Luuk. 10:1-2 Luvussa 10 Luukas kuvaa Jeesuksen matkaa Galileasta Jerusalemiin, ja kertoo matkan varrella sattuneista tapahtumista. Kysymyksiä, esirukousaiheita yms voit lähettää osoitteeseen pastori@tunti.com. Tämän jälkeen Herra valitsi vielä seitsemänkymmentäkaksi opetuslasta ja lähetti heidät kaksittain edellään jokaiseen kaupunkiin ja kylään, johon hän aikoi itse mennä. Hän sanoi heille: "Satoa on paljon, mutta sadonkorjaajia vähän. Pyytäkää siis herraa, jolle sato kuuluu, lähettämään väkeä elonkorjuuseen. (Luuk. 10:1-2) Edellisessä luvussa kerrottiin, miten Jeesus lähetti kaksitoista opetuslastaan julistamaan Jumalan valtakuntaa. Nyt Jeesus lähettää matkaan suuremman joukon, jonka tehtävä on valmistaa Jeesuksen ja samalla Jumalan valtakunnan tuloa niissä kaupungeissa, joiden kautta Jeesus itse oli kulkemassa matkallaan Jerusalemiin. Sanansaattajia lähetetään nyt paljon, koska työtäkin on paljon. Jeesuksen sana pajosta sadosta ja vähistä sadonkorjaajista on totta yhä tänään. Jumalan valtakunnan työn puolesta on siis rukoiltava ja miettivä, mitä minä voisin tehdä.

Luuk. 10:3-12 "Menkää, minä lähetän teidät kuin lampaat susien keskelle. Älkää ottako mukaanne rahakukkaroa, älkää laukkua älkääkä jalkineita. Älkää matkan varrella pysähtykö tervehtimään ketään. Ja kun tulette johonkin taloon, sanokaa ensiksi: 'Rauha tälle kodille.' Jos siellä on joku, joka on rauhan arvoinen, hän saa teidän toivottamanne rauhan. Ellei ole, toivotuksenne palaa teille. Jääkää siihen taloon ja syökää ja juokaa mitä teille tarjotaan, sillä työmies on palkkansa ansainnut. Älkää siirtykö talosta toiseen. (Luuk. 10:3-7) Opetuslapset lähetetään vihamieliseen maailmaan, mutta heille on luvattu Jumalan varjelus ja huolenpito. Työllä on kiire, siksi ei ole aikaa jäädä edes tervehtimään – tosin tässä taidetaan tarkoittaa pitkää tervehtimisseremoniaa. Opetuslapset ovat viemässä Jumalan valtakunnan rauhan sanomaa, ja ne kodit, joissa sanoma otetaan vastaan ovat heidän tukikohtiaan, joista käsin työtä tehdään. "Kun tulette kaupunkiin ja teidät otetaan siellä vastaan, syökää mitä teille tarjotaan, parantakaa kaupungin sairaat ja kertokaa kaikille: 'Jumalan valtakunta on tullut teitä lähelle.' Mutta jos teitä johonkin kaupunkiin tultuanne ei oteta vastaan, menkää sen kaduille ja julistakaa: 'Me pyyhimme pois pölynkin, joka teidän kaupungistanne on jalkoihimme tarttunut – pitäkää hyvänänne! Mutta tietäkää, että Jumalan valtakunta on tullut lähelle!' Minä sanon teille: Sodomakin pääsee tuomiopäivänä vähemmällä kuin sellainen kaupunki. (Luuk. 10:8-12) Jumalan valtakunnan sanoma jakaa kuulijakunnan kahtia ja toteuttaa siten jo tavallaan tuomion. Se, joka hylkää evankeliumin, jää odottamaan viimeisen päivän kovaa tuomiota. Sodoma oli Vanhan testamentin esimerkki kaupungista, joka rikkoi räikeästi Jumalan tahtoa ja sai siksi rajun tuomion (lue 1. Moos. 19). Meille Sodoma on varoittava esimerkki.

