Tieteellisten tekstien ominaispiirteitä Tieteellisen kirjoittamisen kurssi Hanna Kumpulainen

Hyvä asiatyyli on tarkoituksenmukaista, yksiselitteistä ja ymmärrettävää tiivistä, sidosteista ja loogista sanavalinnaltaan ja lauserakenteiltaan selvää, täsmällistä ja johdonmukaista sanavalinnoiltaan neutraalia havainnollista oikeakielistä kieliteknisesti korrektia

Tieteellinen teksti on objektiivista ja asiakeskeistä ( -> kirjoittajan rooli) usein abstraktia ja käsitteellistä (muttei kieleltään itsetarkoituksellisen monimutkaista tai hienostelevaa) konventionaalista moniäänistä, dialogista (tieteellisen tekstin 3 ääntä) (lähde)kriittistä. Tieteellisen tekstin ominaispiirteet Kniivilän ym. (2007) mukaan: metateksti referointi (varmuusaste!) argumentaatio (ulottuu tekstin rakenteen tasolta lausetasolle) Varmuusasteesta: Taulukot ja tilastot todetaan usein faktoina, mutta niistä esitettyjä päätelmiä lievennetään. Omat näkemykset esitetään epävarmempana kuin muiden näkemykset. Aiemmat tutkimukset jo käyneet läpi tiedeyhteisön kritiikin ja legitimoineet asemansa. Kirjoittaja vasta astuu koeteltavaksi. -> toisen käden lähteiden käytön sudenkuoppa!

A) Metateksti = tekstiä tekstistä Tieteellisetkään tekstit eivät ole pelkkiä faktakokoelmia, vaan niissä on lukijan työtä helpottavaa metatekstiä, tekstiä tekstistä. Metatekstin avulla strukturoidaan tekstiä tai tilannetta ohjataan tulkintoja pidetään yllä vuorovaikutusta kommentoidaan tekstin tuottamista.

Metatekstin eri tyypit voidaan jakaa seuraavasti: TEKSTUAALINEN eli tekstiä itseään kommentoiva metateksti yhtenäistää ja sidostaa tekstiä, kertoo sen rakenteesta ja ilmaisee, mitä tekstissä tapahtuu tai kenen väitteistä on kysymys. Kuten edellä olevasta taulukosta käy ilmi… Seuraavaksi… Sen jälkeen… Luvussa 5… 2) VUOROVAIKUTUKSELLINEN metateksti kertoo tiedon varmuusasteesta, kirjoittajan suhtautumisesta ja ennakoi lukijan tulkintoja. Todennäköisesti syynä on… Asiaa voidaan tarkastella myös toisesta näkökulmasta

B) ARGUMENTAATIO ARGUMENTAATIO on tekstin kertojan ja yleisön välinen suhde, jossa kertoja siirtää tekstin rekonstruoimaa eli uudelleen muodostettua tietoa yleisölle. Argumentaation avulla tutkija perustelee yleisölleen, millä tavoin tutkimustulokset ovat totuudenmukaisia, hedelmällisiä ja tarjoavat uutta tietoa.

Rekonstruktion ja argumentaation välinen jännite (Törrönen: Tieteellisen tekstin rakenne. Teoksessa Kinnunen & Löytty [toim.] Tieteellinen kirjoittaminen.) REKONSTRUKTIO on tekstissä esitetty kuvaus tutkimuskohteesta; jo tapahtuneesta, jonka tutkija ”rakentaa uudelleen” tekstissään. tapahtuu ajassa ja paikassa. ARGUMENTAATIO on tekstin kertojan ja yleisön välinen suhde; tapa, jolla tutkija yrittää saada yleisönsä hyväksymään tutkimustulokset. tapahtuu ”tässä ja nyt”.

C) REFEROINTI Verbillä referoida on kaksi merkitystä: ’kertoa, selostaa, esitellä’ 'esittää tiivistäen' Referointia (tekstin lainaamista) voi tehdä monin tavoin.

Lähdekeskeinen viittaaminen Asiakeskeinen viittaaminen

argumentatiiviset tehtävät Viittausten tehtäviä aikaisempien tutkimusten esittely ja oman tutkimuksen asemointi suhteessa niihin argumentatiiviset tehtävät liittoutuminen koulukuntiin ja erottautuminen niistä lukijan palveleminen kohteliaisuus ja tunnustus markkinointi ja tutkimuksen tarpeellisuuden osoittaminen Tieteellinen kirjoittaminen on vuoropuhelua aikaisemman tutkimuksen ja kirjoittajan oman ajattelun kanssa. Käytetyt lähteet voivat olla muun muassa kommentoinnin kohteita, taustatiedon lähteitä tai vertailukohtia. Lähdeviitteiden idea on antaa lukijalle tieto siitä, mistä alkuperäinen ajatus löytyy, ja ohjata katsomaan tarkka tieto lähdeluettelosta.

