© Torsti Hyyryläinen 2008 Leader -metodin ja sen soveltamisen kriittinen tarkastelu – kohti Leader 2.0 versiota Leader-työn kehittämisseminaari - Hallinnoinnista sisällön kehittämiseen Vantaan Heureka Torsti Hyyryläinen HY-Ruralia, Rural Studies -verkosto

© Torsti Hyyryläinen 2008 Rural Studies -yliopistoverkosto 10 yliopiston verkosto 25 yliopisto- opettajaa 160 opiskelijaa

© Torsti Hyyryläinen 2008 Esityksen sisältö: 1. Mitä toimintaryhmätyö on? 2. Toimintaryhmätyö ja L-metodi 3. L-metodin erityisyys 4. Kohti L-2.0 versiota

© Torsti Hyyryläinen 2008  Sosiaalinen innovaatio!  Uuden hallinnan idea ja käytäntö!  Kehittämistä?  Hanke? tai Ohjelma? 1. Mitä toimintaryhmätyö on?

© Torsti Hyyryläinen 2008 Julkistalous Public Economy Yritystalous Private Economy Yhteisötalous Community Economy Julkistalous Public Economy Aluekehittämisen hallinta – ennen

© Torsti Hyyryläinen 2008 Julkistalous Public Economy Yritystalous Private Economy Yhteisötalous Community Economy 50% 30% 20% Aluekehittämisen muuttunut hallinta L-metodi

© Torsti Hyyryläinen Toimintaryhmätyö ja L-metodi Toimintaryhmätyö on tiettyjen Leader-metodin erityispiirteiden kokonaisvaltaista soveltamista kansallisessa ja paikallisessa kontekstissa. Kansallinen ja paikallinen konteksti L-metodi toimintaryhmätyö ?

© Torsti Hyyryläinen Toimintaryhmätyö ja L-metodi Toiminnasta voidaan erottaa: 1)rutiineina hallittavat prosessit 2)komplekseina hallittavat prosessit 3)luovat prosessit.

© Torsti Hyyryläinen L-metodi tietona ja toimintana Leader-metodi on maaseudun paikallisen kehittämisen pääomien hallinnan tapa, jossa käytetään ja konstruoidaan tietoa siitä, miten maaseudun niukoista voimavaroista rakennetaan kestävää kehitystä.

© Torsti Hyyryläinen L-metodin erityispiirteet kriittisessä punninnassa  Alueperusteisuus  Alhaalta ylös -periaate  Paikallinen kumppanuus (toimintaryhmä)  Monialaisuus (integroiva ja sektorien välinen strategia)  Innovatiivisuus (aikaisemmin myös ”pilottiluonteisuus”)  Alueiden välinen ja kansainvälinen yhteistyö  Verkostoituminen

© Torsti Hyyryläinen 2008  Alueperusteisuus Kehittämissuunnitelma tehdään ja strategia määritellään tietyn rajatun alueen nykytilanteen, vahvuuksien, heikkouksien ja mahdollisuuksien mukaan. Suomessa alueperusteisuus on vakiintunut seutukuntaa vastaavaksi toimintatasoksi, joka ei kuitenkaan vastaa välttämättä virallista tilastollista seutukuntajakoa. Kullakin seudulla toimii yksi toimintaryhmä. Arvio: Keskeinen (aluekehittämisen) lähtökohta ja paikallisuuden perusta. Alueiden laajuus iso haaste.

© Torsti Hyyryläinen 2008  Alhaalta ylös -periaate Kehittämisstrategian laatimista ja täytäntöönpanoa koskeva päätöksentekovalta kuuluu paikalliselle toimintaryhmälle. Toimintaryhmän tehtäviin kuuluu paikallisen väestön neuvonta, innostaminen ja koulutus kehittämistyöhön. Suomessa tämä on vakiintunut tarkoittamaan toimintaryhmän autonomian lisäksi paikallisten toimijoiden suoraa ja välitöntä osallistumista hankkeisiin sekä paikallisten ideoiden jalostamista ja generointia. Arvio: Keskeinen periaate, mutta retorisesti vanhentunut. Käytännön toteutumista pitää arvioida kriittisesti.

