Sellaiseksi on Suomen historia kirjoitettu  Prof. Seppo Hentilä http://www.valt.helsinki.fi/blogs/shentila/ Yhteiskuntahistorian luentosarja kl 2011 to klo 16.15–17.45 U 35 ls alkaen to 20.1., kertaustentti 14.4. Korvaavuus: * 3 op (luennot ja tentti tai oppimispäiväkirja) * 5 op (edellisten lisäksi esseetehtävä 2 op). Voidaan käyttää kohtiin 6 (sivuaineopiskelijat) 10.2a, 10.2b, 11.1, 11.3 tai 14. Esseeohjeet Lue ne ehdottomasti ensin ja ota sitten yhteyttä opettajaan! http://www.valt.helsinki.fi/blogs/shentila/post28.htm

Luentosarjan ohjelma: Luento_ 1. 20.1. Porvoon "valtiopäivät" - nykyaika etsii kuvajaistaan menneisyyden peilistä Luento_ 2. 27.1. Autonomia ja ns. sortovuodet Luento_ 3. 03.2. Suomen itsenäistyminen - vuoden 1917 monet vaihtoehdot Luento_ 4. 10.2. Sisällissota 1918 - käytiinkö Suomessa monta sotaa yhtä aikaa? Luento_ 5. 17.2. Ensimmäinen tasavalta - Suomi ääripäiden välissä Luento_ 6. 24.2. Talvisodan henki - mistä se oikein kumpusi?

Luento_7. 3.3. Ajopuuteoria - oliko Suomi ajopuu vai koskivene? 10.3. Periodien väliviikko - ei opetusta 17.3. Peruutettu Luento_8. 24.3. Kesän 1944 torjuntavoitto - sotien lopputuloksen erityismerkitys Kertauskuulustelun ennalta valmisteltavat kysymykset jaetaan Luento_9. 31.3. Vaaran vuodet 1944-1948 - kuinka vaarallista aikaa oikein elettiin? Luento_10. 7.4. Suomettuminen - mistä siinä oikein kiistellään? 14.4. Kertaustentti, esseiden ja oppimispäiväkirjojen palautus opettajalle klo 16 mennessä 25.5. Uusintakuulustelu yhteiskuntahistorian rästitentissä klo 9-11 U35 ls. Tenttiin on ilmoittauduttava s-postitse viikkoa ennen

Porvoon ”valtiopäivät” – nykyaika etsii itseään menneisyyden peilistä Luento_ 1. 20.1. Porvoon ”valtiopäivät” – nykyaika etsii itseään menneisyyden peilistä

Myytti Porvoon valtiopäivistä – sen keskeinen sisältö Sen jälkeen kun venäläiset olivat Suomen sodassa valloittaneet maan, kokoontuivat Suomen säädyt maaliskuussa 1809 valtiopäiville Porvooseen Siellä säädyt vannoivat uskollisuuttaan keisari Aleksanteri I:lle Keisari otti valan vastaan ja lupasi pitää voimassa maan ” perustuslailliset oikeudet ja ”kohotti ”Suomen kansakuntien joukkoon” Suomen säädyt kokoontuivat seuraavan kerran valtiopäiville vasta 1863 – välissä pitkä ”valtioyö” Tässä luennossa: Mitä Porvoon Tuomiokirkossa maaliskuussa 1809 todella tapahtui? Miten siitä kerrottua valtiopäivämyyttiä on uusinnettu ja mikä on ollut sen poliittinen käyttö?

Suomi kenraalikuvernementiksi – mikä muuttui? Ruotsin suurvalta-aseman heikentyessä johtavat suomalaiset valmiita irrottamaan Suomen Ruotsista Venäjän tuella - Anjalan liitto 1790 Suomen kansan kasvaminen irti Ruotsista merkittävämpää kuin kärkijoukon haave "itsenäisestä" Suomesta Kustavilaisen ajan suomalaiset tuskin pystyivät kuvittelemaan Venäjän keisaria Ruotsin kuninkaan asemaan Mutta kun muutos oli 1809 tapahtunut, suomalaisten oli melko helppoa sopeutua uuteen tilanteeseen, selvitäpä miksi? Uskollisuus hallitsijaa kohtaan suomalaisille kunnia-asia

Ruotsalainen, venäläinen, suomalainen Kun Suomi liitettiin Venäjään ruotsalainen ja venäläinen traditio kohtasivat erikoisella tavalla Erikoista oli se, että Suomen oikeus- ja yhteiskuntajärjestys säilyi ruotsalaisena keisarin siunauksella Venäläinen järjestelmä nojautui käsitykseen hallitsijan teokraattisesta, jumalallisesta alkuperästä Tasapainottava ja kilpaileva elementti, joka Ruotsissa olivat säädyt, puuttui Venäjältä kokonaan Venäläinen poikkeus – sukuvalta Porvaristoa ei ollut käytännöllisesti katsoen lainkaan ja talonpojat elivät maaorjuudessa Huom! Isonjaon aloittamisen merkitys Suomessa ennen v. 1809!

