat taidemuodot? Bisnes? Olennainen tekijä: konteksti, näkökulma

Historian merkitys nykyhetkessä Historia voi osin vastata tai tuoda näkökulmia esimerkiksi seuraaviin asioihin: Mitä ymmärrämme ”elokuvalla”, “radiolla”, “televisiolla” Miksi ne ovat sellaisia kuin ovat? Voisivatko ne olla muunlaisia? Miksi juuri amerikkalainen elokuva / musiikki / tv-ohjelmat hallitsevat maailmanmarkkinoita? Onko elokuva taidetta? Entä radio tai televisio?

Nykyhetken ongelma Nykyhetken tilanne usein määrää sen minkä historiaa tutkitaan: meillä on elokuva - miten tähän on tultu? ”Kohtalonomaisuuden” harha: nykyinen elokuva vaihtoehtoisista malleista tähän asti voitokkain – siis kehityksen ”välttämätön” seuraus Nykytilanne: kehityksen normi

Elokuva normina? Elokuva ei ole audiovisuaalisuuden olemuksellinen normi tai päätepiste Elokuvalla kuitenkin ollut historiallisesti merkittävä asema viimeisen runsaan sadan vuoden ajan - ja siinä mielessä se on ”normi”, vertauskohta, josta vallitsevaa tilannetta voi yrittää ymmärtää

Suurmieshistoria vs. mikrohistoriat Usein elokuvan ja median historia esitetään yksittäisten ”suurmiesten” (taiteellisina, teknisinä, taloudellisina, tms.) keksintöinä / innovaatioina Muutokset myös nähdään (ajallisesti, laadullisesti) selkeärajaisina ja niiden suunta selvänä Todellisuudessa kyse on erilaisisista ristikkäisistä ja päällekkäisistä kehityskuluista, ”mikrohistorioista”, joista jotkut jäävät elämään, toiset eivät Uusien keksintöjen / innovaatioiden merkitys tai käyttötapa ei aina ole heti selvää, vaan jäsentyy vasta ajan myötä

”Kriisihistoria” Rick Altman: Silent Film Sound (2004) Medioiden rajat eivät määräydy vain teknisesti, vaan myös sosiaalisesti ja historiallisesti (sosiaaliset sopimukset, käytännöt) Esim. 1800-luvun lopun esitykset, joita nykyisin kutsutaan elokuviksi, voitiin nähdä valokuvina, taikalyhtyesityksinä, vaudevillena… Representaatioiden uskottavuus on historiallisesti määräytynyttä Esim. pitääkö elokuvan äänen kuulua valkokankaan takaa (ääni elokuvan ”todellisuuden” äänenä) vai orkesterikuopasta (ääni orkesterin ”todellisuuden” äänenä) Uskottavuuden / todellisuuden kriteerinä ei todellisuus sinänsä, vaan aikakauden hyväksytty representaatio todellisuudesta

Median ”identiteettikriisit” Rick Altman: Silent Film Sound (2004) ”Uusi teknologia syntyy aina nimettömänä” ”syntymäpäivää” mahdoton määrittää Uutta teknologiaa määrittää aina identiteettikriisi Identiteettien moninaisuus Onko elokuva teatteria vai valokuvausta, sirkusohjelmaa vai matkakuvia? Minkä mallin mukaan tulisi ymmärtää? Toimivaltakiistat / kontrolli Eri ryhmillä erilaisia intressejä uuden teknologian ja sen käytön suhteen Kenellä oikeus tehdä mitäkin (esim. pitääkö elokuvaesittäjien kuulua teknikkojen vai näyttelijöiden liittoon; mitä saa esittää kellekin, pitääkö jotain kieltää , kenen ehdoilla toimitaan) — liittyy siihen, mihin kategoriaan uuden median mielletään kuuluvan Perustuuko elokuvan tekijänoikeus valokuviin vai käsikirjoitukseen? Monimääräytyvyys (overdetermination) Median identiteetti vakiintuu vasta, kun riittävän monelta suunnalta tulee vahvistus yhdenmukaiselle identiteetille (nimeäminen, lainsäädäntö, käyttö) Useiden eri intressiryhmien ”sopimus” Joskus jotkut intressiryhmät jäävät pois (esim. mykkäelokuvan ajan elokuvateatterimuusikot)

28.12.1895?