© Torsti Hyyryläinen 2008  Paikallinen kumppanuus (toimintaryhmä) Laajasti tulkiten kumppanuudella viitataan toimintatapaan yleisesti, laajaan yhteistoimintaan ja rajoja ylittävien verkostojen rakentamiseen. Paikallisella kumppanuudella tarkoitetaan rajatummin julkisista ja yksityisistä yhteistyöosapuolista muodostuvaa toimintaryhmää. Se on toimintaryhmätyön subjekti. Suomessa toimintaryhmän edellytetään toimivan kolmikantaperiaatteella: toimintaryhmän (juridisesti yhdistys) hallituksessa on oltava kolmasosa yhteisöjen ja yritysten, kolmasosa alueen asukkaiden ja kolmasosa paikallisen julkisen hallinnon (kuntien) edustajia. Arvio: Tärkeä kokoava idea. ”Kolmikanta” on institutionalisoitumisen perusta

© Torsti Hyyryläinen 2008  Monialaisuus (integroiva ja sektorien välinen strategia) Kehittämisstrategiassa on kokonaisvaltainen, kumppanuuteen perustuva lähestymistapa, joka perustuu eri sektoreiden, toimijoiden, alojen ja hankkeiden väliseen vuorovaikutukseen. Arvio: Tärkeä sisältöä ja alaa säätelevä ajatus (maatalous-rajaus), mutta käytännössä sektoreidenvälisyys ei ehkä toimi ideaalilla tavalla.

© Torsti Hyyryläinen 2008  Innovatiivisuus (aikaisemmin myös ”pilottiluonteisuus”) Kehittämisstrategiassa tulee korostaa keinoja, joiden avulla pyritään uudenlaiseen kestävään kehitykseen verrattuna alueella aikaisemmin sovellettuun käytäntöön. Toimintaryhmien strategialla ja hankkeilla tulisi olla jokin uutuusarvo ja pyrkimys uuden luomiseen ja kokeiluihin. Arvio: Kehittämisen ydin ja metodin keskeinen idea, mutta käytännössä abstrakti, suhteellinen ja vaikeasti määriteltävä.

© Torsti Hyyryläinen 2008  Alueiden välinen ja kansainvälinen yhteistyö Kehittämisstrategian mukaisesti toteutetaan kansallisia ja kansainvälisiä yhteistyöhankkeita. Arvio: Merkitykseltään vahvistuva? Resurssit?

© Torsti Hyyryläinen 2008  Verkostoituminen Paikallisten toimintaryhmien kansallinen ja kansainvälinen kokemusten ja tietotaidon vaihto kaikkien asianomaisten toimijoiden välillä. Suomessa kaikki toimintaryhmät kuuluvat kansalliseen verkostoon. Euroopan tasolla toimii puolestaan kansainvälinen verkostoyksikkö. Arvio: Tärkeä periaate, mutta osin päällekkäinen edellis(t)en kanssa. Ajatuksena institutionalisoida kansainvälistä ja kansallista tiedonvaihtoa.

© Torsti Hyyryläinen Kohti 2.0 versiota!  Mitkä periaatteet toimivat, mitkä eivät?  Mitkä on sisäistetty vahvemmin ja mitkä heikommin, ja miten tulkittu kansallisesti ja paikallisesti?  Tulisiko ottaa mukaan uusia periaatteita, mitä ne olisivat?

© Torsti Hyyryläinen L-metodin täydentäminen – mitä uutta? Paikallisuuden vahvistaminen!  Paikallisen tiedon konstruoiminen ja jakaminen  Analyyttisen / tutkitun paikallisen tiedon hallinta  Paikallisen tiedon jakaminen ja julkisuuden hallinta

© Torsti Hyyryläinen kohti 2.0 versiota  Voiko toimintaryhmätyö toimia vielä tehokkaammin ja vaikuttavammin paikallisen kekseliäisyyden kannustajana, uusien innovaatioiden kehittelijänä ja kokeilijana? … eli maaseudun paikallisena kehittämisfoorumina.

© Torsti Hyyryläinen Kohti 2.0 versiota  toimintaryhmätyö voi muodostua kestäväksi paikalliseksi toimintatavaksi, jos metodiin 1) sitoudutaan sekä kansallisesti että paikallisesti ja 2) metodia kehitetään jatkuvasti.