Kun Pietari I (Suuri) ryhtyi 1700-luvun alussa modernisoimaan maataan, hän otti hallintoa uudistaessaan esikuvaksi Ruotsin kollegio- eli keskusvirastojärjestelmän Aleksanteri I ihaili ranskalaista järjestelmää : Keisarin neuvonantaja M. Speranski oli suunnittelemassa Venäjälle moderneja hallintoelimiä Suomea varten senaatti (hallituskonselji), jonka puheenjohtajana keisarin edustaja, kenraalikuvernööri Hiukkasen kärjistäen voidaan todeta, että Suomessa hallintoa siihen suuntaan, mihin Venäjällä pyrittiin, vaikka ei päästykään

Porvoon maapäivät 1809 - mitä siellä oikein tapahtui? Keväällä 1808 G. M. Sprengtporten, jonka Aleksanteri I oli nimittänyt Suomen kenraarlikuvernööriksi, suunnitteli maapäiviä Turkuun Niiden sijaan Suomen säätyjen muodostama lähetystö kävi saman vuoden syksyllä Pietarissa vannomassa uskollisuuttaan keisarille Maaliskuussa 1809 Suomen säädyt kutsuttiin Ruotsin valtiopäiväjärjestyksen mukaan Porvooseen Ruotsiksi kokous oli "landtdagar", siis maapäivät, ja Suomeksi "herrainpäivät", koska valtio -sanaa ei suomen kielessä vielä edes ollut Ranskaksi käytettiin sanaa diéte, venäjäksi seim

Tehtiinkö Porvoon kokouksessa 1809 valtiosopimus ja perustettiinko näin Suomen valtio? Mitä tarkoittivat keisarin vakuutuksessa "perustuslait" (korennyje zakony) ja "konstitutioiden mukaiset oikeudet"? Olivatko kyseessä paikalliset maapäivät, jollaisia Suomenkin maakunnissa oli pidetty ennenkin, vai vasta perustetun valtion valtiopäivät? "Käskettiin lähteä maapäiville Porvooseen, vannottiin keisarille vala, käsiteltiin joitakin asioita ja lähdettiin kotiin.” Vala ja sitä seurannut vakuutus yhdessä muodostivat ns. herruussopimuksen, joka oli vanha, jo keskiajalta peräisin olevatraditio. Sitä seurattiin hallitsijanvaihdoksissa Euroopassa aina 1830-luvulle saakka

Se ei ollut moderni valtiosopimus, jollaiseksi myöhemmät suomalaiset oikeustaistelijat sen tulkitsivat, vaan niin kuin saksalainen historioitsija Otto Brunner on todennut, statussopimus, jossa molemmat osapuolet, niin hallitsija kuin maa ja sitä edustavat maasäädyt, sitoutuivat ylläpitämään olemassa olevaa oikeusstatusta Herruussopimuksessa vallattu kansa edustajiensa välityksellä tunnusti uuden hallitsijan hallitsijakseen vannomalla hänelle uskollisuudenvalan Hallitsija puolestaan tunnusti heidät alamaisikseen ottamalla valan vastaan On selvää, että mitään ”valtiota” ei tällä aktilla Porvoossa perustettu Suomalaiseen paikallishallintoon keisari ei koskenut lainkaan

Näin ollen myös Venäjän yhteyteen siirtynyt suomalainen Ranskan vallankumouksen perintö on vaikuttanut ratkaisevasti nykyisen eurooppalaisen kansanedustuslaitoksen perusteisiin Näin ollen myös Venäjän yhteyteen siirtynyt suomalainen järjestelmä perustui 1800-luvulla pitkälti ancien regimen perinteisiin. Venäjällä oli päävastuu Wienin kongressissa 1815 perustetun valtiojärjestelmän, Pyhän Allianssin, takaamisesta Tämä merkitsi Suomessakin sitä, että yhteiskuntaa kehitettiin ylhäältä, ei alhaalta tulevien virikkeiden ja esitysten varassa

