Oppimisorientaatioita

Behavioristinen Kolme tyypillistä piirrettä: Oppiminen ilmenee käyttäytymisen muutoksena; keskitytään havaittavissa olevaan. Sisäisiä ajatteluprosesseja ei pidetä niin merkityksellisinä. Ympäristö muokkaa käyttäytymistä; ympäristön vaikutus on oppimisessa merkityksellisempi kuin oppija. Oppimista selitetään läheisyyden ja vahvistamisen käsitteillä. (Ärsyke ja reaktio, Pavlovin koirat, ehdolliset ja ehdottomat reaktiot)

Kognitiivinen Perustuu hahmopsykologian peruskäsitteisiin, havainto, oivallus ja merkitys. Huomio kiinnitetään yksityiskohtien sijasta kokonaisuuksiin. Oppiminen on kognitiivinen ilmiö. Ihminen tulkitsee tapahtumia ja antaa niille merkityksiä. Kontrolliuskomukset siitä missä oppimisen locus of control sijaitsee erottaa sen behaviorismista. Behavioristilla se on ympäristössä ja kognitivistilla oppijassa itsessään.  

Humanistinen Suuntaus tarkastelee oppimista kasvun mahdollisuuden näkökulmasta. Käsitys lähtee siitä että: Ihminen voi hallita kohtaloaan. Ihminen pohjimmiltaan hyvä ja pyrkii kohti parempaa maailmaa. Ihminen on vapaa toimimaan. Käyttäytyminen on inhimillisten valintojen seuraus. Ihmisellä on rajattoman kasvun kehittymisen mahdollisuudet.

Sosiaalinen Sosiaalisessa orientaatiossa yhdistyy kognitiivinen ja behavioristinen suuntaus. Näkemyksen mukaan ihminen oppii tarkkailemalla toisia ihmisiä. Keskeistä oppimisessa on symboliset prosessit, itsesäätelyprosessit ja sijais- tai mallioppiminen.

Konstruktiivinen Näkemyksen mukaa oppiminen on merkityksen määrittelyprosessi, eli omien kokemuksien tulkintaa. Erilaiset konstruktiiviset näkemykset eroavat toisistaan todellisuuden luonteen ja kokemuksen roolin merkityksen suhteen. Persoonallinen konstruktivismi lähtee oppimisessa käsityksestä, että se on henkilökohtaista toimintaa, jossa yksilön kognitiiviset skeemat mukautuvat progressiivisesti fyysiseen ympäristöön.

Sosiaalinen konstruktivismi Näkemyksen mukaan  tieto rakentuu puolestaan dialogiin. Tieto rakentuu, kun ihmiset osallistuvat yhteisiin ongelmiin ja tehtäviin ja keskustelevat niistä. Näkemys soveltuu Candyn 1991 mukaan hyvin aikuiskoulutukseen koska se on yhteneväinen itseohjautuvuuden kehittymisen kanssa ja mahdollistaa itsenäisyyden ja yksilöllisyyden osuuden oppimistehtävässä sekä korostaa aktiivista kyselyä ja keskustelua oppimistilanteissa. Korostetaan myöskin kokemuksen merkitystä.