Syöpä yli 200 eri elinten ja kudosten pahanlaatuista kasvainta kaikilla on omat syynsä, kulkunsa, oireensa ja hoitonsa hoidot ovat kehittyneet kasvainkohtaisesti ja monien syöpäsairauksien kohdalla myös potilaskohtaisiksi

Perinnöllisyys ei yleensä perinnöllistä valtaosa saa alkunsa perimän ja ulkoisten tekijöiden, kuten ympäristön ja elintapojen, yhteisvaikutuksesta joissakin harvoissa suvuissa ilmenee perinnöllistä alttiutta sairastua johonkin tiettyyn syöpään. Alttius johtuu geenivirheestä, joka on peritty äidiltä tai isältä. Nykyarvioiden mukaan perinnöllinen alttius liittyisi noin 10 prosenttiin tavallisista syövistä, kuten rinta-, eturauhas- ja paksusuolensyövistä

Perinnöllisyys perinnölliseen alttiuteen viittaa esimerkiksi lähisuvussa useamman henkilön sairastuminen samaan syöpään - etenkin useassa peräkkäisessä sukupolvessa - ja sairastuminen poikkeuksellisen nuorena perinnöllisen syövän riskiä voi selvittää Syöpäjärjestöjen periytyvyysneuvonnassa

Syövän hoito leikkaus sädehoito solunsalpaajat eli sytostaatit hormonihoito biologinen, mm. interferonihoito

Leikkaus Leikkauksessa pyritään poistamaan syöpäkasvain mahdollisimman täydellisesti. Nykyisin käytetään hoidossa useita hoitomenetelmiä peräkkäin tai samanaikaisesti ja hoito suunnitellaan yksilöllisesti. Leikkauksen aikana voidaan myös selvittää, onko syöpä levinnyt lähellä oleviin kudoksiin ja imusolmukkeisiin. Tarvittaessa voidaan poistaa myös lähimpiä imutiehyeitä ja -solmukkeita.

Sädehoito Sädehoito tuhoaa syöpäsoluja ja kutistaa kasvaimia. Leikkauksen jälkeisen sädehoidon tehtävänä on tuhota kasvainsolukkoa. Joskus, kuten joidenkin aivokasvainten hoidossa, sädehoito voi olla ainoa hoitovaihtoehto, mutta se voi olla myös vaihtoehto muille hoidoille (esimerkiksi eturauhasen syövän hoidossa).

Sädehoito Sädehoitoa voidaan antaa elimistön ulkopuolelta sädehoitolaitteesta tai kudoksen sisään asetettavasta säteilylähteestä. täysin kivutonta, ja sitä annetaan pieninä annoksina Hoito kestää muutamia minuutteja kerrallaan ja jatkuu useita viikkoja. (potilas käy hoidossa kotoa käsin) Sädehoito vaikuttaa myös normaaleihin soluihin. Sivuvaikutukset terveeseen kudokseen riippuvat säteilyannoksen määrästä, hoitoajan pituudesta ja siitä, mihin kehon osaan säteily kohdistetaan. Sivuvaikutukset ilmenevät vain sillä kehon alueella, johon hoito kohdistetaan.

Solunsalpaajat eli sytostaatit estävät solujen jakaantumisen, jolloin syöpäsolut kuolevat lääkkeet kulkeutuvat verenkierron mukana kaikkialle elimistöön ja voivat tehota siis myös emokasvaimen ulkopuolella ja tuhota myös pienet syöpäkasvaimet, joita ei havaita röntgen- tai muilla tutkimuksilla tbl tai iv. joskus lpaikallisesti esim. keuhkopussiin, virtsarakkoon tai selkäydinkanavaan iv-hoito yleensä sairaalassa, mutta tiputuksen jälkeen kotiin tavallisesti annetaan useampia hoitokuureja 3-4 viikon välein hoidon kokonaispituus riippuu sen tehosta ja potilaan yleiskunnosta.

Haittavaikutukset tuhoavat myös terveitä soluja sivuvaikutuksia ilmenee haittavaikutukset vaihtelevat yksilöllisesti ja käytetyistä lääkeaineista riippuen kesto: muutama pvä-muutama kk koska solunsalpaajat vaikuttavat jakautuviin soluihin, monet sivuvaikutukset kohdistuvat nopeasti uudistuviin kudoksiin, kuten hiuksiin, luuytimeen ja limakalvoihin kaikille sivuvaikutuksia ei kuitenkaan tule sivuvaikutusten kirjo on laaja, laatu ja voimakkuus riippuvat käytetyistä lääkeaineista, annoksista, potilaan yleiskunnosta ja kehon reagoinnista lääkitykseen Solunsalpaajien sivuvaikutukset voidaan jakaa välittömiin vaikutuksiin myöhäisvaikutuksiin

Välittömät vaikutukset Hiusten ja muiden ihokarvojen lähtö Pahoinvointi ja oksentelu Suun ja nielun limakalvovaurio Ripuli Ummetus Silmien limakalvo-oireet Turvotus Kynsimuutokset ja ihottumat Tunnottomuus käsissä ja jalkapohjissa, lihaskivut Yliherkkyysoireet Ennenaikaiset vaihdevuosioireet

