Ensimmäiset teokset

Tractatus de intellectus emendatione (TIE) Keskeneräinen tutkielma ymmärryksen parantamiseksi oli saanut alkunsa jo 1650- luvun lopussa, vaikka se julkaistiin vasta Spinozan postyymeissä kootuissa teoksissa vuonna 1677. Kirjoitettu todennäköisesti vuosien 1661-1662 aikana. Mahdollisesti johdatus samoihin aikoihin kirjoitettuun Lyhyeen tutkielmaan. Metodologinen tutkielma, joka käsittelee tietoa ja tapoja saavuttaa oikea ymmärrys eli ymmärrys sen suhteen mikä on hyväksi ihmiselle

Mielen parantaminen Ajatukset ovat vielä selvästi alustavia, mutta Tutkielmasta löytyy teemoja, joista ei keskustella enää myöhemmissä teoksissa. Spinozan ”äänen” kyllä tunnistaa jo tästä kirjoituksesta, vaikka Descartesin vaikutus on kyllä selvä. Tutkielmassa puhutaan vain mielestä. Ymmärryksen parantamiseksi on ”parannettava” ja ”puhdistettava” sitä ja ”saada se kykeneväksi ymmärtämään asioita”. Keskeistä on löytää todet määritelmät, jotka kuvaavat tarkastelun kohteena olevien olioiden olemukset; näiden määritelmien avulla huolellisesti etenemällä on muodostettavissa määriteltyjä määriteltyjä olioita koskevat todet ideat. Kaikki riippuu ikuisista ja määrätyistä periaatteista ja kuinka lopullinen päämäärämme kuvastaa sitä yhteyttä, joka mielellä on koko luonnon kanssa. Descartesista poiketen Spinoza ei salli kuvittelukyvyn käyttöä edes matematiikassa.

Oppi ideoiden ideoista Selvät ja tarkat ideat voivat seurata vain muista samanlaisista ideoista - emme voi saada niitä ulkomaailmasta havaintojemme kautta. Adekvaatin idean totuus on siis ideassa itsessään, ei missään ulkoisissa ehdoissa tai auktoriteetissa. [35] (1) ”On selvää, että varmuus on olion subjektiivinen olemus; toisin sanoen, tila [modus] jolla havaitsemme aktuaalisen todellisuuden on varmuus. (2) On myös ilmeistä, että totuuden varmistamiseksi mitään muuta merkkiä ei tarvita kuin tosi idea…(3) on selvää, että kukaan ei voi tuntea korkeimman varmuuden luontoa ellei hänelle ole adekvaatti idea tai olion subjektiivinen olemus – varmuus on identtinen sellaisen subjektiivisen olemuksen kanssa.” [36] Siten totuus ei tarvitse merkkiä – kaiken epäilyn hälventämiseksi tarvitsee vain olla olioita koskeva subjektiivinen olemus, tai toisin sanoen, niiden idea – tästä seuraa, että tosi menetelmä ei koostu totuuden merkkien etsimisestä ideoiden hankkimisen jälkeen, vaan siitä, että tosi menetelmä opettaa meille järjestyksen, jolla meidän tulee etsiä totuutta itseään, tai olioiden subjektiivista olemusta, tai ideoita, sillä kaikki nämä ilmaisut ovat synonyymejä.

Tiedon aktiivisuus ja psykoterapia Adekvaatit ideat ovat aktiviteetteja, joilla todellisuus voidaan tavoittaa sellaisena kuin se on, erillään kuvitelmista tai ilmiöistä. Ja todellisuus on aktiivinen (siis Spinozalla itseään luova Jumala eli luonto). Spinozan käsitys tahdosta – ei erillinen ymmärryksestä; molemmat ovat aktiivisia; tahto ei ole vapaa samassa mielessä kuin Descartesilla. Spinozalainen terapai: ymmärryksen puhdistaminen on ensimmäinen askel sen tunnistamiseksi, että ihminen ei ole maailman keskipiste. Sisältää seuraavat elementit: 1) erottaa ja yhdistää ideat 2) passioiden muuttaminen aktioiksi 3) determinismin reflektointi ; kaikki nämä elementit ovat myös Etiikassa

