Toimintakyvyn arvioinnin etiikka Toini Harra, Erikoistutkija Jyväskylän yliopisto 23.1.2007 Toimintaterapian VII tutkimussymposium

Tietoyhteiskuntaan liittyvä uhka ”…vaarana on niiden ihmisten syrjäytyminen, jotka eivät kykene hankkimaan tai omaksumaan tietoa.” (Etene, 2001)

Osaaminen ja täystyöllisyyden Suomi (Työministeriö 2003, nro 245) Talouskasvun riski: Työikäisen väestön supistuma suurimmillaan 2010 –alkuvuosina Kotimaiset työvoimaresurssit hyödynnettävä paremmin Vajaakuntoisten työttömien työnhakijoiden määrä on lisääntynyt (12%), vaikka kaikkien hakijoiden määrä on vähentynyt (1997-2001)

Toimintakyvyn arvioinnin eettiset tekijät Arvioitava ilmiö Menetelmät Päämäärä Seuraukset Ihminen arvioijana Arvioitava ihminen

Eettiset periaatteet arvioinnissa (Toimintaterapeuttien eettiset ohjeet) Ihmisarvo: Kategorinen imperatiivi (Kant) Oikeudenmukaisuus: Reilu peli (Rawls) Tasa-arvo: kohtaaminen ensisijaisesti ihmisinä (Aristoteles) Itsemääräämisoikeus ja valinnat: ihminen on itse vastuussa teoistaan (Sarte) Pyrkimys hyvään elämään: Vain hyvän elämän päämäärää tavoitellaan sen itsensä takia (Aristoteles) Toimi aina siten, että toimintatavastasi voitaisiin tehdä yleinen moraalilaki. Kohtele kaikkia ihmisiä, myös itseäsi, päämääränä sinänsä, älä koskaan pelkkänä välineenä.

Toimintakyvyn ymmärtäminen ilmiönä Toimintakyvyn määritelmien moninaisuus 1900 -luvun lopulta kokonaisvaltaisuus (ICF) Kausaaliajattelu riittämättömyys ja subjektiivisen käsityksen välttämättömyys (COPM, WRI, OPHI II) Yksittäisiin osatekijöihin kohdistuvien arviointimenetelmien korvautuminen suhteiden arvioinnilla (AMPS, HE, IMBA, MELBA)

Toimintakyvyn arvioinnin filosofinen perusta Holistinen ihmiskuva (Meyer, Kielhofner) Toiminnan mahdollistaminen edellyttää toimintakyvyn ja toimintaolosuhteiden tutkimista Eksistentialismi terapiatyössä (Yerxa) Ihminen on vapaa tekemään valintoja Valintojen teko edellyttää tietoa

Arviointimenetelmien luotettavuus ja pätevyys Menetelmän tulee kohdistua oikeaan ilmiöön, oikealla tavalla Menetelmän täytyy tuottaa sellaista tietoa, mitä tarvitaan ja sellaisessa muodossa, että sitä voidaan hyödyntää (vrt. kliininen vs. tieteellinen merkitys) Menetelmien luotettavuus ja pätevyys testattava Johtopäätökset arvioitava kriittisesti

Arviointimenetelmän oikea käyttö Tekijän vastuu: Käyttöohjeet annettu, tarvittaessa koulutus Parantaako käytäntöä? Onko käyttö edullista? Onko käyttö helppoa? Käyttäjän vastuu: Halu käyttää menetelmää oikein ja oikeisiin tarkoituksiin: Henkilön toimintamahdollisuuksien parantaminen? Tutkimusaineiston tuottaminen? Terapian vaikuttavuuden osoittaminen?

Seuraukset (+/-) Lisätäänkö vajaakuntoisten ihmisten toimintamahdollisuuksia? Mitä välittömiä/pitkäaikaisseurauksia arviointi aiheutti? Kenelle? Pystyvätkö asiantuntijat tekemään parempia arviointeja menetelmän avulla? Mitä hyötyä/haittaa menetelmän käytöstä on: arvioitavalle, arvioijalle, arvioivalle organisaatiolle, arvioinnin tilaajalle, yhteiskunnalle?

Meidän pitäisi Jatkaa toimintakyvyn osatekijöihin liittyvien suhteiden tutkimusta, jotta tietäisimme enemmän, ymmärtäisimme paremmin ja osaisimme kehittää oikein

Meillä tulisi olla halu käyttää arviointia oikein palvelemaan hyvää elämää