Luuk. 10:13-16 "Voi sinua, Korasin! Voi sinua, Betsaida! Jos teidän kaduillanne tehdyt voimateot olisi tehty Tyroksessa tai Sidonissa, niiden asukkaat olisivat jo aikoja sitten verhoutuneet säkkiin, istuneet tuhkassa ja katuneet. Tuomiopäivänä Tyros ja Sidon pääsevätkin vähemmällä kuin te. Entä sinä, Kapernaum, korotetaanko sinut muka taivaaseen? Alas sinut syöstään, alas tuonelaan saakka! (Luuk. 10:13-15) Korasin, Betsaida ja Kapernaum olivat Galilean kaupunkeja, joissa Jeesus toimi. Tyros ja Sidon olivat puolestaan Foinikialaisia kauppakaupunkeja Välimeren ranalla nykyisen Libanonin aluella. Evankeliumeissa kerrotaan Jeesuksen käyneen myös Tyroksen ja Sidonin alueella ja vapauttaneen siellä erään kanaanilaisen naisen tyttären pahasta hengestä (Matt. 15:21-28). "Joka kuulee teitä, kuulee minua, ja joka hylkää teidät, hylkää minut. Mutta joka hylkää minut, hylkää sen, joka on minut lähettänyt." (Luuk. 10:16) Opetuslapset eivät ole omalla asiallaan vaan Jeesuksen, joka puolestaan on Jumalan lähettämä. Siksi se, joka ei ota vastaan opetuslasten julistusta, hylkää itse Jumalan. Tämä on hyvä muistaa, kun luemme vaikkapa Paavalin kirjeitä. Hänkin oli Jeesuksen valtuuttama ja lähettämä apostoli (Gal 1:1.; 2. Kor. 5:20), ja siksi emme voi suhtautua hänen kirjeisiinsä vain Paavalin mielipiteinä, vaan ne ovat Jumalan sanaa. Jos käännämme selkämme hänen opetuksilleen, käännämme selkämme Jumalalle. Sama koskee koko Raamattua.

Luuk. 10:17-22 Ne seitsemänkymmentäkaksi opetuslasta palasivat iloisina ja sanoivat: "Herra, pahat hengetkin tottelevat meitä, kun käskemme niitä sinun nimessäsi." Jeesus sanoi heille: "Minä näin, kuinka Saatana sinkoutui taivaasta kuin salama. Niin, minä olen antanut teille vallan: te voitte polkea käärmeitä ja skorpioneja ja kaikkea vihollisen voimaa, eikä se vahingoita teitä. Mutta älkää siitä iloitko, että henget teitä tottelevat. Iloitkaa siitä, että teidän nimenne on merkitty taivaan kirjaan." (Luuk.10:17-20) Opetuslapsilla on syytä iloon. Pahan vallan voittaja on antanut oman valtansa lähettiläilleen, niin että nämäkin voivat ajaa ulos pahoja henkiä. Jeesus tahtoo kuitenkin kiinnittää meidän huomiomme kaikkein tärkeimpään. Suurin ilon aihe on se, että pelastuu kerran iankaikkiseen elämään. Saatanan sinkoutuminen taivaasta merkitsee sen kukistumista. Jeesus näkee pitkäperjantain ja pääsiäisen voiton jo etukäteen. Silloin Pyhä Henki täytti Jeesuksen riemulla, ja hän sanoi: "Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, siitä, että olet salannut tämän järkeviltä ja viisailta mutta olet ilmoittanut sen lapsenmielisille. Näin sinä, Isä, olet hyväksi nähnyt. "Kaiken on Isäni antanut minun haltuuni. Ei kukaan muu kuin Isä tiedä, kuka Poika on. Eikä sitä, kuka Isä on, tiedä kukaan muu kuin Poika ja se, jolle Poika tahtoo hänet ilmoittaa." (Luuk. 10:21-22) Luukkaan evankeliumin alussa Jeesuksen äiti ylisti Jumalaa siitä, että tämä oli korottanut alhaiset ja kukistanut vallanpitäjät (Luuk. 1:46-55). Nyt Jeesus ylistää Jumalaa vastaavasti. Järkevät ja viisaat jäävät Jumalan valtakunnan ulkopuolelle, koska sitä ei saavuteta inhimillisen viisauden avulla. Jumalan valtakunnan voivat käsittää ja omistaa vain ne, joille Jumala itse sen ilmoittaa, ja Jumalan suunnitelma on ilmoittaa valtakuntansa lapsenmielisille, niille, joita pidetään yksinkertaisina ja ehkä vähäarvoisina.