Tiedon asteet Tiedon asteita on kolme kuten Etiikassa, lähes sama oppi 1) mielipide - henkilö tyytyy siihen mitä kuulee puhuttavan, havaitsee tai kuvittelee 2) järki - pystymme yhdistämään asioita ja niihin vaikuttavia lakeja (tieteellinen tieto); silti abstraktia tietoa ja siten puutteellista – kertoo vain osan kokonaisuudesta 3) intuitio - koko maailmankaikkeus käsitetään kerralla; tämä perustuu laajaan tieteelliseen tietoon, ei mystiikkaan

Arvioita Oppi ideoiden ideoista on ongelmallinen - Curleyn mukaan on toisaalta niin, että totuuden ei oleteta tarvitsevan erityistä tunnusmerkkiä, ja mikäli meillä on tosia ideoita, sen oletetaan olevan riittävää epäilyn poistamiseksi (§36). Toisaalta, metodin oletetaan opettavan meille muun muuassa mikä tosi idea on, ja miten se voidaan erottaa muista havainnoista. Tahto vs. ymmärrys - Joachimin mukaan Spinozalla on systemaattisesti vaikeuksia erottaa tahto ja ymmärrys toisistaan yrityksistään huolimatta Curleyn mukaan erottelu tiedon eri lajien välillä on vielä epäselvä. Tutkielma on kuitenkin Spinozan ainoa metodologiaa koskevaa kirjoitus ja siten tärkeä. Spinoza itse oli ilmeisesti tyytyväinen kirjoitukseensa useita vuosia ja viittaa siihen vielä vähän ennen kuolemaansa

Kirjallisuutta Aaron Garrett: Meaning in Spinoza’s Method. Cambridge University Press, Cambridge 2007. Alexandre Matheron: Ideas of Ideas and Certainty in Tractatus de Intellectus Emendatione and in the Ethics, teoksessa Yovel (ed.), Spinoza on Knowledge and the Human Mind, Brill, Leiden 1993, s. 83- 91. Kommentoitu internet-laitos: http://www.yesselman.com/teielwes.htm

Korte Verhandeling van God, de Mensch en des Zelfs Welstand Lyhyt tutkimus Jumalasta, ihmisestä ja hänen hyvinvoinnistaan on ilmeisesti kirjoitettu vuonna 1662 – käsikirjoitus löytyi vasta 1800-luvulla. Edustaa Spinozan ensimmäistä vakavaa yritystä esittää näkemyksensä Jumalasta ja luonnosta, ihmissielusta, tiedosta, vapaudesta, hyvän ja pahan asemasta ja ihmisen suhteesta luontoon sekä onnellisuudesta. Siis melko tarkkaan samoista teemoista mitä Etiikka käsittelee – helpompi myös vapaan esitysmuotonsa puolesta. Lähempänä kristinuskoa kuin Etiikka

Lyhyt tutkimus Ensimmäinen osa käsittelee Jumalaa ja toinen ihmistä – sitä miten hän voi täydellistää itseään saavuttaakseen unionin Jumalan kanssa. On huomattava, että toisessa osassa käsitellään perusteellisesti myös passioita ja lopussa vapautta. Toisin sanoen Lyhyt tutkimus on ikään kuin Etiikka pienoiskoossa. Suoran tekstin seassa on dialogeja, jotka keventävät ilmaisua entisestään. Käännös: https://archive.org/details/spinozasshorttre00spinuoft

Renati Des Cartes Principiorum Philosophiae Pars I & II =Rene Descartesin Filosofian periaatteiden osat I ja II geometriseen tapaan todistettuina Descartesin opin yleisesitys; siten Spinozan kokonaisesitys kartesiolaisuudesta. Enemmän kuin pelkkä kommentaari: Spinoza esittää eri todistuksia kuin Descartes tai täydentää Descartesin väitteitä todistuksilla silloin kun tämä ei itse niitä tarjoa. Hän käyttää tulkinnan lähteinä myös muita Descartesin teoksia kuten Mietiskelyt vastaväitteineen ja kirjeenvaihto. Joskus harvoin Spinoza jopa kritisoi Descartesia eksplisiittisesti. Engl. käännös: https://archive.org/details/principlesdesca01spingoog

Muutama ero Teoksessa joitakin eksplisiittisiä eroja filosofien välillä. Tärkein on ehkä tahto, jonka Spinoza ei katso olevan erillinen ymmärryksestä eikä tahdolla ole sellaista vapautta kuin Descartes sille antaa (jo Tutkielmassa ymmärryksen parantamisesta). Spinoza ei ole myöskään samaa mieltä Descartesin kanssa siitä, että mieli on substanssi. Nämä tulevat esiin Meyerin esipuheessa, jossa Spinoza itse pyysi tätä kiinnittämään huomiota näihin asioihin. Lisäksi on kuitenkin hienovaraisempaa kritiikkiä rivien välissä – toisinaan Spinoza vihjaa, että Descartesin vastaus ei ole aivan tyydyttävä ja kutsuu lukijan kommentoimaan tätä asiaa.

