Filosofian klassikot ja lukio Yliopistonlehtori Eero Salmenkivi Opettajankoulutuslaitos Käyttäytymistieteellinen tiedekunta

Mikä on klassikko? Latinan sana "classicus" viittaa sotaväkeen, sotatorveen tai laivastoon. Termissä "classis" on lisäksi merkitys osasto ja luokka, usein nimenomaan kansanluokka. (Pitkäranta 2001, 397; Streng 1955, 118). Kirjallisuudessa sosiaalinen merkitys laajenee yleisempään arvottavaan ja luokittelevaan (classificare) muotoon ilmeisesti Aulus Gelluksen teoksessa Noctes Atticae (19, 8 , 15; Stenzel 2008).

Mikä on klassikko Klassinen = arvokas tiettyyn aikakauteen tai ihanteelliseen kaanoniin kytkeytyvä Klassikko on esimerkillinen Kuuluu oikeaan kaanoniin (esim. renessanssissa yleisesti ajateltiin antiikin teksteillä lähtökohtaisesti olevan kiistaton arvo) "ne kirjailijat, joita luetaan koulussa" (Stenzel 2008.)

Filosofia ja historia MacIntyre (1984): filosofiassa menneisyys määrittää sitä mitä filosofia on, kun taas luonnontieteessä nykyinen tiede määrittää, mikä on relevanttia mikä vain antikvaarista. Filosofian suhde historiaan ei kuten tiede, vaan kuten taide → klassikot ajankohtaisia, ei antikvaarisia

Klassikko filosofiassa Klassikko = teos välillisesti henkilö teos lähinnä ajatuskulku, välillisesti teksti ajattelun tyyli → lisäperusteita henkilön kutsumiselle klassikoksi Yliopistofilosofian ratkaisu klassikon ongelmaan: klasikkokurssi on teksti-/teoskurssi (teokset jäsentyy henkilöiden mukaan)

Filosofian kaanon UNESCO 1995 kartoitus (pääasiassa yliopistoissa, vastaukset satunnaisia, tulokset olivat samanlaisia 1953, Elo & Savolainen 1999 mukaan; 2007 ei vastaavaa kysymystä) Platon (72), Aristoteles (71), Kant (68), Descartes (66), Hegel (64) Hume (39), Spinoza (33), Leibniz (31), Marx (30), Locke & Tuomas Akvinolainen (29), Augustinus & Wittgenstein (20), Rousseau (17), Sartre & Berkeley (14) Hobbes (11) Tämän jälkeen hajaääniä Samat nimet löytyvät yliopistojen klassikkokursseilta (tai filosofian historian kurssien tekstiosista).

Kysymys kontekstista Filosofian kysymykset eivät ole ikuisia, vaan ne ovat syntyneet tietyissä tilanteissa ja muuttuvat koko ajan Filosofian historia ja klassikot määrittävät mitä filosofia on Vastaavasti: se miten filosofia ymmärretään määrittää, mitä filosofian historiaan kuuluu ja keitä klassikot ovat Miten tätä kehäistä rakennetta voi (tai pitää) didaktisesti lähestyä?

Lukion OPS-perusteet 2003 Opetuksen tavoitteet Filosofian opetuksen tavoitteena on, että opiskelija osaa hahmottaa filosofisia ongelmia ja niiden erilaisia mahdollisia ratkaisuja → mitä filosofia on osaa jäsentää puhetta ja tekstiä käsitteellisesti sekä tunnistaa väitteitä ja niiden perusteluja ymmärtää erilaisten filosofisten käsitysten perusteluja sekä pystyy keskustelemaan niistä johdonmukaisesti ja järkevästi → mitä filosofia on hallitsee yleissivistävät perustiedot sekä filosofian historiasta että nykysuuntauksista ja osaa suhteuttaa niitä yhteiskunnan ja kulttuurin ilmiöihin → mitä filosofian historia on (mitä nykyfilosofia on)?

