Motorinen kehitys lapsuudessa

Lapsen kehityksen osa-alueita ovat: Fyysinen kehitys - hermosto, aivot, pituus, paino Motorinen kehitys - lihakset, motoriikka Sosiaalinen kehitys - ihmissuhteet, vuorovaikutus, leikki, samaistuminen Psyykkinen kehitys - kognitiivinen, emotionaalinen

Mikä on motorinen kehitys?

Motorinen kehitys Refleksit (imeminen, tarttuminen) Hymyily, nauru Liikkeen hallinta, hieno / karkea motoriikka Oman kehon ja esineiden hahmottaminen Muiden tunnistaminen Ryömiminen, konttaaminen, seisominen, juokseminen

Miten kehitys etenee? -> pään hallinta -> ryömiminen -> istuminen -> konttaus -> seisominen -> kävely -> juoksu -> pyörällä ajo

Historia Aiempien näkemysten mukaan lapset kehittivät motorisia taitojaan omia aikojaan ympäristöstä riippumatta. Kehitysteoreetikot etsivät syitä kahdesta eri suuntauksesta: Hermoston kypsymisteorioista Kognitiivisista selitysmalleista

Ensimmäinen suuntaus I suuntausta edustivat hermoston kypsymisteoriat ja sellaiset nimet kuin -Gesell, Bayley, Ames Kehitysmuutokset nähtiin lukittuna aivojen ja hermosolujen alueille Ajateltiin, että motoriset taidot tulivat esiin kypsymisen myötä (tarttuminen, hyppääminen) Ympäristö saattoi tukea niiden ilmaantumista, muttei muuttanut sitä perustavalla tavalla

Toinen suuntaus Myöhemmin kehittynyt pääsuuntaus Kognitiiviset selitysmallit Korostivat yhä korkeampiasteisten käyttäytymisohjelmien muodostumista -Piaget puhui skeemoista, Bruner ohjelmista

1990 -luvulla Tutkimusta on entistä enemmän alettu tehdä arkielämän luonnollisissa tilanteissa On rakennettu siltaa liikuntatieteiden ja kehityspsykologian välille - liikuntatieteet ovat tutkineet motorisia taitoja Hyödynnetään muiden tieteenalojen tietoa Kehitysbiologia, neurotieteet, kogniotieteet jne.  puhutaan dynaamisesti avoimista systeemeistä

Motoriseen kehitykseen sis. useita tekijäryhmiä Yksi tekijöistä on keskushermoston ja hermoverkkojen kypsyminen ja kehitys Fyysisellä kasvulla on keskeinen merkitys taitojen oppimisessa (ruumiinkoko, raajojen pituus) Sensomotoriikka eli aistien ja lihasten yhteistoiminta on osittain itseorganisoituvaa esim. vastasyntyneen jalanliikkeiden yhteistoiminta

Alussa motorinen toiminta on lähinnä tahdosta riippumattomia refleksejä Imemis-, säpsähdys-, tarttumis-, kävelyrefleksit 2-3kk refleksit taka-alalle  hermosto ja aivot alkavat kontrolloida toimintaa Karkeamotoriikka Kasvo-, niska-, vatsa-, selkälihasten toiminta - pallon kiinniottaminen Hienomotoriikka Kädentaidot, sorminäppäryys - kirjoittaminen, kengännauhojen solmiminen

Kulttuurin ja kommunikaation merkitys motorisessa kehityksessä Ympäröivä kulttuuri on osallisena lapsen kehityksessä Kehityksessä kolme puolta: Minä eli lapsi itse Kommunikaatio Kulttuuri Vanhemmat hoitavat lapsiaan yhteisössä vallitsevien käsitysten mukaisesti  kulttuuriset toimintamallit

Esim. äidin ja vauvan kommunikaation yhteisestä säätelystä: Äiti auttaa 4kk istuma-asentoon vetämällä käsistä. Vuoropuhelu liittyy teemaan, kuinka paljon voimaa on käytettävä istuma-asentoon pääsemiseksi. Jos äiti käyttää vähemmän voimaa, vauva lisää ponnistuksiaan ja päinvastoin.

Sukupuolierot Motorisen kehityksen eroista tyttöjen ja poikien välillä on tehty monia tutkimuksia Suorituksia on fyysistä aktiivisuutta on mitattu määrällisesti (juoksunopeutta sekunteina, pallonheiton pituutta metreinä) Tulokset: Erot ovat lapsuudessa pieniä verrattuna nuoruus- ja aikuusikään Erot vaihtelevat tehtävittäin Lihasvoimaa vaativissa tehtävissä ero poikien hyväksi (heittäminen)

Lasten aktiivinen tutkiva käyttäytyminen on kehityksen aikataulun muotoutumisessa keskeinen säätelijä Esineen ravistelu, koputtelu, katselu, suuhun paneminen tai kävelyn oppimisen yhteydessä maapohjan tukevuuden tutkiminen  kehityksen aikataulu muotoutuu tutkivien toimintojen välityksellä eikä geneettisten tai neuraalisten kellojen määrääminä

Yksilölliset erot Yksilöllisiä eroja motorisessa kehityksessä riittää, jokainen lapsi oppii omaan tahtiinsa Kävely, kiipeily, polkupyörällä ajaminen, pukeminen, pallon potkaiseminen Lapsen I vuoden aikana tapahtuu suuria muutoksia fyysisessä kehityksessä Luusto ja lihaksisto kasvavat nopeasti ja motoriikka paranee  motorinen ja fyysinen kehitys ovat yhteydessä toisiinsa