28.12.1895 - elokuvan syntymäpäivä? Lumièren veljesten (Auguste ja Louis) kinematografi-esitys Pariisissa, Grand Cafén Intialaisessa salongissa Myyttinen elokuvan syntyhetki

28.12.1895: mistä oli kyse? Valokuvattuja liikkuvia kuvia projisoitiin julkisesti maksua vastaan viihteeksi

28.12.1895

28.12.1895 ??? Mikään näistä asioista ei sinänsä tapahtunut ensimmäistä kertaa liikkuvia kuvia oli jo aiemmin heijastettu kankaalle - niin valokuvattuja kuin muitakin liikkuvia kuvia oli esitetty julkisesti ja maksullisesti muilla tavoin (Edisonin kurkistuskaappi-elokuvat) ja myös projisoiden (Lathamin veljekset (USA) toukokuu 1895, Max Skladanowsky 21.12.1895 Saksa) Myöskään ”ensimmäisenä elokuvana” tunnettu Junan saapuminen asemalle ei ollut mukana näytöksessä

28.12.1895? Elokuvan syntyhetki määritelty vasta jälkikäteen tietyn jo asemansa vakiinnuttaneen elokuvamuodon näkökulmasta. Ajatus: ne elokuvamuodot, jotka edeltävät tätä, ovat elokuvan "esihistoriaa". Aikalaisten oma kokemus peittyy, tapahtuma tulkitaan nykyhetken näkökulmasta

1900-luvun alkuvuosien aikana "elokuvaksi” määrittyi ensi sijassa elokuvateatterissa esitettävä, valkokankaalle heijastettu (vs. kurkistuskaappimallinen) valokuvapohjainen (vs. esim. piirretty animaatio) Julkinen (vrt. esim. privaatti katsominen) Maksullinen (liiketoiminta vs. esim. julkinen palvelu) Fiktiivinen ja viihteellinen (vs. esim. tieteellinen) Ja lopulta pitkä (yli tunnin mittainen) ELOKUVA

ELOKUVA ENNEN ELOKUVAA Thaumatrooppi 1800-luvun optinen lelu

Visuaalinen populaarikulttuuri 1800-luvulla Suosittuja esitysmuotoja taikalyhtyesitykset valokuvat panoraama:maalatut kulissit ja kolmiulotteiset hahmot (vrt. laajakangas) sirkus, freak shows, huvipuistot, music halls - attraktio kiertävät esiintyjät Elokuva tarjosi tullessaan aiempaa halvemman tavan tarjota visuaalista viihdettä massoille

Joitain elokuvaa edeltäneitä keksintöjä / laitteita Camera obscura : kameran alkumuoto Taikalyhty, laterna magica: kuvien heijastaminen Tirkistyskaappi "Tieteelliset lelut": fenakistiskooppi, zoetrooppi:liikkuva kuva Valokuvaus: kuvien mekaaninen tallentaminen

Camera obscura

Camera obscura ("pimeä huone") Camera obscura on huone tai laatikko, jonka seinässä on pieni reikä ("neulanreikäkamera”) Reiän kautta tuleva valo muodostaa vastakkaiselle seinälle (ylösalaisen) kuvan ulkopuolisesta maisemasta Tämä periaate edelleen keskeinen valokuva- ja elokuvakameroissa Tunnettu Euroopassa viimeistään 1200-luvulla Käytettiin esim. auringonpimennyksen tarkkailuun 1588 Giovanni Battista della Porta kuvasi teoksessaan Magiae Naturalis reaaliaikaisen liikkuvan kuvan esityksen camera obscuran avulla (vrt. elokuva, televisio) Toimi myöhemmin mm. taiteilijoiden apuvälineenä; esim. 1600-luvun hollantilaisen maalarin Jan Vermeerin arvellaan käyttäneen camera obscuraa "valokuvantarkoissa" kuvissaan

Camera obscura Reinerus Gemma-Frisiuksen kuvaus auringonpimennyksen tarkastelusta 1544

Giovanni Battista della Porta Pimeässä huoneessa valkoisille kankaille kohdistettuna voidaan nähdä metsästystä, juhlia, vihollisarmeijoita, näytelmiä ja mitä vain halutaan yhtä selvästi kuin ne olisivat omien silmien edessä. Olkoon sen huoneen edustalla, jossa haluat esittää asioita, jokin avara tasanko, johon aurinko pääsee vapaasti paistamaan. Sinne voit asetella puita, metsiä, vuoria, jokia, eläimiä, jotka ovat joko todellisia tai maalattuja, puisia tai muulla tavoin valmistettuja. Niiden sisään voi asettaa pieniä lapsia, kuten teatteriesityksissä. Voit lavastaa hirviä, villisikoja, sarvikuonoja, elefantteja, leijonia tai mitä oliota haluatkin. Niiden tulee sitten tulla esiin aste asteelta, ikään kuin ne tulisivat luolistaan tasangolle. Metsästäjien tulee saapua metsästyskeihäineen, verkkoineen, nuolineen ja muine tarvikkeineen, joilla metsästystä voidaan esittää. Torvet, kornetit ja trumpetit voivat soida. Huoneessa olevat näkevät puut, eläimet, metsästäjien kasvot ja kaiken muun niin selvästi, etteivät kykene sanomaan onko se totta vai harhaa. Magiae Naturalis (1588): XVII Kirja, VI luku. Giovanni Battista della Porta (1535-1615)