Mitä filosofian historia on? R. Rorty (The historiography of philosophy: four genres 1984) Yksittäiseen ajattelijaan tai ajatuskulkuun kohdistuva Historiallinen rekonstruktio mitä suuri kuollut ajattelija olisi voinut sanoa aikalaisilleen Rationaalinen rekonstruktio mitä suuri kuollut ajattelija uudelleen koulutettuna nykyfilosofiaan olisi voinut sanoa 'aavistelemastaan' nykyisin kiinnostavasta kysymyksestä Laajaan historialliseen seurantoon keskittyvä Geistesgeschichte Doxografia

Geistesgeschichte Filosofian historian tietoinen kirjoittaminen nykyajan filosofian kysymyksistä käsin Rortyn esimerkkejä, paradigamaattinen = Hegel, muita Heidegger, Reichenbach, Foucault, MacIntyre Myös: Aristoteles, Rorty, Taylor Yleinen ajatusten historia ja historialliset rekonstruktiot klassikoista toimivat tulkinnan rajat asettavana omanatuntona Geistesgeschitelle Ongelmana lukiossa: Geistesgeschite usein tietoisesti puolueellinen filosofian rajaus; opettajien käsitykset filosofiasta tuskin voi varioida näin paljon (yo-kirjoitukset = n. yhteinen yleissivistys & opettajien puuttuva kompetenssi)

Doxografia Yleiset filosofian historian oppikirjat vanha kaanon, mutta uusitaan kysymyksenasettelu: Samoista henkilöistä kirjoitetaan ensin, mitä X ajatteli hyvästä, sitten mitä X piti tietona ja vihdoin mikä oli X:n merkityksen (tai autenttisen olemisen) teoria. Joukko, joka otetaan mukaan X:n paikalle, on alkupään osalta aina sama, vaikkei joukolla tosiasiassa olisi mitään yhteistä. Doksografia on puolivillaista ja pitäisi kokonaan hylätä Ongelmana lukiossa: Jos doxografia hylätään, miten määritetään "yleissivistävät perustiedot filosofiasta"

Opetuksen kannalta Rortyn ajatus doksografian toimimattomuudesta saa lisää tukea didaktisista näkökohdista vaikka doksografinen kokoelma lukiossa typistettäisiin edellä esitettyyn viiteen 'huippuun', lukiolaiselle tulee pakollisella kurssilla liikaa mieleen painettavaa, jos klassikoita esitetään henkilöinä, muutenkin kuin tiettyjen ajatusrakennelmien esittäjinä. koska lukiolaisille pitää selvittää nuo ajatusrakennelmat (mahdollisesti muun pakollisen aineiston lisäksi; huom. ero 1994/2003 OPS-perusteet) näin laajan aineiston läpikäynti ei mahdollista mielekkäitä työtapoja

Tulkinta Edellä olevan nojalla OPS-tavoitetta ("hallitsee yleissivistävät perustiedot sekä filosofian historiasta että nykysuuntauksista") ei voi ymmärtää missään kattavassa mielessä → tämän on tulkittava tarkoittavan: tietää jotain filosofian historiasta ja nykysuuntauksista → kehäistä rakennetta (filosofia määrittää mitä filosofian historiaan kuuluu ja päinvastoin) ei voida lähestyä kokonaisuudesta (esim. klassikko-kaanonista) käsin

Seuraus Lukio-opetuksen, erityisesti pakollisen kurssin, tarpeisiin on valittava tietyt rajatut tekstit tai ajatuskulut, jotka tuovat esiin klassikoiden ajankohtaisuuden ja konstitutiivisen roolin, mutta eivät muut doksografiaksi → suomalaiselle lukio-opetukselle on syytä luoda oma Didaktiksgeschichte, johon valikoidaan (lyhyet!) tekstit tai ajatuskulut (ei henkilöitä!) OPS:n tavoitteiden pohjalta

