Optinen vai haptinen skriini?
Laura Marksin mukaan visuaalisuus voi paikallistua näköhavainnon lisäksi myös havaitsijan muuhun ruumiillisuuteen (2000, 132).
Käsite haptinen on yleisesti liitetty tuntoaistiin, mutta haptisen visuaalisuuden merkityksessä se liittyy myös muihin aisteihin. Johansson: ”Haptinen visuaalisuus [---] viittaa siihen, että silmät toimivat eräänlaisina kosketuseliminä eli että silmin nähty herättää paitsi tuntoaistimuksia myös liike- ja hajuaistimuksia.” (2010, 208.)
Miten haptisia aistimuksia voidaan elävän kuvan skriineillä sitten ilmaista? Marksin mukaan: minimoimalla näköaistin dominanssia ja siihen liittyvä ”faktisuutta”. ”Optinen katse pyrkii syöksymään illusoriseen syvyyteen, kun taas haptinen liikkuu kohteen pinnalla” (Marks, s.162 / Johansson 2010, 208)
Elokuva voi ilmaista aistimuksia, tuntemuksia, mielikuvia ja muistoja epäsuorasti, kiertoteitse (Marks 2000, 131).
Näkemisen todistusvoimaisuutta ja varmuutta horjutetaan mm Näkemisen todistusvoimaisuutta ja varmuutta horjutetaan mm. optisen laadun ja ilmaisun ”epäammattimaisuudella”: Rakeista, ”huonolaatuista” ja epäterävää kuvaa, kuvakerronnan ”sääntöjä” ja konventioita rikotaan jne.
Oma tulkintani: Tilanteiden staattisuutta, kuvakerronnan hitautta ja toistoa käytetään hyväksi, jotta moniaistisuus ehtii / pystyy tulemaan esiin.
Oma lisäykseni (johon myös Marks viittaa): Myös kuulo on etv-ilmaisun alueella äärimmäisen olennainen aisti, jota voidaan ajatella myös haptisena = ääni / audio. Voimme esim. kuulla asioita lähituntumassa, hiljaa ja läheltä, mutta myös ”todellisuuden” rinnakkaistasolta, esim. kuvan ulkopuolelta. Ääni myös vähentää näköaistin/kuvan ilmeisyyttä ja dominanssia, tuo kuvalle toisen tulkinnallisen tason, epäsuoruuden ja ”kiertotien”. (myös mahdollisuuden punctumin esiintuloon!)
Haptinen ja optinen eivät kuitenkaan ole skriinillä välttämättä koskaan erillisiä. Johansson: ”Mahdollisuus liikkua näiden [optisen ja haptisen] välillä – taito tulla asioita lähelle, vetäytyä etäälle ja jälleen palata lähelle – palvelee Marksin mukaan elämää.” (s. 212) Ja siksi myös: elävää kuvaa elämästä!
Bill Viola: The Passing, 1991
Poeettinen dokumenttielokuva: dziga vertov koyaanisqatsi
Tarkovski_Peili