Ympäristöpsykologia:historiaa, käsitteitä ja metodologiaa Liisa Horelli, FT, dosentti Teknillinen korkeakoulu Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskus YTK

Ympäristöpsykologia voidaan käsittää monella eri tavalla… Psykologian osatieteenalana Tieteidenvälisenä (interdisciplinary) Monitieteisenä (multidisciplinary) ANTROPOLOGIA Tieteiden rajat ylittävänä (transdisciplinary) SOSIOLOGIA MAANTIEDE ARKKITEHTUURI … ihmisen ympäristösuhteen tutkimuksena ja sovelluksena suunnittelussa

YMPÄRISTÖPSYKOLOGIAN SISÄLTÖJÄ Teoreettiset käsitteet ja mallit YMPÄRISTÖPSYKOLOGIAN SISÄLTÖJÄ Kognitiot, emootiot, persoonallisuus, territoriaalisuus, ahtaus, elvyttävyys, kauneus Käyttäytymiskehykset, museot, koulut, asuin- ja työympäristöt, naapurusto ja yhteisöt, virtuaaliympäristöt Lapset, nuoret, vanhukset, ympäristöystävällisyys, sukupuoliherkkyys Arviointi, vuorovaikutteinen ja ekologinen suunnittelu, rikosten torjunta, liikkuminen, Ympäristösuhteen prosessit Kontekstit ja paikat Ekologinen ja sosio- kulttuurinen fokus Y.psykan sovellukset ja ongelmien ratkaisu

YMPÄRISTÖPSYKOLOGIAN HISTORIAA Saksalainen Umwelt-ekopsykologia (1920-luku) Hahmopsykologia ( Kohler, Koffka, 1930-luku ) Lynch ( 1960 ) The Image of the City Hall (1966 ) The Hidden Dimension Barker (1968 ) Ecological Psychology Sommer ( 1969 ) Personal Space Prochansky & al ( 1970-76 ) Environmental Psychology Altman (1975) Environment and Social Behavior Neisser (1976) Cognition and Reality Rapoport (1977) The Human Aspect of Urban Form Bronfenbrenner (1979) The Ecology of Human Development Gibson (1979) The Ecological Approach to Visual Perception

JOURNALIT KONFERENSSIT Journal of Environmental Psychology Environment & Behaviour KONFERENSSIT EDRA - Environmental Design Research Association IAPS - International Association for People - Environment Studies

YMPÄRISTÖPSYKOLOGISET KÄSIKIRJAT SUOMALAISIA PERUSTEOKSIA Stokols & Altman (1987) Handbook of Environmental Psychology Churchman & Bechtel (2001) Handbook of Environmental Psychology SUOMALAISIA PERUSTEOKSIA Horelli (1981) Ympäristöpsykologia Aura (1982) Huomispäivän kaupunki Aura, Horelli & Korpela (1997) Ympäristöpsykologian perusteet

Kaupunkimielikuvien elementit a la Lynch Väylät Reunat Alueet Solmukohdat Maamerkit Visuaalinen hierarkia Suuntien selkeys Välietapit Kontrastit alueiden välillä Kytkennät muuhun rakenteeseen Homogeenisuus Temaattinen kokonaisuus Identiteetti/ Paikka Kaupungin tihentymäpisteitä Perustuu asukkaiden haastatteluihin kolmessa kaupungissa: Boston, Jersey City, Los Angeles ensimmäisessä haastateltiin 30 ihmistä, kahdessa viimeisessä 14 ihmistä. Näiden henkilöisen verbalisoimista kaupunkimielikuvista nousivat esiin seuraavat 5 keskeistä elementtiä. Väylät - tärkein elementti useimpien ihmisten mielikuvissa. Reittejä, joita pitkin voi liikkua, esim. Katuja, kävelyteitä, rautateitä, kanavia jne Kaupunkia havainnoidaa pääasiassa juuri väyliä pitkin liikkumalla. Reunat - lineaarisia elementtejä, joita ei käytetä väylinä ja jotka rajaavat alueita, rantaviivat, muurit, rautatiekuilut jne. Alueet - alueet ovat kokonaisuuksia kaupungissa, jotka jäsentyvät sellaisina, joiden sisälle mennään ja joita identifioivat tietyt piirteet Solmukohdat - Kaupungin strategisia kohtia, esim. pysähdyspaikkoja, risteyksiä, tienhaaroja, aukioita. Jotkut alueiden keskipisteitä, ytimiä, jotkutväylien risteymiä. Maamerkit - Erottuvat ympäristöstään, esim. rakennukset, vuoret, mainokset, kilvet. Aurinkokin voi olla maamerkki. Maamerkki voi olla pienen tai suuren mittakaavan juttu - ovenkahvasta vuoreen! Erikoisuus, tunnistaminen Erottuminen ympäristöstä Parina/ ryhmänä vahvistuu

