Kulttuurisemiotiikkaa Harri Veivo Oulun yliopisto Lokakuu

Luennon aiheet Semiosfääri Kääntäminen Rajaaminen Kulttuurin keskusta ja periferia 2

Semiosfääri Semiosfääri: kulttuurisemiotiikan keskeinen käsite, joka voidaan ymmärtää kahdella tavalla –Kulttuurin kieliä ja tekstejä edeltävät semioottiset tekijät, jotka tekevät merkkien tuottamisen ja toiminnan mahdolliseksi (vrt. biosfääri) –Yksittäisen tekstin tuottama kielten, intertekstien ja merkkien kokonaisuus (vrt. ”semioottinen tila”) Kummassakin merkityksessä semiosfääri on luonteeltaan dialoginen –Kulttuurissa toimii kahdentyyppisiä merkkijärjestelmiä eli kieliä –1) konventionaalisia ja diskreettejä (eli luonnollisen kielen kaltaisia, ”merkkilähtöisiä”) –2) ikonisia ja jatkuvia (eli kuvan kaltaisia, ”tekstilähtöisiä”) –Semiosfäärissä nämä erityyppiset kielet ovat jatkuvassa kontaktissa toisiinsa –Sama pätee yksittäisen tekstin tasolla: kulttuuritekstit käyttävät aina hyväkseen sekä konventionaalisia että ikonisia kieliä 3

Erilaisia semioottisia tiloja: Senaatintori ja kauppakeskus Jumbo 4

Kääntäminen Semiosfäärin rakenteen vuoksi kääntäminen on kulttuurin keskeisiä toimintoja Eri kielet ja niiden avulla tuotetut tekstit ovat kulttuurissa jatkuvassa kanssakäymisen tilassa –Intra- ja heterosemioottinen kääntämisen prosessi, joka tuottaa uutta, sillä käännös on aina yli- ja alijäämäinen (esim. romaanien filmatisoinnit) –Sama pätee tekstin sisällä: tekstissä vaikuttava konventionaalisuus ja ikonisuus laajenevat eri suuntiin, kommunikoivat keskenään, pyrkivät toistensa alueelle asettumatta selkeään hierarkiaan Kulttuuri voidaan mieltää merkityksiä tuottavaksi kokonaisuudeksi (”generaattoriksi”), jonka yksiköt (tekstit) ovat merkityksen tuottajia 5

Teksti generaattorina Luonnollinen kieli & spatiovisuaalisen esittämisen kielet: yhteismitattomia, mutta yhdessä tekstissä – kääntäminen tuottaa uusia tekstejä T2: k1 + … k1 k2 T3: k2 + …

Rajaaminen Kulttuurien jäsentymisessä keskeisestä rajaaminen –Kulttuuri on sen jäsenille rakenteen, järjestyksen aluetta –Jokainen kulttuuri jäsentyy määrittelemällä ne asiat, jotka kuuluvat siihen, ja ne, jotka eivät siihen kuulu –Raja voi tulla esiin erilaisia tavoin: ”me vs. muut”, ”oma vs. vieras”, ”samanlainen vs. erilainen”, ”sivistynyt vs. barbaarinen” Rajaaminen on semioottinen prosessi, joka tuottaa eroja ja siten merkityksiä Rajaaminen on toimintaa: määrittelyä, määritelmän toistoa, uudelleenmäärittelyä Raja on myös vuorovaikutuksen ja kääntämisen paikka – semiosfäärit ja tekstit ovat myös rajojen jakamia ja dialogisoimia Koska raja – rajaaminen, rajankäynti – on kulttuurin kannalta perustava asia, kulttuuri on oikeastaan aina olemassa vain suhteessa kulttuurin ulkopuoliseen (toiset kulttuurit, luonto): ”toinen on meissä” 7

Territorion rajaaminen 8

Kulttuurin keskusta ja periferia Kulttuurin sisäisen jäsentymisen kannalta voidaan erottaa kaksi ”aluetta”, joilla on omat funktionsa: keskusta ja periferia Keskustaan kuuluvat kulttuuria säilyttävä tekijät – keskusta on säännön, järjestyksen ja perinteen aluetta Keskustan elementtejä ovat: –Metatason tekstit, jotka määrittelevät kulttuurin kielien toimintaa ja keskinäisiä suhteita –Normatiiviset tekstit, jotka määrittelevät kulttuurin arvorakennetta (esim. taide vs. töhry) –Esimerkin asemaan nostetut tekstit ja muut kaanonia yllä pitävät rakenteet 9

10

Kulttuurin keskusta ja periferia Periferia puolestaan on kulttuurin dynaaminen ja muutoksille altis alue – epäjärjestyksen (tai ”vieraan järjestyksen), sattuman ja poikkeaman sekä uuden aluetta aluetta Periferian elementtejä ovat: –Vieraat tekstit, jotka eivät ole assimiloituneet kulttuuriin –Karnevalistiset tilanteet ja tekstit, joissa kulttuurin kielten hierarkia ja rajat sekä kulttuurin arvot kumotaan Kysymyksiä: –Keskusta rakenteena ja tuottamisena (BB moraalin määrittelyn välineenä?) –Rakenteet ja arkielämä: elämä neuvotteluna keskustan ja periferian välillä? 11

Keskustaa vai periferiaa? 12