Keskenmenopotilaan henkinen tukeminen Tyks 12.12.2017 Johanna Mäki-Laurila

Kriisien jaottelu • Kehityskriisit; elämänkulussa eteen tulevat normatiiviset kasvun ja muutoksen taitekohdat, jolloin vanhasta on luovuttava ja kasvettava uuteen. Sisältää kasvukipuja. • Tilannekriisit; Äkilliset, odottamattomat, usein traumaattiseksi koetut elämäntapahtumat, jotka aiheuttavat kipua, vaativat muutosta ja sopeutumista, ravistelevat vanhoja rakenteita

Keskenmenon toteaminen kriisinä Sokkivaihe ”Ei voi olla totta” Kesto muutamista hetkistä vuorokauteen. Tällöin ihminen • ei kykene käsittämään tapahtunutta, jopa kieltää sen • käyttäytyy poikkeavasti tai tilanteeseen sopimattomasti (esim. yllättävän rauhallisesti) • ei ehkä myöhemmin muista tämän vaiheen tapahtumia tai saamiaan ohjeita. Reaktiovaihe ”Mitä tapahtui?” Voi olla muutaman viikon tai kuukauden mittainen. Tällöin ihminen • yrittää saada käsityksen tapahtuneesta, miksi ja miten kaikki tapahtui • henkiset puolustuskeinot alkavat toimia paremmin ja tapahtuman kieltäminen vähenee • voi ilmaantua: - ruumiillisia oireita - ahdistuneisuutta, joskus kohtauksina - masennusoireita: itkuisuus, vetäytyminen, syyllisyydentunteet, ruokahaluttomuus, univaikeudet • vihamielisyyttä, mm. toisten syyllistämistä • tunteiden peittämistä, näennäistä tilanteen hallintaa.

Käsittelyvaihe ”Miten tästä selviää?” Voi estää muutamista kuukausista noin vuoteen. • tapahtunut hyväksytään • siihen ja menneeseen elämäntilanteeseen keskittyminen vähenee • oireet ja tuntemukset vähenevät • kriisireaktio voi myös pitkittyä, lukkiintua ja muuttua psyykkiseksi häiriöksi (posttraumaattinen stressireaktio), jolloin tarvitaan ammattiapua. Uudelleen suuntautumisen vaihe ”Elämä voittaa!” Tapahtuu lopullinen toipuminen. Ihminen on kyennyt käsittelemään kriisin siten, ettei se enää rajoita elämää. Kukaan ei ole kriisin jälkeen ennallaan, mutta parhaassa tapauksessa ihminen on vahvempi ja paremmin valmistautunut elämään eteenpäin.

Me olemme kaikki erilaisia Surun voimakkuus ei ole riippuvainen siitä, kuinka pitkällä raskaus keskenmenohetkellä oli Jokainen kokee menetyksen omalla tavallaan ja tarvitsee oman aikansa menetyksestä toipumiseen, ja perheelle tuleekin antaa tämä aika. Keskenmenon kokenut voi myös syyttää itseään keskenmenosta, ja siksi naiselle tuleekin antaa oikeanlaista tietoa keskenmenon syistä. Alkuvaiheessa kriisiä on tärkeää luoda kriisin kokeneelle ihmiselle mahdollisimman turvallinen tunne siitä, että hänestä välitetään ja huolehditaan aidosti. Hyvin tärkeää ihmiselle on myös, että häntä kuunnellaan ja hänen kanssaan ollaan läsnä sekä suhtaudutaan rauhallisesti.

Sopeutuminen kriisin aiheuttaneeseen traumaan alkaa heti Sopeutuminen kriisin aiheuttaneeseen traumaan alkaa heti. Sopeutumisprosessi voi jatkua pitkäänkin. Traumaattisen kriisin aiheuttamaan elämänmuutokseen sopeutuminen on hyvin vaativaa. Kaikki ihmisen käytössä olevat voimavarat tarvitaan tähän tehtävään, mutta joskus voimavarat eivät sopeutumiseen riitä. Keskenmeno ja lapsen kuolema muuttavat ihmisen elämänkuvaa ja elämänkatsomusta. Akuutilla kriisityöllä pyritään ennaltaehkäisemään sekä torjumaan ja lievittämään traumaattisen tapahtuman aiheuttamaa psyykkistä stressiä sekä ehkäisemään psyykkisen trauman kehittyminen

Mitä perhe kaipaa keskenmenon kohdatessaan Huomiointia, empaattisuutta, ammatillisuutta Ymmärrystä menetyksestä Aikaa toipumiseen  Sairausloma Tietoa tapahtuneesta sekä seuraavista raskauksista. Sikiön ruumiin kohtalon tietäminen on äidille tärkeää kriisin alkuvaiheessa. Pelon ymmärtäminen/ hyväksyminen Psyykkinen tuki, myös uuden raskauden alettua