TÄHÄN PITÄISI Lynchin mukaan PYRKIÄ ... Mielikuvan selkeys vahvuus Kaupungin näkyvyys yhtenäisyys selkeys Kokonaisuuden jatkuvuus stimuloivuus/ yllätyksellisyys Muodon erikoisuus yksinkertaisuus jatkuvuus dominanssi liitoskohtien selkeys suuntien erottelu visuaalinen ulottuvuus tietoisuus liikkeestä aikasarjat nimet ja merkitykset Mielikuvien tutkiminen keskeinen kaupunkisuunnittelun väline!---> ’mielikuvakasvatus’ Kaupungin ’visuaalinen suunnitelma’ - alkaa em. mielikuvien tutkimisella ja johtaa suunnitelmaan, jonka tarkoituksena on vahvistaa mielikuvissa ’heikkoja’ kohtia. Siinä käsitellään kaupunkia visuaalisena kokonaisuutena, havaintojen virtana. Visuaalinen suunnitelma ei tietenkään voi olla ainut suunnittelun taso, mutta sen avulla voidaan löytää suunnitelmien ulkoiselle ilmeelle muotoja, jotka sopivat olemassaolevaan kokonaisuuteen. Metropolit ongelmallisia: - osa-alueisiin jako - suurien maamerkkien ja pienempien yhdistävien merkkien käyttö Liikkumisen melodiat!

Hall, E. 1966: The Hidden Dimension Intiimi etäisyys 0 – 45 cm Henkilökohtainen etäisyys 45 – 120 cm Sosiaalinen etäisyys 120 – 360 cm Julkinen etäisyys 360 – 750 cm

Roger Barker (1968): käyttäytymiskehys (behavior setting) Fyysisiin tiloihin kytkeytyvien toiminnallisten sääntöjen kokonaisuus Paikka muodostaa fyysisen ja sosiaalisen systeemin, jossa tiettynä ajankohtana tapahtuva toiminta on säännönmukaista Jalkapallokenttä käyttäytymiskehyksenä = monimutkainen sääntöjen kokoelma, joka on kehittynyt pelin historian kuluessa

Sommer, R. 1969: Personal Space Luvaton tunkeutuminen omaan, henkilökohtaiseen tilaan koetaan negatiivisesti Sopeutumismekanismeja katsekontaktin välttely liikkumattomuus kevyempi hengitys pulssi kiihtyy jne.

Nyky-ympäristö (saatavilla oleva tieto) Neisserin (1976) havaintokehä Nyky-ympäristö (saatavilla oleva tieto) MUOKKAA VALIKOI Nyky-tilanteen malli Tiedon etsintä SUUNTAA

Ekologisen havaintopsykologian ydinkäsite: Tarjouma (affordance eli toimintamahdollisuus) aktualisoituneet tarjoumat Yksilö Ympäristö Tarjoumat käytetyt muokatut havaitut potentiaaliset Koska tutkin lasten suhdetta ulkoympäristöön ja heidän toimintaansa omassa elinympäristössä on Gibsonilainen suoran havaitsemisen eli ekologisen havaintopsykologian viitekehys luonteva valinta tutkimukseni perustaksi. Suoran havaitsemisen kanavan väitetään myös dominoivan lapsilla. Ekologisen havaintopsykologian ydinkäsite ’tarjouma’ (affordance) X operationalisoi transaktionaalisen viitekehyksen. Tarjouma ei ole yksin yksilön sen paremmin kuin ympäristönkään ominaisuus, se sijoittuu ihmisen ja ympäristön välimaastoon. Ympäristössä on oltava jotakin, joka tarjoutuu esimerkiksi istuttavaksi, tartuttavaksi tai roikuttavaksi, mutta vasta kun yksilön ominaisuudet kuten ruumiilliset mittasuhteet, fyysiset valmiudet, yksilölliset preferenssit tai senhetkiset tavoitteet sopivat yhteen ympäristön kanssa, voi tarjouma herätä eloon, aktualisoitua. Ympäristössä olevia ’odottavia’ mahdollisuuksia voidaan Harry Heftin tapaan kutsua potentiaalisiksi tarjoumiksi, mutta vasta kun yksilö on havainnut X, ottanut käyttöön tai ehkä jopa muokannut tarjoumaa X, on se aktualisoitunut hänelle sillä hetkellä. Tarjoumien aktualisoituminen voi siis tapahtua eriasteisesti. X Aktualisoituneiden ja potentiaalisten tarjoumien välille voi muodostua syklinen prosessi sillä silloin kun tarjoumia muokataan tai luodaan kokonaan uusia tarjoumia tullaan samalla vaikuttaneeksi potentiaalisten tarjoumien joukkoon, jotka ovat myös muiden toimijoiden saatavilla.