Cogitata Metaphysica, 1663 ”Metafyysisiä mietiskelyjä”, Descartes-kommentaarin liite Sisältää selityksiä vaikeimmistä kysymyksistä metafysiikassa, paljastaen satunnaisesti joitakin omia ideoitaan, joilla hän pyrki korjaamaan edeltäjänsä virheitä. Tämä kirjoitus on siis itsenäinen Descartesista, ja sen tarkoitus on pikemmin osoittaa mihin päädytään, jos otetaan Descartesin premissit ja edetään loogisiin johtopäätöksiin asti niiden pohjalta. Kirjoituksessa on kuitenkin paljon materiaalia, jota ei voi suoraan johtaa Descartesin filosofiasta. Monet ajatukset löytyvät myöhemmin Teologis-poliittisesta tutkielmasta tai Etiikasta. Jälleen pitkä keskustelu tahdosta.

Tractatus theologico-politicus (1670) Spinozan poliittisen ajattelun keskeinen esitys. Spinoza pyrki erottamaan poliittisen teologisesta, niin yhteenkietoutuneena nuo kaksi asiaa ovat Hollannin politiikassa. Teos on siis mitä suurimmassa määrin suunnattu Hollannin riitojen selvittämiseksi. Halusi myös puolustaa filosofisoimisen vapautta ja mielipiteenvapautta niin maallisen kuin kirkollisenkin auktoriteetin suhteen. Teos ei ole oikeastaan filosofiaa, vaan jonkinlaista sovellettua tai käytännöllistä filosofiaa Aiheutti suuren kohun – keskeinen vaikute mm. valistusfilosofeille

Valheenpaljastusmetodi Teoksen esipuheessa Spinoza kertoo miten hän aikoo toimia. Ensin on paljastettava mihin perustuvat uskonnolliset ennakkoluulot, lahkojen kilpailu, suvaitsemattomuus ja älyllinen sensuuri. Tavanomainen ja virallinen uskonnonopetus perustuu väärille käsityksille, erityisesti koskien pyhiä kirjoituksia. Paljastettava väärät käsitykset mm. ihmeistä, laupeudesta, hurskaudesta, Jumalan käskyistä ja ilmestyksistä. Erityisen tärkeä on profetian todellisen luonteen paljastaminen: se ei ole jumalallisen innoituksen vallassa ilmestyksenä saatu näky, vaan joidenkin yksilöiden voimakkaan mielikuvituksen tuotetta. Teoksessa esitetään kattava teoria uskonnosta ja siitä miten teologiset auktoriteetit hallitsevat ihmisiä.

Ote esipuheesta ”Olen usein hämmästynyt huomatessani, että ihmiset, jotka ylpeänä harjoittavat kristinuskoa, eli rakkauden, ilon, rauhan, maltillisuuden ja kaikkien kohtaan kohdistuvan hyväntahtoisuuden uskontoa, vastustavat toisiaan äärimmäisellä vihamielisyydellä ja antavat päivittäin osoituksia keskinäisestä vihastaan. On tullut helpommaksi tunnistaa yksikön usko jälkimmäisistä pikemmin kuin edellisistä ominaisuuksista.”