OPS-tavoitteet Tältä pohjalta edellä olevat yleistavoitteet 2 (osaa jäsentää käsitteellisesti ja perustella) ja 4 (em. filosofinen yleissivistys) liudentuvat tavoitteisiin 1 ja 3, joiden ytimessä on kysymys, mitä filosofia on. Filosofian luonnetta koskeva määritelmällinen kysymys sisältää tärkeimpänä elementtinä 1) tuntuman filosofointiin toimintana, 2) jonkinlaisen määritelmän alkeet ja 3) esimerkkejä ja motivoivia sovelluksia. Uudemmissa suomalaisissa filosofian lukiokirjoissa on luovuttu aiemasta tavasta todeta filosofia ensin määrittelemättömäksi mysteeriksi ja sitten vasta ruveta kertomaan mitä se on. Tilalle on tullut: miksi opiskella filosofiaa.

OPS:n eri kurssit Vastuu OPS-persteiden kokonaistavoitteista jakautuu eri kursseille, jotka ovat Kaikille yhteinen: Johdatus filosofiseen ajatteluun Syventävät: Filosofinen etiikka Tiedon ja todellisuuden filosofia Yhteiskuntafilosofia Ns. spiraaliperiaatteen mukaan yhteisellä kurssilla käsitellään pääosin osajoukko syventävien kurssien sisällöistä.

Pakollinen: Johdatus filosofiseen ajatteluun Tavoitteet Kurssin tavoitteena on, että opiskelija hahmottaa filosofisia ongelmia ja niiden erilaisia mahdollisia ratkaisuja, ymmärtää, miten filosofiassa käsitteellistetään todellisuutta, tietämistä, toimintaa ja arvoja tunnistaa erilaisia filosofisia, tieteellisiä ja arkisia käsityksiä todellisuudesta, sen tietämisestä ja siinä toimimisesta hahmottaa kuvailevien ja normatiivisten väitteiden eroja ja osaa perustella käsityksiä hyvästä ja oikeasta.

Keskeiset sisällöt mitä filosofia on, filosofisten kysymysten luonne ja niiden suhde käytännöllisiin, tieteellisiin ja uskonnollisiin kysymyksiin, filosofian keskeiset osa-alueet todellisuuden luonnetta koskevia filosofisia perusnäkemyksiä: hengen ja aineen suhde, vapaus ja välttämättömyys tietoa ja tietämistä koskevia filosofisia perusnäkemyksiä... klassikkoteksti → kurssi 3 yksilön ja yhteiskunnan suhde filosofisena kysymyksenä... klassikkoteksti → kurssi 4 hyvän ja oikean käsitteet, toimintaa ohjaavien moraalisten arvojen luonne ja suhde tosiasioihin sekä muihin arvoihin kuten kauneuteen, hyvää elämää ja onnellisuutta koskevia filosofisia näkemyksiä; klassikkoteksti → kurssi 2

Pakollisen kurssin klassikko Klassikkoteksti joko kysymykseen mitä filosofia on tai erityiskysymyksiin kuvailevien ja normatiivisten väitteiden ero hengen ja aineen suhde vapaus ja välttämättömyys Painoarvoltaan 1 on tärkein (yleistavoitteet; kurssin sekä tavoitteissa että sisällöissä, muut joko – tai)

Mitä filosofia on -klassikkoja Kyse ei ole osa-alueiden määrittelystä Tässä ehkä kiistanalaisin etiikan ja yk-fil suhde: OPSissa rinnakkaiset, Ariistoteleella etiikka politiikan osa, APAlla (P=philosophical), social ja political phil on etiikan osa Kyse ei ole synteettisestä määrittelystä (Robinson 1969) siinä mielessä, että erotellaan filosofiaa muista aloista (tähän on parempia keinoja kuin klassikot) Ytimessä filosofoinnin luonne Tavoite puhutella lukiolaista ja samalla näyttää tekstien ajankohtaisuuden kautta esimerkinomaisesti klassikoiden filosofiaa konstitutioiva luonne