Erota aina oma ja vieras toisistaan. Pääperiaatteita Erota aina oma ja vieras toisistaan. Liitä lainaukset osaksi omaa ajatteluasi. Lainaa oikein. Mieti, mikä on tarkoituksenmukaisin viittaustapa.

Referointitapoja (tekstin lainaamistapoja): Tekstiä voi lainata omin sanoin niin, että teksti lyhenee (= tiivistävä referointi). Kirjoittaja siis tiivistää käyttämästään lähteestä oman tutkimuksensa kannalta keskeiset ydinasiat ja sanoo ne omin sanoin. Tekstiä voi lainata omin sanoin ilman tiivistämistarkoitusta (= parafraasi). Tekstiä voi lainata sellaisenaan (= suora sitaatti). Kirjoittaja voi osoittaa suhtautumisensa lähteeseensä viittaamalla referoitavan puhe- tai ajattelutoimintoihin eri ilmauksin. Edelliseen esimerkin verbin esittää kohdalle voi vaihtaa minkä tahansa seuraavista sanoista, mutta asennoituminen referoitavaan tekstiin muuttuu: ehdottaa, väittää, jatkaa, kirjoittaa, arvioi, uskoo, epäilee, aloittaa, lopettaa. Valitsemalla sopivan ilmaisun kirjoittaja osoittaa, että tekstin eteneminen on hänen hallinnassaan ja menossa hänen haluamaansa suuntaan.

Kandidaatintutkielmasta poimittua: ”Olen muotoillut tutkimusidean ihan itse, eikä sitä ole koskaan aiemmin käytetty missään aiheeseen liittyvässä tutkimuksessa.” ”Aiheen tutkiminen on tutkimuksellinen haaste kenelle tahansa, sillä tutkijan objektiivisuus on monta kertaa hyvin voimakkaan kritiikin kohde.” ”Konfliktin ratkaiseminen olisi suuri edistysaskel myös monille muille kansainvälisille ongelmille.”

PARAFRAASI SUORA SITAATTI Luostarinen ja Väliverronen (1999, 7) esittävät, että lukutaitoon tarvitaan muutakin kuin kykyä seurata kirjoittajan ajatuksia. SUORA SITAATTI ”Lukutaito ei ole pelkästään kykyä seurata kirjoittajan ajatuksenjuoksua”, kirjoittavat Luostarinen ja Väliverronen (1991, 7).

Käytä harkiten ja ainoastaan, Suora sitaatti Käytä harkiten ja ainoastaan, jos asia on alkuperäisteoksessa sanottu harvinaisen ytimekkäästi jos haluat kritisoida tai eritellä sitaatissa esitettyjä ajatuksia. Sitaatin on oltava lyhyt ja sanatarkka. Alle kolmen rivin sitaatti laitetaan lainausmerkkeihin, sitä pitempi sisennetään omaksi kappaleekseen.

Virtasen – – mukaan (Virtanen 2005).

Vältä toistoa viitteissä Yksi ainoista alan tutkimuksista on Dietlind Collen, Marc Hoogen ja Michele Michelettin kolmessa maassa kokeellisena tutkimuksena suorittama survey-tutkimus, jolla testattiin kuluttamisen systemaattista tutkittavuutta (Stolle, Hooghe ja Micheletti 2005). Yksi ainoista alan tutkimuksista on Dietlind Collen, Marc Hoogen ja Michele Michelettin (2005) kolmessa maassa kokeellisena tutkimuksena suorittama survey-tutkimus, jolla testattiin kuluttamisen systemaattista tutkittavuutta.

Viittaustyylejä Harvard: Lähteen kirjoittaja(t), julkaisun ilmestymisvuosi ja viitatut sivut merkitään suluissa tekstiin, esim. (Aho 2008, 25–26). Lähdeluettelo täydellisine tietoineen julkaisusta on tekijän mukaan aakkostettu. Suositellaan useimmissa tiedekunnan laitosten kirjoitusoppaissa. Vancouver: Lähde merkitään numerolla [1] (usein yläindeksinä) tekstiin. Lähdeluettelo täydellisine julkaisu-tietoineen on numeroitu joko käytettyjen lähteiden mukaiseen järjestykseen tai tekijän mukaan aakkos-järjestykseen. Noottiaparaatti: Lähde merkitään numerolla tekstiin, mutta lähteen tiedot merkitään saman sivun alalaitaan. Suositellaan yhteiskuntahistorian alalla.

Kokenut tutkija ja kirjoittaja löytää lähteistä olennaiset tiedot ja osaa käyttää niitä luontevana osana omaa argumentointiaan pystyy myös keskusteluttamaan eri lähteitä keskenään.