HAVAITSEMISEN KAKSI (MONI) KANAVAMALLI Gibsonin ekologinen havainto-psykologia Suora havaitseminen Informaation prosessointi Sosiaalinen havaitseminen miten? missä? liikkuminen ja orientaatio ympäristön kokonais-hahmotus mitä? objektien tunnistaminen ja kategorisointi tarkka näkeminen Kun ihmisen ja ympäristön välistä vuorovaikutussuhdetta tutkitaan perinteisestä havaintopsykologisesta viitekehyksestä käsin so. informaation prosessointiviitekehyksestä, painottuvat juuri sisäiset representaatiot ympäristöstä. Havaitseminen käsitetään prosessiksi, jossa havainto koostetaan vaihe vaiheelta sinänsä merkityksettömästä ärsykeinformaatiosta. Tälle viitekehykselle on kuitenkin vaihtoehto: James J. Gibsonin ekologinen havaintopsykologia. Tässä ns. suoran havaitsemisen viitekehyksessä ei tehdä dualistista jakoa sisäiseen ja ulkoiseen. Siinä tutkitaan havaitsemista toiminnallisesti aktiivisena prosessina, jossa oman liikkumisen ja toiminnan kautta hankitaan tietoa maailmasta. Merkitysten havaitseminen on välitöntä, itse asiassa vain kullekin yksilölle merkityksellinen informaatio ylipäätään havaitaan. Tällä hetkellä monet havaintopsykologit käsittävät havaitsemisen monikanavaiseksi. XX Tällöin eri kanavien, suoran havaitsemisen ja informaation prosessoinnin tehtävät eriytyvät niin että suora havaitseminen X vastaa ympäristön kokonaishahmotuksesta ja liikkumisen ja orientaation ohjauksesta ja informaation prosessointi X objektien tunnistamisesta ja kategorioinnista. Näiden kanavien lisäksi on vielä muita havaitsemisen kanavia, ainakin sosiaalisen havaitsemisen kanava.

Dt = f(t-p) (PE) (t-p) B = f (P,E) YMPÄRISTÖN SISÄKKÄISET JÄRJESTELMÄT MAKRO EKSO MESO KOTI PIHA LÄHI- YMPÄRISTÖ KOULU TYÖ- PAIKKA MIKRO = SOSIAALISET RAKENTEET JA JÄRJESTELMÄT = KULTTUURI/ YHTEISKUNTA = YMPÄRISTÖ- VERKOSTOT Dt = f(t-p) (PE) (t-p) B = f (P,E) BRONFENBRENNER, 1989, 1993

YMPÄRISTÖPSYKOLOGIAN SUUNTAUKSIA ? 1. HAVAINTO-PSYKOLOGINEN PERINNE 3. FENOME-NOLOGINEN PERINNE 4. ARKKITEHTUURIN JA SUUNNITTELUN PERINNE 2. EKOLOGINEN JA SOSIAALI-PSYKOLOGINEN PERINNE Miten ihminen kohtaa ympäristön ja toimii siinä? Miten konteksti jäsentää toimintaa? Minkälaisia tunteita, kokemuksia ja merkityksiä ympäristö herättää? Miten suunnittelulla voidaan tukea ihmisten ympäristösuhdetta

YHTEISÖLLINEN SÄÄTELY Fyysinen ponnistelu Sosiaalinen toiminta Toiminta rakennetussa ja luonnonympäristössä Psyykkinen työ Kokemus Toiminta YHTEISKUNNALLINEN SÄÄTELY § MKaaja2001 YHTEISÖLLINEN SÄÄTELY PSYYKKINEN ITSESÄÄTELY

VIESTINTÄ SOSIAALISEN JA FYYSISEN YMPÄRISTÖN KANSSA Verbaalinen Ei-verbaalinen sosiaalinen ympäristö Viesti ? fyysinen ympäristö Ei-verbaalinen etäisyydet henk. koht. tila reviirit kiinteäpiirteinen puolikiinteäpiirteinen tila vapaa tila MKaaja2001

T opoanalyysi lapsuuden tai nuoruuden tärkeiden paikkojen vaikutus nykyisiin ympäristöllisiin arvostuksiin toteutus: rentoutus piirtäminen keskustelu/ analyysi

T arrakartta Esimerkkejä kategorioista kaunis paikka ruma paikka miellyttävä paikka epämiellyttävä paikka rentouttava paikka ystävyyden paikka asukkaiden/ oppilaiden paikka kiusaamisen paikka

S uunnittelu pienoismallin avulla mittakaava 1:20 - 1:200 - 1:500 monenlaiset materiaalit ja toteutukset käyvät mallin avulla suunnittelu esim. pienryhmissä, joiden tuotokset valokuvataan

Vuorovaikutteisen suunnittelun ja ympäristöntutkimuksen metodipaketti 1. Aistikävely 2. Ympäristöelämäkerran analyysi (topoanalyysi) 3. Semanttinen differentiaali 4. Kyselylomake 5. Haastattelut 6. Käyttäytymisen kartoitus (observointi) 7. Tarrakartta 8. Kognitiivinen kartoitus 9. Ohjattu kävelyretki (asuin)alueella (gåtur) 10. Tulevaisuusverstas 11. Piirtäminen suunnittelijan ja maallikon viestintävälineenä 12. Suunnittelua internetin avulla 13. Pienoismallin avulla suunnittelu 14. Swot-analyysi 15. Portfolio arviointimenetelmänä 16. Ympäristön elvyttävyyden mittari 17. Suunnittelupajat 18. Fyysisten jälkien kartoitus http://www.hut.fi/Yksikot/YTK/koulutus/metodikortti/Metodit.html#luettelo