Valkokari, Hyötyläinen, Kulmala, Malinen, Möller, Vesalainen 2 p Nina Widén

Mielestäni kolme tärkeintä ominaisuutta, joihin monipuoliset verkostot tuovat lisäarvoa ovat uusien liiketoimintamahdollisuuksien kehittäminen sekä tuottavuuden ja kilpailukyvyn parantaminen. Jo ensimmäisten kirjojen joukossa, joita akatemialla luin oli Medici-ilmiö, jonka ajatus uusien liiketoimintaideoiden löytämisestä alojen välimaastosta tukee ideoiden löytymistä verkostojen avulla. Tuottavuus ja kilpailukyky paranevat mahdollisten uusien toimintatapojen kehittämisen kautta sekä toiminnalle saadaan mahdollisesti uusi suunta.

Verkostoitumisen onnistuminen riippuu suurelta osin sitoutumiskyvystä yhteisiin tavoitteisiin. Jos siihen ei panosteta riittävästi jää projekti helposti taka-alalle. Toiminnan rikastuttaminen verkostoitumisen avulla koostuu oleellisen tiedon ja osaamisen jakamisesta. Verkostoituminen on vuorovaikutusta, jota on käytävä mahdollisimman avoimesti ja luottamuksellisesti.

Verkostoissa johtaminen perustuu vaikuttamiseen, integrointiin, koordinointiin ja ohjaukseen. Verkostojen johtamisen haasteet tulevat siitä, kuka johtaa mitäkin toimintoja ja kuka asioista viime kädessä päättää. Ristiriidat verkostojen välillä täytyy hoitaa niin, että päädytään win-win –tilanteeseen. Sopimusten avulla voidaan selventää sitä, mitkä asiat kuuluvat kenenkin hoidettavaksi. Tällä taataan se, ettei toinen voi tulla huijatuksi. Päätettävää on paljon ja yhteistyö tarkoittaa aina kompromisseja. Mihin suuntaan edetään? Mitkä ovat yhteiset päämäärät ja kuinka niihin päästään? Kuinka mahdollinen voitto tai tappio käsitellään?

Verkostoitumisessa on kyse eri alojen sulautumisesta yhteen. Kumppaneita kohdellaan samanarvoisesti ja uusien ideoiden luominen tapahtuu yhteisymmärryksessä. Jos verkostokumppanuudessa aletaan ajaa vain omaa etua, johtaa se osaoptimointiin ja arvojärjestelmän näkökulmasta erilaisiin epäkohtiin ja tehottomuuteen.

Verkostoituminen mahdollistaa tuotannon hajauttamisen, joka edesauttaa keskittymistä omiin vahvuuksiin. Tällä tavoin vastuuta osioista jaetaan ne parhaiten osaaville ja lopputulos paranee huomattavasti. Informaation nopea kehittyminen on seurausta siitä kun verkostoinnin avulla projekti pilkotaan pienempiin osiin. Informaatiokanavat tiivistyvät ja informaation kulkema polku lyhenee.

Verkostojen johtamisen kannalta globalisaatio tarkoittaa ennen kaikkea erilaistuvissa ympäristöissä toimimisen haastetta. Erilaisissa kulttuureissa toimiminen ja erilaisten ihmisten kanssa bisneksen tekeminen luovat omat haasteensa verkostoitumisessa. Teknologian aikaansaamat mahdollisuudet, mm. netin kautta käytävät neuvottelut, ovat tuoneet ihmisiä lähemmäs toisiaan ympäri maailman ja tehneet verkostoitumisesta edullisempaa, vaivattomampaa ja yksinkertaisempaa.

Syyt ulkoistamiseen tai verkostoitumiseen ovat usein samankaltaiset: kustannussäästöjen hakeminen, joustavuuden lisääminen sekä fokusointi. Ulkoistaminen on verkostoitumista väljempi yhteistyön muoto, joka koostuu asiakkaasta ja palvelun tuottajasta. Ulkoistamisessa ongelmia voi tuottaa huono tiedonkulku, informaation puute, johdolliset haasteet ja tuotannon tarkkailu ja mittaaminen. Verkostoituminen on tiivistä yhteistyötä sekä ideoiden kehittelyä. Vastuut jaetaan tasapuolisesti ja asioista päätetään yhdessä.

Verkostoitumisessa dialoginen vuorovaikutus on hyvin tärkeää. Dialogi lisää luottamusta, herättää vastavuoroisuutta sekä helpottaa käyttäytymisen ennustettavuudessa. Mitä enemmän kumppanit ovat vuorovaikutuksessa keskenään, sitä paremmin he toisiaan ymmärtävät. Dialogin puuttuminen estää verkostoitumalla toiminnan parantamisen.