Klassikkoteksti-ehdokkaita (Platonin) Sokrates Apologia (katkelma, sisältäen ainakin 38a): tutkimaton elämä ei ole elämisen arvoista ja tieto omasta tietämättömyydestä Kriton (katkelma 48a–54e) ja Faidon (katkelma 89d–91 c), argumentin voima: argumentin seuraaminen argumentin mukaan eläminen Valtion luolavertaus (VII 514a–518b): ajattelun vapauttava voima

Klassikkoteksti-ehdokkaita Descartes: Metodin esitys, osat 2 – 4 (Teokset I, 126/131 – 141/145) kyseenalaistaminen, epäilyn metodi, cogito jos luvut kokonaan, mukaan myös jumala-argumentti Russell: Filosofian ongelmia, luku I (Todellisuus ja näennäisyys) jos koko luku kokonaan, tulee mukaan sense-datumit, toisaalta päästään käsittelemään myös OPSn sisältö kohtaa aine ja henki

Klassiset ajatuskulut Laajempia klassisia ajatuskulkuja ei voida yleensä lukiossa esittää alkuperäisteksteihin perustuen. Opettaja esittää teorian esimerkiksi oppikirjaan perustuen. Lähtökohtana on aina, että opettaja on hahmottanut jonkin myös lukiolaista (ainakin teoriassa) kiinnostavan kysymyksen, johon klassinen ajatuskulku on vastaus.

Tavoitteiden taso Klassiselle ajatuskokonaisuudelle voidaan esittää joko minimi- tai maksimitavoite. Minimitavoite: yhden johdonmukaisen ja hyvin perustellun argumentin oppiminen Maksimitavoite: merkittävän filosofisen kokonaisuuden oppiminen. Johdantokurssilla kannattaa tähädätä minimitavoitteisiin.

Minimitavoite = oivallus Tavoitteena saada opiskelija ymmärtämään ongelma ja se, miksi filosofin kanta on oivaltava. Esimerkkejä: Parmenides: tyhjästä ei synny mitään, vastaksena muutoksen ja pysyvyyden ongelmaan Platon: idea-oppi esim. vastauksena muutoksen ja pysyvyyden ongelmaan Aristoteles: oppi 4 syystä, vastauksena kysymykseen, miten voidaan selittää Descartes: cogito-oivallus vastauksena varman tiedon ongelmaan Kantin tieto-oppi ratkaisuna havainnon ja järjen rooliin tiedon perustana

Minimitavoite = oivallus Huom: Näitä löytyy myös nykyfilosofiasta, esim: Wittgensteinin Tractatuksen tosiseikka-ontologia atomistisen olio-ontologian ongelmien ratkaisuna. Rawlsin tietämättömyyden verho ratkaisuna yhteiskunnan perustavan oikeudenmukaisuuden perustelemiseen. Tähän kategoriaan voi ottaa myös olkiukko.paradokseja: skeptikon paradoksi relativistin paradoksi Tällöin on kuitenkin tuotava esiin mahdollisuus puolustaa näitä kantoja perustellummin (vähättelemättä oivaltavaa argumenttia).

Maksimitavoite = miten asiat liittyvät yhteen Platonin ideaopin eri ulottuvuuksien yhteys (muutos ja pysyvyys, tiedon ja merkityksellisen puheen mahdollisuus, etiikan ja politiikan järjellinen perustelu, ks. H. Cherniss The Philosophical Economy of Theory of Ideas.) Aristoteleen tieteenteorian kokonaisrakenne (syllogistiikasta ja kategoriaopista yksittäisiin tieteisiin) Kantin puhtaan ja käytännöllisen järjen kritiikkien yhteys Hegelín tiedon ja todellisuuden dialektinen historiallisuus. Nämä ovat syventävilläkin kursseilla harvinaista herkkua ja edellyttävät, että opettaja tuntee aihepiirin riittävän hyvin, että pystyy jäsentämään sen selkeästi.