Kuka keksi Suomen valtion ja miksi? Turussa vaikuttanut ruotsalainen lääkäri Israel Hwasser kehitti 1830- ja 1840-luvun vaihteessa opin siitä, että Porvoossa Suomen kansa emansipoitui entisestä valtioyhteydestään, teki Venäjän kanssa erillisrauhan ja tuli siten myös omaksi erilliseksi valtioksi, jolla oli oma edustuksellinen valtiojärjestys ja hallitusmuoto Uusien valtiopäivien odotuksen myötä Porvoon kokouksen ympärille kehittyi Suomessa jopa eräänlainen kultti Sitten kun valtiopäivätoiminta jälleen alkoi 1863, rakentui kuin itsestään silta Porvoon vuoden 1809 "valtiopäivien" ja uuden valtiopäivätoiminnan välille Yrjö-Koskinen nosti esiin Aleksanteri I:n Porvoossa lausumat sanat Suomen korottamisesta "kansakuntien joukkoon"

Luentosarjan näkökulmia ja kysymyksiä   Miten historiankäsitykset syntyvät ja muuttuvat? Tulkintojen aikasidonnaisuus Mitä historialla tehdään? Historian poliittisuus ja yhteiskunnallinen ”tilaus” Historian yhteys poliittiseen kulttuuriin

Mistä historia on tullut?   Historian kolme merkitystä paljastavat jo paljon: 1. menneisyys (res gestae) 2. kertomus menneisyydestä (rerum gestarum) 3. menneisyyttä tutkiva tiede

Kun historiasta 1700- ja 1800-lukujen taitteessa tuli modernissa merkityksessä tiede, kätilönä oli tuon ajan Euroopan johtava aate nationalismi   Kansallisvaltio oli historian tuote ja historiankirjoitusta tarvittiin sen legitimiteetin perustelemiseksi   Historiankirjoituksen ja -tutkimuksen raja: ”harmaat vyöhykkeet”   Muistaminen (ja unohtaminen) on ihmisen lajiominaisuus – ja menneisyyssuhde identiteetin rakennuspuu

Menneisyyttä ei ole ilman nykyisyyttä   Menneisyyttä, tai oikeammin menneisyyden selvittämisen tarvetta, ei olisi olemassa ilman nykyisyyttä Nykyisyys tavallaan elättää menneisyyttä pitämällä yllä siihen kohdistuvaa kiinnostusta Suhde menneisyyteen on siis nykyisyyttä, ja historian-tutkimus on tuon suhteen selvittämisen eräs muoto Menneisyyttä voi verrata peiliin, josta nykyaika epätoivoisesti yrittää etsiä omaa kuvajaistaan, sellaista historiantulkintaa, jota nykyhetki kaipaa ja tarvitsee

Toisin sanoen kulloinenkin nykyaika, myös oma aikamme, tulkitsee menneisyyttä nykyisiä tarpeita varten vaikuttaakseen huomisen politiikkaan   Historiantutkimuksen tärkein vaikutusulottuvuus onkin itse asiassa tulevaisuus Tätä täsmälleen ottaen tarkoitan, kun puhun historiapolitiikasta ja historian julkisesta käytöstä Koska historiakeskustelumme sävyt heijastavat ennen kaikkea omaa aikaamme ja ovat osa tällä hetkellä vallitsevaa poliittista kulttuuria, historiapoliittisen tutkimuksen kohteena ovat oman aikamme eri suuntiin kallellaan olevat menneisyyskäsitykset ja niiden taustalla olevat motiivit ja tarkoitusperät

Historia vallan sylissä - ja syleilyssä   G. Orwellin”Nineteen eighty-four” Totuuden ministeriön huoneentaulu - ”Joka hallitsee menneisyyttä, … hallitsee tulevaisuutta: joka hallitsee nykyisyyttä, hallitsee menneisyyttä.” Totalitarismissa historian vääntäminen ja väärentäminen virallista historiapolitiikkaa Länsimaiden ’avoimissa yhteiskunnissa’ ei yhtä ainoaa oikeaa historiankäsitystä - keskenään kilpailevia tulkintoja Useimmiten voidaan kuitenkin puhua ’vallitsevasta historiankäsityksestä’, jota myös valtaosa tutkijoista tieteellisin perustein kannattaa

On todennäköistä, että myös demokraattisessa yhteiskunnassa vallitseva historiankäsitys on sopusoinnussa vallan kanssa   Kylmän sodan aikana historia mobilisoitiin osaksi kahden vastakkaisen järjestelmän ja maailmankatsomuksen välistä ideologista kilpavarustelua   Stereotyyppiset, omaa historiaa ihannoivat ja vastapuolen historiaa vääristelevät historiankuvat tärkeitä aseita ideologisessa sodankäynnissä Erityisen kiivas ’kylmä historiasota’ käytiin kahden Saksan välillä (Hentilä S.. Jaettu Saksa – jaettu historia. Kylmä historiasota 1945-1990. SHS 1994) Saksat riitelivät 1980-luvulla, kummalle kuuluvat suurmiehet, Fredrik Suuri, Luther, Goethe ja Bismarck