Uusi käsitys Raamatusta Spinoza tahtoo väittää, että Raamattu ei ole kirjaimellisesti Jumalan työ (edes Mooseksen välityksellä), vaan historiallinen dokumentti, josta ovat vastuussa tavalliset kuolevaiset ihmiset pitkän ajan kuluessa. Sillä ei ole sen suurempaa todistusarvoa kuin millään muullakaan kirjallisella tuotteella. Raamatun keskeisenä sisältönä voidaan pitää muutamaa yksinkertaista moraalista totuutta, kuten kultainen sääntö, jotka ohjaavat meitä kohti hyvää elämää. Raamatun tulkinnassa on käytettävä samaa metodia kuin luonnontutkimuksessa - on siis tutkittava sen kieltä, sen tekijöiden luonnetta, toimittajia ja kohdeyleisöä ja tekstin laadinnan kontekstia sekä tekstin kulkeutumista

Teoksen tavoitteet Teos pyrki heikentämään kirkollisten auktoriteettien asemaa, sillä nämä käyttivät Raamatun pyhyyttä hyväkseen esiintymällä se Jumalallisen viisauden asiantuntijoina. Spinoza esitti uskonnon olemukseksi uskon ja tottelevaisuuden kun taas filosofia ja tiede on aivan erilainen elämänsfääri, jota leimaa totuus ja tieto. Maallisten hallitsijoiden tulee pitää kirkko kurissa ettei siitä ole haittaa kansalaisten hyvinvoinnille. Spinozan mukaan taikausko rakentuu kunnianhimoisten kirkonmiesten toimesta voimaksi, joka varjostaa useimpien ihmisten elämää, mukaan lukien oikeudenkäytön ja älylliset keskustelut. Kun ymmärretään uskonnon koko mekanismi ja nähdään sen valhellisuus, voidaan pyrkiä kohti suvaitsevampaa, vapaampaa, onnellisempaa, rauhallisempaa ja vakaampaa yhteiskuntaa kohti.

Teoria suvaitsevaisuudesta Spinoza oli ensimmäinen ja Israelin mukaan historiallisesti merkittävin aihetta käsitellyt filosofi (muita Bayle ja Locke). Spinoza halusi edistää mielipiteenvapautta ja sananvapautta, mutta hän ei ollut kiinnostunut uskonnonvapaudesta kuten Locke. Spinozan mukaan valtion tulee rangaista kansalaisiaan vain tekojen perusteella eikä koskaan heidän mielipiteidensä perusteella. Spinozan näkemys on tavallaan ristiriitainen – hän rohkaisee ajatuksenvapauteen, mutta uskonnolliset lahkot on pidettävä tiukasti kurissa. Mutta hän on sitä mieltä, että uskonnollinen suvaitsevaisuus ei johda vapauteen valtiossa, vaan pikemmin on huolehdittava, että ajattelun vapaus kukoistaa kirkon otteesta itsenäisenä.

Demokratian asialla Spinoza meni pidemmälle kuin Hobbes, jonka yhteiskuntasopimusteoria tähtäsi rauhaan ja vakauteen ja joka suosi kuningaskuntaa demokratian sijaan. Spinozan mukaan vapaasti ajattelevien yksilöiden tasavalta tuo mukanaan myös onnellisuuden rauhan ja vakauden lisäksi. Siksi Spinoza argumentoi, että tasavalta on luonnollisin ja paras valtiomuoto. On huomattava, että hän oli ensimmäinen merkittävä filosofia antiikin jälkeen, joka korosti tätä asiaa.  

Ote TTP:n viimeisestä luvusta “Edellä esitetyistä valtion keskeisistä periaatteista seuraa hyvin selvästi, että sen perimmäinen tavoite ei ole hallita tai kontrolloida ihmisiä pelolla tai alistaa heitä muiden auktoriteetin alaiseksi. Päinvastoin, sen tavoite on vapauttaa kaikki pelosta, jotta he voisivat elää niin turvallisesti kuin mahdollista, siten että he säilyttävät suurimmissa määrin luonnollisen oikeutensa elää ja toimia ilman vahinkoa itselleen tai toisille. Siten valtion todellinen tarkoitus on itse asiassa vapaus.”

Kirjallisuutta Kirjallisuutta: http://plato.stanford.edu/entries/spinoza-political/ Spinoza, Baruch, Theological-Political Treatise. Edited by Jonathan Israel. Cambridge Texts in the History of Philosophy, Cambridge University Press, Cambridge 2007. Moderni englanninkielinen laitos. Kommentaareja : Balibar, Etienne, Spinoza and Politics. Verso, 2008. James, Susan, Spinoza on Philosophy, Religion, and Politics. Cambridge University Press, Cambridge 2012 Melamed & Rosenthal (ed.), Spinoza's 'Theological-Political Treatise' A Critical Guide. Cambridge University Press, Cambridge 2010.