Luuk. 10:23-28 Jeesus kääntyi opetuslastensa puoleen ja sanoi heille erikseen: "Autuaat ne silmät, jotka näkevät sen, mitä te näette! Minä sanon teille: monet profeetat ja kuninkaat ovat halunneet nähdä sen, mitä te näette, eivätkä ole nähneet, ja kuulla sen, mitä te kuulette, eivätkä ole kuulleet." (Luuk. 10:23-24) Jeesuksen opetuslapset saivat elää ihmeellistä, Jumalan lupausten täyttymisen aikaa. Vanhan testamentin profeetat olivat ennustaneet tulevasta messiaasta ja pelastuksen ajasta, mutta eivät saaneet omin silmin nähdä sitä. Nyt ennustukset täyttyivät opetuslasten silmien edessä (vertaa 1. Piet. 1:10-12). Muuan lainopettaja halusi panna Jeesuksen koetukselle. Hän kysyi: "Opettaja, mitä minun pitää tehdä, jotta saisin omakseni iankaikkisen elämän?" Jeesus sanoi hänelle: "Mitä laissa sanotaan? Mitä sinä itse sieltä luet?" Mies vastasi: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." Jeesus sanoi: "Oikein vastasit. Tee näin, niin saat elää." (Luuk. 10:25-28) Jeesuksen opettajantaitoja haluttiin testata, ja mikäpä olisi keskeisempi kysymys kuin se, miten ihminen pelastuu. Jeesus vastaa taitavasti vastakysymyksellä. Laissa, siis Jeesuksen ajan Raamatussa, vastaus tietysti on; siis, mitä siellä sanotaan? Lainopettaja vastaa liittämällä yhteen kaksi Raamatun kohtaa. Ensimmäinen on 5.Moos. 6:5, joka on myös osa juutalaisten uskontunnustusta. Toinen on 3.Moos. 19:18, joka alkuperäisessä yhteydessään tarkoittaa toisen israelilaisen rakastamista. Jeesus toteaa tämän lain tiivistelmän olevan oikea. Jos sen mukaan elää, saa elää. Eri asia on, kuka voi täyttää nämän käskyt – ei varmasti kukaan. Siksi meidän on löydettävä elämä jostain muualta kuin Vanhan testamentin laista – nimittäin Jeesuksen sovitustyöstä.

Luuk. 10:29-32 Mies tahtoi osoittaa, että hän noudatti lakia, ja jatkoi: "Kuka sitten on minun lähimmäiseni?" Jeesus vastasi hänelle näin: "Eräs mies oli matkalla Jerusalemista Jerikoon, kun rosvojoukko yllätti hänet. Rosvot veivät häneltä vaatteetkin päältä ja pieksivät hänet verille. Sitten he lähtivät tiehensä ja jättivät hänet henkihieveriin. Samaa tietä sattui tulemaan pappi, mutta miehen nähdessään hän väisti ja meni ohi. Samoin teki paikalle osunut leeviläinen: kun hän näki miehen, hänkin väisti ja meni ohi. (Luuk. 10:29-32) Lainopettaja jatkaa keskustelua kiperästä kysymyksestä: keitä kaikkia lain mainitsema lähimmäinen tarkoittaa? Jeesus vastaa vertauksella laupiaasta samarialaisesta. Pappi ja leeviläinen, molemmat uskonnollista arvonantoa nauttivia henkilöitä, kulkivat henkihieveriin piestyn miehen ohi. Ehkä he arvelivat miehen mahdollisesti olevan kuollut, ja kuolleeseen koskettaminen olisi tehnyt heidät epäpyhiksi. Sitä paitsi, he olivat ehkä matkalla temppeliin, ja epäpuhtaus olisi estänyt heidän osallistumisensa temppelipalvelukseen.

