Kadonnutta vanhempaa etsimässä Tarja Hiltunen Tohtorikoulutettava Jyväskylän yliopisto Lapsi- ja läheistyön koordinaattori Sininauhaliitto
Suomalainen lastensuojelun järjestelmä on aikoinaan yrittänyt lasten huostaanoton jälkeen erottaa lasta ja tämän biologisia vanhempia toisistaan (Saurama, 2002).
Kadonneen vanhemman löytämiseksi Tehdään paljon työtä Etsintä aloitetaan lapsen tai nuoren omasta kiinnostuksesta, ei vanhemman halusta Huostaanotettujen lasten äidit kokevat tuskaa siitä, että heidän lapsensa tapaamista rajoitetaan Lapsen elämästä kadonneella vanhemmalla on (melkein) paremmat mahdollisuudet olla lapsen elämässä mukana, kuin vanhemmalla, joka ei ole kadonnut, mutta jonka lapsi on huostassa
Kadonneen vanhemman tuen tarve Kadonneen ja lähivanhemman tuen tarvetta ei voi täysin unohtaa. Siis joissakin tapauksissa se voidaan unohtaa, mutta ei täysin? Miksi? Kuka/ketkä tukevat lapsen biologisia vanhempia Vanhemman tukeminen auttaa myös lasta suhteen uudelleen syntymisessä.
Asiakassuunnitelma Laaditaan lapselle automaattisesti, huostaanoton tapahduttua Lapsensa huostaanotossa menettäneille vanhemmille ei asiakassuunnitelmaa läheskään aina tehdä. Vaikka se …. ….lain mukaan pitäisi laatia kaikille lapsensa huostaanotossa menettäneille vanhemmille, ellei ole syytä olla tekemättä. (ehto) Tarvittaessa se voidaan laatia…., tarvittaessa?
Yhteydenottoprosessin muistilistasta … puuttuivat biologisen vanhemman kanssa tehtävät asiat Asiakassuunnitelma ellei ole vielä tehty Tukihenkilö/kuntoutus Vanhempia valmennetaan siihen, että uusi suhde (katkennut suhde lapseen) voi tuottaa pettymyksiä Millaisia mahdollisia esteitä on, ettei vanhempien kanssa voida käydä tiettyjä asioita läpi?
Käsittelemättä jääneet häpeän ja syyllisyyden tunteet voivat olla yhteydenottojen esteinä. Huostaanotettujen lasten vanhemmat ovat jääneet Suomessa pitkälti oman onnensa varaan.
Kiitos! Tarja Hiltunen