Menneisyyssuhteen poliittisuus   Historialla on ollut poliittista käyttöä kaikissa kulttuureissa ja yhteiskunnissa – erityistehtävänä sen osoittaminen, että korppi onkin oikeastaan valkoinen lintu Menneisyyssuhde tärkeä osa poliittista kulttuuria; yksilön, yhteisön, kansakunnan ja jopa kokonaisen kulttuuripiirin itseymmärryksen ja identiteetin yksi merkittävimmistä rakennusaineista Historian läsnäolo - sekä tietoisesti että tiedostamatta: menneisyydestä tehtyjä johtopäätöksiä käytetään argumenttina mitä moninaisimpia asioita ajettaessa

Historian ’todistus’, jopa ’tuomio’   Historia magistra vitae; se ’opettaa’, ’oikeuttaa’ ja ’velvoittaa’ Menneisyyskäsityksiin vaikuttavat useat eritasoiset aikasidonnaisuudet: tutkimuskohteen aika, tutkijan aika sekä se aika tai ne ajat, jolloin tutkimustuloksia käytetään Nykyisyys ei ole historiantutkimukselle ’ympäristö’ tai vaihtuva näköalapaikka menneisyyteen, vaan suhde menneisyyteen on nykyisyyttä ja historiantutkimus on tämän suhteen eräs muoto

Toisin sanoen …Politiikan menneisyyssuhde on osa tulevaisuuteen suuntautuvan toiminnan rajausta, jäsentämistä ja sisällön määritystä Kulloinkin esille nousevat ne ongelmat, joilla on yhteiskunnassa tietty ”poliittinen tilaus”  Tutkimuskohteeseen liittyvät ongelmat (aineiston saatavuus, salassapito, ristiriitaiset ennakkokäsitykset, ”herkkyys")  Tutkimusympäristöön liittyvät ongelmat (mitä saa tutkia ja mitä ei, vallitsevien totuuksien vartijat)  Tutkijan sitoutuneisuus, ennakkokäsitykset, tilattujen totuuksien” osoittaminen

Historian julkinen käyttö ja ”historiapolitiikka”   Historioitsijat eivät mahda mitään sille, miten ja mihin heidän tutkimustuloksiaan käytetään ja kuka niitä käyttää Historiaa eivät tulkitse ja kirjoita vain ammattihistorioitsijat, eivätkä he yksin määrää historiasta käytävää julkista keskustelua Ns. totuudella tai tutkitulla tiedolla ei ole argumentoinnissa ensisijaista merkitystä Historiapolitiikasta puhuttaessa tärkeitä historian käyttöä ohjaavat intressit

Historiakulttuurissa kyse enemmänkin historian käytön foorumeista   Historiakäsityksissä niiden käyttöä ohjaavista ja aktivoivista arvostuksista Historiapolitiikka on selvästi tietoista ja aktiivista toimintaa, historiakäsitykset voivat olla myös tiedostamattomia ja passiivisia Vergangenheitsbewältigung ja Geschichtsaufarbeitung, mitä ne voisivat tarkoittaa? Timothy Garton Ash ehdottaa sellaisia vastineita kuin ’treating’, ’working over’, ’confronting’, ’coping’, ’dealing’, ’coming to terms’ tai jopa ’overcoming’ (with) the Past --- Suomeksi? Miten kipeän menneisyyden kanssa voitaisiin tulla toimeen?

Totuuskomissio – historian tuomioistuin?   Totuuskomissiot puolivirallisia tai virallisia elimiä - tehtävänä useimmiten selvittää tehtyjä ihmisoikeusrikkomuksia Komission asettamisen tavoite on restoratiivinen, mutta niillä ei yleensä ole oikeutta määrätä rangaistuksia Totuuskomissiot korvaavat tuomioistuinkäsittelyn ilman, että laajaan anteeksiannon tai sovittelun prosessiin olisi päästy

Oikeuskäsittelyyn verrattuna totuuskomissioiden etuna se, että ”totuuden” selvittäminen ilman rangaistusta voi auttaa kansallista eheytystä   Totuuskomissioilla on paremmat edellytykset antaa kokonaiskuva jonkin aikakauden rikkomuksista kuin yksittäistapauksiin keskittyvillä oikeudenkäynneillä Ruotsissa 1999-2002 ”Säkerhetstjänstkommissionen” – tutki turvallisuuspoliisin Säpon toimintaa v:sta 1945, mukana juristeja, historioitsijoita, tuloksena yhdeksän paksua komiteamietintöä Säpon harjoittamasta valvonnasta sarjassa SOU (Statens offentliga utredningar) Rajankäynti: Kansallinen turvallisuus – yksityisyyden suoja