Luuk. 10:33-37 "Mutta sitten tuli samaa tietä muuan samarialainen. Kun hän saapui paikalle ja näki miehen, hänen tuli tätä sääli. Hän meni miehen luo, valeli tämän haavoihin öljyä ja viiniä ja sitoi ne. Sitten hän nosti miehen juhtansa selkään, vei hänet majataloon ja piti hänestä huolta. Seuraavana aamuna hän otti kukkarostaan kaksi denaaria, antoi ne majatalon isännälle ja sanoi: 'Hoida häntä. Jos sinulle koituu enemmän kuluja, minä korvaan ne, kun tulen takaisin.' Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi oli ryöstetyn miehen lähimmäinen?" Lainopettaja vastasi: "Se, joka osoitti hänelle laupeutta." Jeesus sanoi: "Mene ja tee sinä samoin." (Luuk. 10:33-37) Samarialaiset olivat juutalaisten mielestä saastaista sekakansaa. Hurskas juutalainen kiersi samarialaisen kaukaa. Jeesuksen vertauksessa samarialainen mies kuitenkin osoittaa todellista lähimmäisen rakkautta, vaikka ei voi edes tietää pahoinpidellyn miehen kansallisuutta . häneltähän oli viety vaatteetkin, joista olisi voinut päätellä jotain hänen taustastaan. Samarialainen ei laske omia vaivojaan eikä edes rahojaan vaan tahtoo auttaa. Siinä on todellista uhrautuvaa rakkautta. Vertauksessa on nähty myös opetus siitä, millainen Jeesus on. Me olemme synnin pahoinpitelemiä, Jeesus on samarialainen, joka omalla verellään maksaa meidän hoitomme. Majatalo on seurakunta, johon meidät viedään parantumaan.

Opetus: Ville Auvinen Luuk. 10:38-42 Jeesus vaelsi eteenpäin opetuslastensa kanssa ja tuli erääseen kylään. Siellä muuan nainen, jonka nimi oli Martta, otti hänet vieraakseen. Martalla oli sisar, Maria. Tämä asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettaan. Martalla oli kädet täynnä työtä vieraita palvellessaan, ja siksi hän tuli sanomaan: "Herra, etkö lainkaan välitä siitä, että sisareni jättää kaikki työt minun tehtäväkseni? Sano hänelle, että hän auttaisi minua." Mutta Herra vastasi: "Martta, Martta, sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista. Vain yksi on tarpeen. Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois." (Luuk. 10:38-42) Jeesuksen matka jatkuu edelleen Betaniaan, jossa Martta ja Maria asuivat. Martasta ja Mariasta ja heidän veljestään Lasaruksesta kerrotaan myös Joh 11:ssä. Sisaruksista toinen, Martta, toimii ajan tapojen mukaan ja pitää huolta vieraanvaraisuudesta. Maria toimii epäsovinnaisesti, ja Martan närkästyn on tavallaan aivan oikeutettua. Tilanne antaa kuitenkin Jeesukselle hyvän mahdollisuuden puhua elämän tärkeysjärjestyksistä. Kaikkein tärkeintä on kuunnella Jeesusta, koska hänen sanoissaan on iankaikkinen elämä. Siksi joskus saavat muut, tärkeätkin, asiat jäädä syrjään kaikkein tärkeimmän tieltä.