Kirjallisuus rakentaa suomalaisuutta

Romantiikan aika Suomi oli syrjäytynyt aina 1700-luvulle asti. Kirjoitettu suomen kieli ei ollut tärkeässä osassa arkielämää, eli se ei ollut kehittynyt merkittävästi sitten Agricolan päivien. Vasta 1700-luvulla alkoi lukutaito yleistyä sanoma- ja aikakauslehtien sekä kansanopetuksen avulla, jota kirkko järjesti. 1700-luvulla vallitsi valistuksen aika, jolloin uskottiin kaikilla elämän osa-alueilla järkeen ja höytyyn. Romantiikka syntyi vähitellen 1700-luvun lopulla, jolloin ihmisiä koski samat velvollisuudet ja oikeudet eikä heitä luokiteltu keskenään. Ihmismielen syvimpiä tunteita alettiin kuvata luonnonilmiöillä, joista esimerkkejä olivat mm. myrsky, joka kuvasi ahdistusta sekä aamu, joka kuvasi onnea.

Myöhemmin valistuksen aikana korostettiin tunnetta sekä alkuperäisyyttä, romantiikassa ei huolehdittu tulevasta vaan keskityttiin menneisyyteen ja omaan historiaan. Kansanrunojen uskottiin kertovan kansan menneisyydestä. Niitä aloitettiin kirjoittamaan muistiin 1700-luvun lopulla, jolloin myös kansanperinne muuttui kirjoitetuksi kirjallisuudeksi. Romantiikan aikana kirjoitettiin erityisesti runoja, mutta myös romaanien merkitys kasvoi vähitellen. Romaaniteoksista tyypillisimpiä olivat kauhuromaanit sekä fantasiakirjat, jotka sijoittuivat todellisuuden vieraalle ajankohdalle.

J. L. Runeberg ja sotaballadit Johan Ludvig Runeberg tunnetaan Maamme-laulun sanoittajana, ja merkittävänä vaikuttajana suomalaisen kulttuurin syntyyn. Runebergin äidinkieli oli ruotsi. Hän oli kotoisin Pietarsaaresta ja opiskeli Turun akatemiassa. Opinnot katkesivat monta kertaa, koska hänen tarvitsi hankkia opiskelurahoja. Toimi kotiopettajana Ruovedellä ja Saarijärvellä. Siellä hän tutustui suomenkielisiin talonpoikiin ja järvisuomalaiseen maisemaan sekä kuunteli myös Suomen sotaveteraanien kertomuksia. 1830 Julkaisi runokokoelman Dikter, jota hallitsevat luontokuvat ja kansanrunon muoto. Rakkausrunot kokoelmasta ovat edelleen ajankohtaisia. Luontokuvilla Runeberg kuvaa runoissaan myös kotimaahan liittyviä suuria tunteita. Ensimmäinen suomalainen kirjailija, joka tietoisesti alkoi kuvata suomalaisia kansanihmisiä. Saarijärven Paavo -runossa hän loi suomalaisesta talonpojasta ihannoidun kuvan jota vaalittiin aina 1800-luvun lopulle asti.

Runebergin kuuluisin teos (Vänrikki Stoolin tarinat) ilmestyi vuosina 1848 ja 1860. Teoksen runoissa on aiheena Suomen sota, jonka seurauksena Suomi liitettiin Ruotsin yhteydestä Venäjään. Runeberg kuvaa suomalaiset joukot voitokkaina ja sankarillisina tappion hetkelläkin. Teoksen ensimmäinen runo on nimeltään Maamme, josta myöhemmin tuli Suomen kansallislaulu. Lisäksi Vänrikki Stoolin tarinat vakiinnutti käsityksen siitä, että suomalaiset ovat rehtejä ja uskollisia, koska teosta luettiin kouluissa aina 1900-luvun puoliväliin saakka. Teoksessa on myös naiskohtaloita. Lotta Svärd lähtee miehensä mukaan sotaan ja tämän kaaduttua hän ryhtyy pitämään kanttiinia sotilaille. Talvi- ja jatkosodan aikana hänen mukaansa nimetty Lotta Svärd - järjestö, johon kuului vain naisia, huolehti mm. lääkintä ja muonitustehtävistä rintamalla. Romantiikan aikakaudelle oli tyypillistä ihannoida sotaa ja nähdä se sankarillisena.

Fredrika Runeberg ja historiallinen romaani Fredrika Runeberg (1807-1879) oli runoilijan vaimo ja kirjailija itsekin. Ensimmäiset tekstinsä hän julkaisi omakustanteina nimimerkillä, olihan 1800-luvun alkupuolella sopimatonta esiintyä kirjailijana, mikäli oli nainen. Miehensä tavoin, ei rouva Runeberg aloittanut kirjoittamaan runoutta, vaan valitsi paljon harvinaisemman ja vähäpätöisemmän kirjallisuuden lajin: romaani. Ensimmäinen suomalainen historiallinen romaani onkin Fredrika Runebergin kirjoittama Rouva Katarina Boije ja hänen tyttärensä. Romaani sijoittuu 1700-luvun alkupuolelle isonvihan aikaan ja se kertoo nuorista naisista, jotka ylittävät yhteiskunnan ja sovinnaiset rajat, jotka perheet ovat heille asettaneet. Ensimmäisenä suomalaisena naiskirjailijana Runeberg puuttui naisten alisteiseen asemaan. Kirjailijantyön ohella Runeberg kasvatti seitsemän poikaa ja lisäksi opetti heitä. Runebergien kodissa Porvoossa vietettiinkin vilkasta seuraelämää, mikä työllisti talon emäntää. Tämä valitettavasti vei Runebergin aikaa kirjoittamiselta ja yhteiskunnallisilta harrastuksilta.. Tätä Runeberg valittelikin kirjeessään: “Ehdin niin harvoin lukea mitään. Joskus minusta tuntuu suorastaan, että sieluni näkee nälkää, kun se jää aina vain nuolemaan näppejään.” Lisäksi naisen aikaa vei halvaantuneen miehensä hoitaminen kotona 13 vuoden ajan.

Elias Lönnrot (1802-1884) Elias Lönnrot tunsi hyvin antiikin sankareista kertovat eepokset, Iliaan ja Odysseian. Taiteessa muotiin tuli 1700- ja 1800- luvulla mm. saksalaisten kansalliseepos Niberlungein ja ranskalaisten Rolandin laulu. Näistä Lönnrot sai idean tehdä Suomelle oman kansalliseepoksen, joka nimettiin myöhemmin Kalevalaksi. Kansalliseepos on kansan oma runomuotoinen kertomuskokoelma.