Lähdeviittaaminen

Loppuviitejärjestelmä (numeroviittausjärjestelmä) Käytetään myös nimitystä Vancouverin järjestelmä vakiintunut teknisiin ja luonnontieteellisiin julkaisuihin lähdeviite merkitään lainatun aineksen perään numerolla, joka on sulkeistettu hakasulkein [1] tai vinoviivoin /1/. Viitteen tarkka sijainti lähteessä ilmoitetaan sivunumerolla, esimerkiksi [12, s. 4 - 5].

Pisteen paikka? Viite merkitään virkkeen päättävän pisteen sisään silloin, kun viitteen ala on edeltävä virke        /5, s. 3/. Jos viitteen ala ulottuu yli yhden virkkeen, viite merkitään viimeisen virkkeen päättävän pisteen jälkeen. Lisäksi piste merkitään viitteen sivunumeron jälkeen. Maksimissaan viitteen ala on kuitenkin yksi kappale.    /5, s. 45./

Suora lainaus - lainausmerkit ”Yrityksen kustannukset voidaan jakaa työ-, aine- ja pääomakustannuksiin sekä ulkopuolisten suorittamiin kustannuksiin” [1, s. 23]. Sulkeistettu numero viittaa työn loppuun sijoittuvaan viiteluetteloon, josta selviävät lähteen tarkemmat tiedot. Lähdeluettelossa lähteet siis ovat numerojärjestyksessä, ei aakkosjärjestyksessä.

Viitteen paikka? Koivunen kirjoittaa artikkelissaan [1] universumin uudesta rakenteesta. Koivunen kirjoittaa artikkelissaan universumin uudesta rakenteesta [1]. Koivunen [1] kirjoittaa artikkelissaan universumin uudesta rakenteesta.

Pitkä viittaus? Koko lukua tai seuraavia kappaleita tarkoittavaan lähteeseen voidaan viitata jo luvun alussa, jolloin viitenumeroa ei tarvitse toistaa joka kappaleessa. Se pitää kuitenkin tehdä selkeästi. Seuraavassa esitettävät momentaaniset räjähdemäärät eri rakennustapakertoimien mukaan perustuvat työministeriön vuonna 2016 julkaisemiin räjähdysalan normeihin /1/.

Eri lähteitä samassa viitteessä? Jos jakso koostuu eri lähteistä, niihin viitataan peräkkäisillä viitemerkinnöillä. Puolipiste väliin! Sora ja hiekka ovat hyviä pientalon rakennuspohjia, sillä niiden leikkauslujuus on yleensä riittävä. Ne ovat myös hyvin vettä läpäiseviä, joten salaojitus ei ole aina tarpeen. /2, s. 18; 5, s. 160./

Harvardin järjestelmä Harvardin järjestelmä suosituin viittaustekniikka tieteellisissä julkaisuissa.   Järjestelmässä lähdeviite merkitään lainatun aineksen perään lähteen tekijän ja lähteen julkaisuvuoden avulla kaarisulkeissa, esimerkiksi (Koivunen 2017). Viitteen tarkka sijainti lähteessä ilmoitetaan vuosiluvun jälkeen sivunumerolla, esimerkiksi (Koivunen 2017, 24).

Ei tekijää mainittuna Jos ei tekijää ole mainittu, käytetään teoksen nimeä  (Teos vuosi, sivunumerot) esimerkiksi (Batman veti jokerin hihasta 2011, 43) Joskus voi käyttää julkaisuyhteisön nimeä  (STM 2017, 22) Jos lähteessä ei ole sivumerkintöjä tai sen vuotta ei mainita, ei tietoja tietenkään merkitä: (Alanakki) … (Vihreät perunat ovat hyväksi sielulle) Lähteet ovat aakkosjärjestyksessä lähdeluettelossa.  

Pisteen paikka samalla tavalla 🤗 Jos viitataan yhteen virkkeeseen, tulee piste sulkujen ulkopuolelle: Xamk-opiskelijat ovat intohimoisia taulusienestäjiä (Karlsson 2017, 22).   Jos viitataan useampaan kuin yhteen virkkeeseen, tulee piste sulkujen sisään: Insinööriopiskelijat elävät yleensä parvissa. Erakkoinsinööriopiskelijoita on tavattu vain Hovinsaaren syvänteistä. (Raasto 2012, 11.)

Viite virkkeen keskellä Jos viite on virkkeen keskellä, pistettä ei tule sulkujen sisään. Salonen (2013, 55) toteaa raparperinkasvattajien kohtaavan tulevina satokausina lukuisia ongelmia.

Viittaus, jossa on useita tekijöitä Jos tekijöitä on useampia kuin yksi, käytetään &-merkkiä kahden viimeisen tekijän välissä. Mikkelin juomaveteen on kahden vuoden ajan lisätty älykkyyttä parantavaa kryptoniittia. Paikalliset ratkovat nykyään vaikeitakin sudokuja hermostumatta. (Keppana, Juutale & Körö 2012, 31 - 40.)

Useampi tekijä lähteessä? Ensimmäiseen viittaukseen tulee koko litania, myöhemmin voidaan käyttää merkintää ym. Sääntö pätee kuitenkin vain, jos tekijöitä on 3 tai enemmän. Jos tekijöitä on vain 2, tulee &-merkki aina. Valtaosa vakoilusatelliiteista korvataan lähitulevaisuudessa juorusatelliiteilla (Isola, Ribalski & Jekkupatter 2005, 33). Satelliiteista uskotaan tulevan uhka keltaiselle lehdistölle (Isola ym. 2005, 35).

Useampi tekijä viitteessä? Jos sulkujen sisään merkitään useampia lähteitä, tulee niiden väliin puolipiste:   Kölin rakentamiseen on syytä käyttää vahvakuituista raaka-ainetta. Usein kotitelakalta lähteneet veneet uppoavat, koska niiden rakentamiseen on käytetty moniviljanäkkileipää tai jopa vaaleaa vehnä-näkkiä. (Rantu, Salmi & Ylä-Mörkölä 2004, 44; Näkkileivästä soutuvene 2003.)

Jos tekijä on tehnyt samana vuonna kaksi eri kirjaa, merkitään vuosiluvun yhteyteen kirjain a, b, c jne., esim. (Puutiainen 2016b). Huomaa, että joskus on käytettävä ”vrt.”- tai ”ks.”-merkintää: Väitöskirjassa käytettiin sisällönanalyysiä (Soikkeli & Kupero 2014). Väitöskirjassa käytettiin sisällönanalyysiä (ks. Soikkeli & Kupero 2014).  

Systeemien vertailu Harvardin järjestelmä: Infrapunataajuisen säteilyn ja päänsäryn välisen yhteyden ovat monet tutkijat myöhemmin kiistäneet (Benson 1978, 35; Sager ym. 1980, 34-44; Härmälä 1985, 78-79). Numeroviittausjärjestelmä: Infrapunataajuisen säteilyn ja päänsäryn välisen yhteyden ovat monet tutkijat myöhemmin kiistäneet /7, s. 35; 16, s. 34-44; 34, s. 78-79/.

Vertailua Harvardin järjestelmä: Yritysten verkkosivustojen tyypillinen elementti on logo. Se sijoitetaan sivun yläreunaan, tavallisimmin vasemmalle puolelle. (Alaparkki 2013, 41 - 42, 45.) Numeroviittausjärjestelmä: Yritysten verkkosivustojen tyypillinen elementti on logo. Se sijoitetaan sivun yläreunaan, tavallisimmin vasemmalle puolelle. [1, s. 41 - 42, 45.]