Viittaaminen toisen käden lähteisiin Kirjoittaja on lukenut Eriksenin (2004) teoksen, jossa viitataan Malinovskiin (1961): Jo vuosikymmeniä sitten Malinowski (1961; ref. Eriksen 2004) pahoitteli sitä, miten tutkimuskohde karkasi silmien alta pois heti, kun antropologi oli saapunut kentälleen. Jo vuosikymmeniä sitten Malinowski (1961; tässä Eriksen 2004) pahoitteli – –. Jo vuosikymmeniä sitten Malinowski [1961] pahoitteli sitä, miten tutkimuskohde karkasi silmien alta pois heti, kun antropologi oli saapunut kentälleen (ks. Eriksen 2004).

Mitä korjaisit? Unionin kehitys on johtanut poliittiseen kokonaisuuteen, joka ei ole vain valtioiden välinen liitto. EU:n voidaankin katsoa olevan jonkinlainen uusi hybridiluontoinen ulkopoliittinen kokonaisuus. (Cini 2003,1). Unionin kehitys on johtanut poliittiseen kokonaisuuteen, joka ei ole vain valtioiden välinen liitto. EU:n voidaankin katsoa olevan jonkinlainen ”uusi hybridiluontoinen ulkopoliittinen kokonaisuus” (Cini 2003,1).

Viittaaminen sähköisiin lähteisiin: tekstiviitteet Tekstiviitteeseen kirjoittajan nimi ja vuosiluku normaaliin tapaan Entä jos kirjoittajaa ei löydy? Kirjoittajan sijaan viitteeseen (ja samoin myös tunnisteeksi lähdeluetteloon) voidaan tällöin merkitä Julkaisijaorganisaatio, -yhteisö, sivun ylläpitäjä Pelkkä tekstin/teoksen nimi

Viittaaminen sähköisiin lähteisiin: lähdeluettelomerkinnät Ensin normaalit lähdetiedot: kirjoittaja, vuosiluku, julkaisun tiedot Viitattu/Haettu/Tulostettu + pvm Lähteen verkko-osoite (mielellään pysyväistunniste, jos sellainen on saatavilla)

Useimpien tieteellisten (ja muidenkin) e-julkaisujen viitetiedoista löytyy pysyvä url-osoite, jota on syytä käyttää istuntokohtaisen selainosoitteen sijaan. Pysyväisosoitteiden standardointisysteemejä on useita, muun muassa seuraavat: URI (uniform resource identifier) URN (uniform resource number) DOI (digital object identifier)

Esimerkki Isoherranen, Kaarina 2012: Uhka vai mahdollisuus – moniammatillista yhteistyötä kehittämässä. Helsingin yliopiston sosiaalitieteiden laitos. Väitöskirja. Viitattu 29.9.2013. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-10-7664-0

Moniäänisyys ja aineisto Tutkimushaastattelusta käy ilmi, että kuntaan tarvitaan kipeästi lisää nuorisotiloja. Ei ole ihme, että alkoholi maistuu nuorille, jos muutakaan virikettä ei ole. Nuorille pitäisi järjestää toimintaa, jotta he eivät maleksisi kaduilla iltaisin. Tutkimushaastattelusta käy ilmi, että kuntaan kaivattaisiin lisää nuorisotiloja. Haastateltavat ovat huolissaan nuorten alkoholinkäytöstä ja toivoivat kunnan järjestävän lisää nuorille suunnattua toimintaa. "Ei ihme, että humalaiset nuoret maleksivat kadulla, jos muutakaan tekemistä ei ole", eräs haastateltavista huomauttaa.

Tieteen teko ja kirjoittaminen on tasapainoilua. vanha – uusi vieras – oma varma – epävarma markkinahenkisyys – vaatimattomuus yhteisöllinen ääni – oma tutkijanääni perinne – uuden luominen kriittisyys – tahdikkuus Rauno Tamminen Tiedettä tekemään: ”On tultava samanlaiseksi kuin ne, jotka tulevat arvostelemaan tekstin. Tämä on kova paikka monelle, mutta se on vain ymmärrettävä eikä asialle voi mitään tehdä. Jos on kovin omaperäinen ja itsenäinen, hintana on se, että kukaan ei anna tunnustusta. mutta tietysti voi olla hauskempaa olla omaperäinen ja itsenäinen kuin arvostettu.”

Lähteitä Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2007: Tutki ja kirjoita. Tammi, Helsinki. Kinnunen, Merja & Löytty, Olli (toim.) Tieteellinen kirjoittaminen. Tampere: Vastapaino. Kniivilä, Lindblom-Ylänne, Mäntynen 2007: Tiede ja teksti. Svinhufvud, Kimmo 2007: Gradutakuu. Tammi, Helsinki. Törrönen, 2002: Tieteellisen tekstin rakenne. Teoksessa Kinnunen, M. & Löytty, O. (toim.) Tieteellinen kirjoittaminen. Vastapaino, Tampere.