Kuvailmaukset kirjoittajan apuna ja ongelmana Tiellä on poski, lähteellä silmä, merellä selkä ja kynttilällä sydän.. Kirjoittaja luo kielikuvia tiedostamatta ja tiedostaen Kuvailmaukset ovat kuin mausteita: ilman niitä tuotos ei maistu juuri miltään. Esseessä kielikuvat tarjoavat eläviä mielikuvia käsitteelliselle pohdiskelulle. Mutta kaikki kielikuvat eivät ole tuotokseen sopivia vaan ne voivat edustaa jo kulunutta, jopa naiivia ilmaisua.. Millainen sitten on kiinnostava kielikuva? Mistä sen tunnistaa?
Sen tulee erottua tavallisesta asiatyylistä (”selkäpiitäni pitkin hiipi kauhu”), se syntyy konkreettisiin asioihin viittaavista sanoista (”nousevan auringon maanosa” -Aasia) Kuluneita kielikuvia pitää välttää kuin ruttoa! Kielikuvien tyylikkyys syntyy lukeneisuudesta: mitä enemmän on kirjoittaja lukenut, sitä herkemmin hän tunnistaa kuluneen kielikuvan. (”Navan ympärillä pyöriminen, illan viimeiset auringonsäteet hyväilivät maisemaa, puurot ja vellit sekaisin”) Kuvakieli pitää hallita: tyylikömmähdyksistä sakotetaan (”he sekoittivat pakkaa soppaan”) Sanavalintoihin tarkkuutta! Mitä tarkoittaa, jos kirjoittaa: ”Nuorten unelmat ja monesti todellisuuskin liitelevät harmaissa betoniviidakoissa. Näissä kaupungeissa ihmiset kipittelevät paikasta toiseen stressaantuneina.”
Kielikuvien loogisuus ja uskottavuus voi myös olla koetuksella, jos kirjoittaa: ”Titanic kertoo Romeon ja Julian tapaan surullisen tarinan kielletystä rakkaudesta, joka sekä leimahtaa liekkiin että sammuu räjähdysmäisellä tavalla.” tai: ”Syitä (Lähi-idän rauhattomuuteen) heitetään edelleen uskonnon piikkiin.” ”Lännestä työntyy sivistynyt ja kehittynyt länsimaalaisten kehto, joka puskee tietään Aasiaan.” Yhteys aiheeseen on tärkeä: mitkä sanaperheet sopivat luontevasti tai oivaltavasti kielikuvaan? Esim. millaisiin aihe- tai asiayhteyksiin sopisi ilmaisu: ”kaavoihinsa kangistunut”, ”nahkurin orsilla tavataan” tai ”sopivasti lihava”? ”Loppupeleissä suurta roolia näyttelevät meidän omat abiturientit, jotka vetävät tästä kaikesta pisteet kotiin..” Lähde Mervi Murto: Kuvittavat sanat (Ylioppilastekstejä 2009, SKS)