Myöhäisvaikutukset myöhäishaittojen vaarat pyritään ottamaan huomioon hoitoa suunniteltaessa antrasykliineihin liittyvän sydänvaurion vaaran vuoksi sen annostelussa on katto sisplatiinihoitoon ja suuriin metotreksaatti- ja ifosfamidiannoksiin liittyy munuaisvajaatoiminnan vaara, jota vähentävät runsas nesteensaanti ja suuret virtsamäärät hoidon aikana suojalääkkeistä amifostiinin on todettu ehkäisevän sisplatiinin munuaisvaurion vaaraa tulehduskipulääkkeet voivat lisätä metotreksaatin munuaisvajaatoiminnan vaaraa, ja niitä tulee tiputuspäivinä välttää.

Hormonihoito Osassa syöpätaudeista syöpäsolut saattavat käyttää kasvussaan hyväksi elimiston omia hormoneja. Hormonihoidon (tbl per os) vaikutus perustuu tämän estämiseen. Hormonihoitoja käytetään mm. rintasyövän, eturauhasen syövän, kilpirauhassyövän ja kohdun runko-osan syövän hoidossa. siedetään solunsalpaajahoitoihin verrattuna hyvin sukupuolihormonitasoihin vaikuttavat hoidot voivat kuitenkin saada aikaan varsin kokonaisvaltaisia oireita (kuumat aallot, hikoilu, mielialan vaihtelut, unettomuus, nivel- ja selkäsäryt, sydämen tykytys ja ulkosynnytinten limakalvon kuivuminen, kivuliasta rintojen kasvua )

Biologinen, mm. interferonihoito vaikuttavat hormonien tapaan interferoneja käytetään sekä virussairauksien (esim. C-hepatiitti) että pahanlaatuisten sairauksien (esim. karvasoluleukemia, krooninen myeloonen leukemia, melanooma, munuaissyöpä) hoitoon yleensä potilas itse tai omainen sc. muutaman kerran viikossa haittavaikutusten kirjo vaihtelee suuresti (väsymys ja flunssan kaltainen oireyhtymä, lääkepistoksen jälkeen ilmaantuu vilunväreitä, kuumeen nousua, pään, lihasten ja nivelien särkyä) Interferonihoidon jatkuessa oireet vähenevät ja jäävät pois muutamien viikkojen ja kuukausien kuluessa. Jos annosta lisätään, voivat oireet ilmaantua joksikin aikaa uudelleen. Kuukausien hoidon myötä osalle potilaista ilmaantuu keskittymiskyvyttömyyttä, väsymystä, ärtyneisyyttä ja masentuneisuutta. Osa potilaista laihtuu interferonihoidon jatkuessa pitkään. haittavaikutuksille altistavat suuri hoitoannos ja korkea ikä

Lääkehoidossa on käytettävissä kymmeniä erilaisia lääkkeitä Lääkehoidossa on käytettävissä kymmeniä erilaisia lääkkeitä. Niiden vaikutus kohdistuu yleensä erityisesti jakautuviin soluihin, joiden osuus kasvaimissa on tavallisesti suurempi kuin normaaleissa kudoksissa. Lääkehoito on kehittynyt yhä täsmällisempään suuntaan; lääke kohdistuu yhä paremmin vain kasvainsolukkoon Syövän hoidon tulokset ovat jatkuvasti parantuneet, ja Suomessa noin 60 % kaikista syöpään sairastuneista on elossa ainakin 5 vuotta diagnoosin jälkeen. Tulokset vaihtelevat suuresti eri syöpämuodoissa.

Luontaistuotteet saattavat joskus heikentää samanaikaisesti käytettävän tavanomaisen syöpälääkkeen tehoa tai voimistaa sen haittavaikutuksia. Tämän takia luontaistuotteen käytöstä on kerrottava hoitavalle lääkärille.

Hoitojen jälkeen potilas tavallisimmin siirtyy jälkiseurantaan joissakin syöpätaudeissa joudutaan leikkauksessa poistamaan kehon osia, esim. rinta tai kives korjausleikkauksilla voidaan rakentaa tilalle korvaava elin potilaan omasta kehosta tai jostakin ulkopuolisesta aineesta, kuten silikonista. mikäli tautia ei saada parannettua, voidaan siirtyä parantavista hoidoista (kuratiivinen) oireita lievittävään hoitoon (palliatiivinen) joskus syöpä voi myös kroonistua: elimistössä on syöpäkudosta, mutta se ei leviä elimistössä

Tehtäviä 1. Mitkä ovat tärkeimmät keinot vaikuttaa itse omaan syöpävaaraansa? 2. Jotkut syövät, kuten mahasyöpä ja miesten keuhkosyöpä, vähenevät ja jotkut lisääntyvät, kuten rintasyöpä ja eturauhasen syöpä. Pohdi syitä muutoksiin. 3. Miten ja miksi syöpätautien ennuste on muuttunut vuosikymmenien aikana?