Ekologinen lähestymistapa liikkumiseen Ekologinen liikkumisen tutkimus on luonut uusia näkökulmia motoristen taitojen kehitykseen Taidot muovautuvat toistuvien toimintaketjujen kautta (esim. lapsi saattaa hypätä kiveltä alas toistuvia kertoja) Ekologinen psykologia on kiinnostunut lapsen kokonaisvaltaisemmasta liikkumisesta Ympäristö voi rajoittaa liikkuvuutta, jos se ei tarjoa riittäviä toimintamahdollisuuksia

Tutkiva käyttäytyminen Näköaisti on käytössä paikallistettaessa ympäristöä Sokea lapsi on hidas tutkimaan maailmaa Näköaistilla keskeinen rooli liikkuvuudessa kuin pysyvien kehonasentojen oppimisessa Lapsi hahmottaa alueen laajuutta Esim. seisoma-asennossa näköaistilla keskeinen tehtävä

Mitä tutkimuksista on opittu? Havaitsemisjärjestelmien käyttämä aistitieto eriytyy kävelyn harjoituksen myötä Eriytyminen jatkuu taidon edistyessä Esim. tasapainon kontrolli siirtyy kosketus- ja kehoaisteille  luotetaan vähemmän näköaistiin Tutkimista tukevat taidot lisääntyvät ja monipuolistuvat motoristen kykyjen kehittyessä Esim. lapsella on n. 8kk iässä tapoja tutkia ympäristöä niin, että hän tunnistaa pinnan ominaisuuksia

Ekologinen minä Lapsi tekee havaintoja ympäristöstään ja itsestään Tärkein aisti omaa itseä koskevissa havainnoissa on näkö Ympäristön tarjoamien toimintamahdollisuuksien näkeminen on tärkeä osa havaitsemista Voin ottaa kirjan, istua tuoliin, kävellä ulos ovesta Lapsi rekisteröi havaintoja elämänsä alusta asti

Ekologisen minän ilmiöitä Vauvat tietävät esim. milloin he ovat saaneet aikaan mobilen liikkeen Harvoin katsomme jalkoihimme, tiedämme, missä ne ovat ja mitä ne tekevät  nämä ovat ekologisen minän ilmiöitä, joita havaitaan minän ja sen hetkisen paikallisen fyysisen ympäristön välisessä suhteessa Ekologinen minä muotoutuu varhain ja se muuttuu jatkuvasti

Henkilöiden välinen havaitseminen Sosiaalisen tilanteen piirteitä havaitaan suoraan ja välittömästi kuten ekologisenkin Katseet, ilmeet, äänensävy, läheisyys, kosketus Henkilöiden välinen havaitseminen Äidin ja vauvan vuorovaikutus on tunnepitoista - tärkeä kehäkontakti, katsekontakti, ääntely

Liikkuminen ja motorisen taidon kehittyminen Kysymys lasten liikkumisesta on tullut tärkeäksi kokopäiväisen hoidon myötä Nykypäivänä lapset liikaa sisätiloissa Fyysinen aktiivisuus vaihtelee paljon eri vuodenaikoina Kesällä aktiivisempia Päivittäinen sää vaikuttaa voimakkaasti Huonolla säällä pukeutuminen saattaa rajoittaa pienimpien liikkumista. Pojat aktiivisempia kuin tytöt

jatkoa Liikuntaa harrastavilla vanhemmilla muita tod.näk. liikkuvia lapsia Päivähoidossa rajoitetaan lasten fyysistä aktiivisuutta vaarallisuuteen vedoten: Kiipeily, hyppiminen, juokseminen  liikkumistarpeille tulisi löytää turvallisia ja sallittuja kanavia

Koulu ja motoriset taidot Lapsella keskeiset motoriset toimintamallit ovat vakiintuneet esikouluiässä Koulun aloittaminen edellyttää uusien motoristen taitojen hallintaa Kirjoittaminen, kengännauhojen solmiminen, pallon heitto

Koulu ja motoriset taidot Motoriikaltaan kömpelöillä lapsilla on vaikeuksia esim. Kinesteettisissä tehtävissä Kyky tunnistaa oman käden tai sormien asentoja silmät suljettuna Liike- ja reaktioaikansa ovat hitaampia ja liikkeet epätäsmällisempiä kuin muilla Liikkeiden vaatiman voiman arvioinnissa ja säätelyssä Liikkeiden visuaalisessa kontrollissa  Kömpelyys voidaan todeta luotettavasti 5-vuotiaana

… Usein tähän motorisen kehityksen erilaisuuteen liittyy myös pulmia esim. lukemisen tai matematiikan alueilla  erilaisten testien avulla voidaan selvittää missä vaikeudet ilmenevät Hieno-, kokonaismotoriikka, tasapaino  Erilaisilla harjoitus- ja liikuntaohjelmilla voidaan tukea motorista kehitystä

Vapaata keskustelua aiheesta Mitä jäi mieleen? Mistä heräsi kysymyksiä? Miten lapsen motorisia taitoja voidaan kehittää? Kotona, päiväkodissa, koulussa Mitä mieltä olet erilaisista terapioista? Esim. toimintaterapia Onko omakohtaisia kokemuksia?

Artikkelit Motorisen kehityksen kontekstisidonnaisuus. s. 87-104 Helena Siren-Tiusanen Koulun aloittaminen ja varhaiset oppimisvaikeudet. s. 168-187 Timo Ahonen, Tuija Lamminmäki, Vesa Närhi, Pekka Räsänen