Camera obscura taiteilijan apuvälineenä (1855)

Camera obscura

Camera obscura-esitys 1877

Taikalyhty Kuvien projisointi – dia-/elokuva-/videoprojektorin edeltäjä Olemassa ainakin jo 1600-luvun puolivälissä CHRISTIAN HUYGENS (1629-1695) Hollantilainen fyysikko. Valmisti vanhimman tunnetun taikalyhdyn, jota kuvaili vuonna 1656 veljelleen lähettämäsään kirjeessä. kiertävät esittäjät Fantasmagoria (Robertson, 1700-1800–l. vaihde) Taikalyhdyllä toteutettu kauhushow mukana jo alkeellinen liike suosio kesti pitkään (1900-luvun alkupuolelle)

Taikalyhty (laterna magica)

Taikalyhdyn toimintaperiaate

Taikalyhtyesitys 1700-luvulla

Fantasmagoria-tyyppisiä taikalyhtydioja

Taikalyhty lasten leluna 1800-1900 –luvun vaihteessa

Taikalyhtyesityksiä Museu de Cinema: esimerkkejä taikalyhtyesityksistä http://www.youtube.com/watch?v=VoI3bU-gDew Museu de Cinema: fantasmagoria http://www.youtube.com/watch?v=S9hVVLOHdTI

Tirkistyskaappi toinen esittämistraditio; "henkilökohtaisempi" kuin taikalyhty: vain yksi katsoja kerrallaan vrt. esim. TV, tietokonepeli

Tirkistyskaapin katselu

Tirkistyskaappikuva

Tirkistyskaappikuva 1700-luvulta Erkki Huhtamo: Elävän kuvan arkelologia

Fenakistiskooppi 1832 belgialainen fyysikko Joseph Plateau ja itävaltalainen geometrian professori Simon Stampfer keksivät toisistaan riippumatta (Stampferin laitteen nimi “stroboskooppi”) pyöreä levy, johon on kuvattu liikesarja (sama hahmo liikkeen eri vaiheissa) katsottaessa reikien läpi pyörivää kuvalevyä (esim. peilin kautta) syntyy vaikutelma levyyn kuvatun hahmon liikkeestä käytettiin leikkikaluna (“tieteellinen lelu”) yksi käyttäjä kerrallaan (vrt. kurkistuskaappi) Myöhempiä muunnelmia zoetrooppi ja praksinoskooppi (useita katsojia)

Fenakistiskooppi

Fenakistiskoopin katselu peilin avulla

Zoetrooppi keksijä William Horner 1834

Praksinoskooppi (Reynaud)

Praksinoskooppi

Praksinoskooppi

Franz von Uchatius: ”Uchatiuksen lyhty” Liikkuvien kuvien projektori n Franz von Uchatius: ”Uchatiuksen lyhty” Liikkuvien kuvien projektori n. 1851-53 Perustui Stampferin stroboskooppiin

Esimerkkejä http://www.youtube.com/watch?v=r4B3FHHt_k8

Valokuvaus Olemassaolevien objektien kuvien mekaaninen tallentaminen Valokuvan kiinnittäminen 1826: Nicéphore Niepce: ensimmäinen valokuva 1835-39: William Fox Talbot ja Louis Mandé Daguerre: toimiva tapa kiinnittää valokuvia Daguerrotyyppi: kuparilevy, ei kopioitava Kalotyyppi: paperille negatiivi, voitiin kopioida

Nicéphore Nièpce 1826: ”Näkymä ikkunasta Grasissa” (Ensimmäinen kiinnitetty valokuva, valotus 8 tuntia)

Daguerre / Talbot 1835-39

Nadar (Gaspard-Félix Tournachon 1820-1910) Valokuvaaja, ammattimaisen valokuvauksen pioneeri Valokuvaajana aktiivinen 1850-luvulta alkaen Tunnettu taiteliljamuotokuvista Ilmavalokuvia, keinovalon käyttöä

Nadarin valokuvia Sarah Bernhardt (n. 1860-65) Eugene Délacroix (n. 1860?)

Animaatio Nadarin ”pyörivästä omakuvasta” (n. 1863) http://en