Skeema 5 3.10 Älykäs osaa oppia ja soveltaa oppimaansa Ydinsisältö

Älykkyyden määritteleminen Älykkyys on psyykkistä kyvykkyyttä, joka ilmenee mm. päättelyssä, suunnittelussa ja oppimiskyvyssä. Älykkyys eroaa viisaudesta, jolla tarkoitetaan kokemuksiin, tietoihin ja taitoihin perustuvaa syvällistä ymmärrystä. Älykkyyttä ei pidetä osana persoonallisuutta, vaan kognitiivisena prosessina. Älykkyyttä arvioidaan kykyjen enimmäismääränä, persoonallisuutta yksilön tyypillisen käyttäytymisen kannalta.

Älykkyyttä arvioidaan testeillä Käytetyin aikuisten älykkyystesti on WAIS (Wechsler Adult Intelligence Scale), jonka tehtävät arvioivat mm. päättelykykyä sanojen merkityksiä Päässälaskutaitoja.

WAISilla voidaan määrittää yleinen älykkyysosamäärä (ÄO) engl. IQ (intelligence quotient) 100 on keskimääräinen tulos tulokset noudattavat normaalijakaumaa tulosten perusteella voidaan piirtää yksilön älykkyysprofiili hyvä reliabiliteetti

Älykkyystestien käyttö Älykkyystestejä käytetään mm. oppimisvaikeuksien taustatekijöiden selvittämisessä diagnosoinnin ja kuntoutuksen apuvälineenä tutkittaessa lääkkeiden mahdollisia sivuvaikutuksia työntekijöiden valinnassa.

Älykkyyden rakenne Useimmat tutkijat ajattelevat, että yksilöllä on tietty yleisälykkyyden taso (g-tekijä), joka vaikuttaa pärjäämiseen monenlaisissa tehtävissä. Älykkyys jakautuu kuitenkin useampiin älykkyyden lajeihin, joiden taustalta löytyy lukuisia erillisiä kykyjä. Älykkyyden lajeja ovat ainakin kielellinen älykkyys matemaattinen älykkyys avaruudellinen hahmottaminen.

Perimä ja ympäristö vaikuttavat älykkyyteen Älykkyyden periytyvyys on yksi psykologian pitkäaikaisimmista ja kiivaimmin väitellyistä kysymyksistä. Perimän ja ympäristön arvioidaan teollisuusmaissa selittävän yhtä suuren osan yksilöiden välisestä älykkyyden vaihtelusta. Ympäristötekijöistä älykkyyteen vaikuttavat mm. kasvatus ja koulutus ravinto, terveydenhuolto, saasteet, äidin alkoholinkäyttö raskausaikana. kehitysmaissa ympäristötekijät selittävät suuremman osan älykkyyden vaihtelusta.

Perimän ja ympäristön vaikutusta älykkyyteen on tutkittu erityisesti korrelatiivisilla kaksos- ja adoptiotutkimuk-silla.

Älylliset kyvyt voivat muuttua Joustava älykkyys, jossa on keskeistä nopea ja tehokas ongelmanratkaisukyky, on korkeimmillaan noin 20 vuoden iässä. Kiteytynyt älykkyys, jossa on keskeistä kertyneet tiedot, kokemukset ja niiden hyödyntäminen, voi parantua iän myötä. Yksilöiden välillä on eroja siinä, miten muokattavissa olevia he uskovat älyllisten kykyjen olevan. Carol Dweck: Kyvykkyysuskomukset muuttumattomuuden asenne kasvun asenne Kyvykkysuskomuksiaan voi muuttaa.

Sosioekonominen asema on etnisyyttä tärkeämpi ryhmien välisten älykkyyserojen selittäjä. Etnisyyteen ja sukupuoleen liittyvät stereotypiat vaikuttavat suoriutumiseen älykkyyttä edellyttävissä tehtävissä.

Gardnerin monien älykkyyksien teoria Howard Gardner on pyrkinyt määrittelemään älykkyyden tavalla, joka olisi kulttuurisesti yleispätevämpi → monien älykkyyksien teoria, jonka mukaan on yhdeksän erityyppistä älykkyyden lajia.

Älykkyyden lajien tunnuspiirteitä: Jokaisesta älykkyyden lajista on ollut hyötyä evoluution aikana. Kukin älykkyyden laji voi kehittyä toisista riippumatta. Kussakin lajissa esiintyy poikkeusyksilöitä. Lajit perustuvat osin eri aivoalueiden toimintaan.

Robert Sternberg kehitti teorian, joka painottaa sitä, miten ihmiset käyttävät älykkyyttään selviytyäkseen jokapäiväisen elämän haasteista → älykkyyden tarkastelu kolmesta näkökulmasta: analyyttinen älykkyys luova älykkyys käytännöllinen älykkyys

Älykkyyden käsite on kulttuurisidonnainen. Länsimaissa korostetaan loogista ajattelua, ongelmanratkaisua ja omien tavoitteiden saavuttamista. Kiinassa korostetaan hyväntahtoisuutta ja kykyä tuottaa kunniaa. Monissa afrikkalaisissa kulttuureissa älykkyys liitetään sosiaaliseen taitavuuteen.