Helsingin olympialaiset 1952

Vuoden 1940 olympialaiset Suomeen Kansainvälinen olympiakomitea tarjosi vuoden 1940 olympialaisia Suomelle 18. heinäkuuta 1938, Japanin luovuttua kisaisännyydestä. Kun kisaisännyys oli saatu, Suomessa alettiin nopeasti valmistautua tuleviin olympialaisiin. Olympialaisten valmisteluista vastasi 20. maaliskuuta 1938 perustettu XII Olympia Helsinki r.y.

Olympialaisten peruuntuminen Talvisodan ajaksi olympialaisten valmistelut jouduttiin keskeyttämään. Talvisota loppui 13.3.1940 ja kilpailu- ja majoituspaikat olivat säilyneet lähes vaurioitta sodasta. --> Suomalaiset uskoivat että olympialaiset saataisiin järjestettyä. Olympialaisten järjestämisestä luovuttiin lopullisesti 20. huhtikuuta 1940 järjestelytoimikunnan ja Suomen Olympialaisten komitean kokouksessa.

Vuoden 1952 olympialaiset Helsinkiin Vuonna 1947 Helsinki valittiin vuoden 1952 olympialaisten isäntäkaupungiksi. Olympiakisojen järjestelytoimikunta perustettiin 8. syyskuuta 1947.

Valmistelut Suomessa alettiin kunnostaa sodan aikana vaurioituneita kilpailupaikkoja. Muun muassa Olympiastadionia, uimastadionia ja Töölön Pallokenttää kunnostettiin. Helsinkiin rakennettiin olympiaurheilijoiden majoittamista varten Kisakylä, Otaniemen kisakylä itäblokin urheilijoille ja Meilahteen naisten kisakylä.

Avajaiset Helsingin olympialaisten avajaiset pidettiin 19. heinäkuuta 1952 Helsingin olympiastadionilla. Avajaismarssin jälkeen järjestelytoimikunnan puheenjohtaja Erik von Frenckell lausui avajaissanat suomeksi, englanniksi, ranskaksi ja ruotsiksi. Avajaissanojen jälkeen Suomen tasavallan presidentti J.K. Paasikivi piti avajaispuheen. Presidentin puheen jälkeen olympialippu nostettiin salkoon.

Olympiatulen Olympiastadionille toi Paavo Nurmi, joka sytytti tulen stadionin soihtumaljaan. Hannes Kolehmainen sytytti tulen Olympiastadionin tornin huipulle. Olympiatulen sytyttämisen jälkeen arkkipiispa Ilmari Salomies piti olympiarukouksen, jonka jälkeen Heikki Savolainen vannoi virallisen olympiavalan. Olympiavalan jälkeen laulettiin Maamme-laulu, jonka jälkeen joukkueet marssivat ulos kentältä.

Kisatapahtumat Kisoihin osallistui yhteensä 4 925 urheilijaa 69 eri maasta. Olympialaisten suurin sankari oli Tšekkoslovakian Emil Zátopek, joka voitti kolme juoksukultaa, hän voitti kultaa 5 000 ja 10 000 metrin juoksuista sekä maratonista. Eniten mitaleita saavutti Yhdysvallat (40 kultaa, 19 hopeaa, 17 pronssia). Suomen tulos oli 22 mitalia, joista 6 oli kultaa, 3 hopeaa ja 13 pronssia. Sylvi Saimo oli ensimmäinen suomalainen nainen, joka sai kultamitalin siihen asti pidetyistä kesäolympialaisista, hän voitti kultaa 500 metrin kajakkiyksikössä.

Päättäjäiset Helsingin olympialaisten päättäjäiset pidettiin 3. elokuuta 1952. Kansainvälisen olympiakomitean (KOK) puheenjohtaja Johannes Sigfrid Edström lausua jäähyväissanat ranskaksi ja englanniksi. Hän lausui puheessaan, että olympialaiset olivat erittäin hyvin järjestetyt, ja että olympialaisten historiassa näistä olympialaisista tullaan käyttämään sanontaa ”ne hyvin järjestetyt kisat”. Edströmin puheen jälkeen soitettiin olympiafanfaari, jonka aikana olympiatuli sammutettiin.

Kun olympiatuli oli sammunut, olympialippu laskettiin tangosta olympiahymnin soidessa, jonka jälkeen lippu kuljetettiin ulos stadionilta. Ulosmarssia säesti Sibeliuksen Ateenalaisten laulu. Juhlan päätti Maamme-laulu ja tulostaululle ilmestyi urheiluaatteen kolme keskeisintä sanaa: citius, altius, fortius ( =nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin)

Vaikutukset Olympialaisia voidaan pitää jopa symbolisena päätöksenä sodanjälkeisille vuosille Suomessa. Suomalaisten itseluottamus kasvoi, kun he yhdessä saivat järjestettyä onnistuneet olympialaiset. Olympialaiset kehittivät Helsingin infrastruktuuria, kun Helsinkiin rakennettiin muun muassa uusi lentoasema, Olympialaituri, uutta asfalttia tiehen ja kaupungin ensimmäiset liikennevalot. Helsinkiin perustettiin olympialaisia varten ravintoloita ja viihdykkeitä, kuten Linnanmäen huvipisto.

Viimeiset oikeat olympialaiset Suomessa Helsingin olympialaisia on kutsuttu viimeisiksi oikeiksi olympialaisiksi. Tämä korostaa kisojen luonnetta viimeisinä oikean olympiahengen kisoina, urheilullisena ja ei-kaupallisena tapahtumana. Lause on kuitenkin keksitty Suomessa, eikä sitä käytetä muualla maailmassa.