Rationaalisen valinnan teoria (RVT) Yhteiskuntatieteiden filosofian aineopinnot Kf 270 Aki Lehtinen Luento 9, 1.11.2010

Miksi filosofin pitäisi tietää rationaalisen valinnan teoriasta? Metodologisen individualismin arviointi Yhteydet toiminnan teoriaan Keskeinen yhteiskuntatieteellinen teoria

Luennon sisältö Mitä rationaalisuus koskee (rationaalisuuden teoriat) Rationaalisen valinnan Sovellusalat Tulkinnat Yleiset väärinkäsitykset Keskeiset kritiikit

Luennon sisältö Oman edun maksimoinnin rooli RVTssä (Lehtinen & Kuorikoski 2007) Päätösteorian peruskäsitteet Vertailu epätäydellisen rationaalisuuden teoriaan (Herbert Simon)

Rationaalisuuden teoriat Mihin meillä on perusteita uskoa? Mitä meidän pitäisi tehdä? Mitä päämääriä meillä tulisi olla? Näitä kysymyksiä vastaavat uskomusten rationaalisuus, toiminnan rationaalisuus ja päämäärien (tai arvojen) rationaalisuus. Sen ja tylsä veitsi

Instrumentaalinen rationaalisuus ja toiminnan päämärät – toimija toimii tavoilla, joiden uskoo johtavan valitsemiinsa päämääriin – motivoivista haluista seuraa välineellisiä haluja

Rationaalisen valinnan teoria Päämäärärationaalisuuden hylkääminen Rationaalisuus tarkoittaa päämäärien saavuttamisen maksimointia ja toiminnan ‘johdonmukaisuutta’ (konsistenssia) Oletuksena, että toimijat valitsevat preferenssiensä kannalta parhaalla tavalla ottaen huomioon esim. muiden toimijoiden toiminnan ja eri toimintatapojen hyödyt ja kustannukset.

RVTn sovellusalat Sosiaalisen ja taloudellisen toiminnan mallintamista Mikrotaloustiede, politiikan tutkimus, jonkin verran sosiologiassa Viime aikoina myös historiassa, uskontotieteessä, tieteentutkimuksessa ym. (‘taloustieteellinen imperialismi’)

Rationaalisen valinnan teoriat Päätösteoria (yhden henkilön päätöksenteon mallinnus) Peliteoria (useita pelaajia) Julkisen valinnan teoria: päätöksentekoelinten ja muiden poliittisten instituutioiden mallintamista (perustuu yleensä oman edun tavoitteluun) Sosiaalisen valinnan teoria: päätöksenteon ja hyvinvointiarvostelmien teoria (perustuu aksiomaattiseen analyysiin ja ohueen rationaalisuuteen) ’Rationaalisen valinnan teoria’: (edellämainittujen teorioiden välineiden käyttö taloustieteen ulkopuolella)

RVT: tulkintoja Formaali vs. substantiaalinen (paksu vs. ohut) rationaalisuus: onko oman edun tavoittelu (tai jokin muu substantiaalinen käyttäytymisoletus) oletettu osana teoriaa vai ei. - Esim. Julkisen valinnan teoria vs. sosiaalisen valinnan teoria. - Oman edun maksimoinnin vaatimus esitetään yleensä vaatimuksena teorian testattavuudesta. Deskriptiivinen vs normatiivinen päätösteoria: teoria ihmisten tosiasiallisesta päätöksenteosta vai teoria siitä mitä valintoja pitäisi tehdä.

RVT tulkintoja Teorian käyttö Ennustamiseen Selittämiseen Instituutioiden suunnitteluun Normatiivisen ohjeen antamiseksi

Yleisiä tapoja ymmärtää RVT väärin ’RVT pyrkii selittämään yksilöiden tekoja.’ ’RVTn tyypillinen sovellus toteutetaan ottamalla selville yksilöiden preferenssit ja selittämällä niillä sitten heidän tekojaan.’ ’Henkilö valitsi vaihtoehdon x koska sen hyöty on hänelle suurin.’ - vrt. ’Henkilön hyöty vaihtoehdolle x on suurin koska hän valitsi sen.’

3. = Kausaalisen hyödyn virhepäätelmä Ei ole mielekästä sanoa, että ’yksilö yrittää maksimoida hyötyään’, koska hyöty on tässä teoriassa funktio, tai sen arvo (eli luku).  kategoriavirhe (koska ’hyöty’ ei viittaa omiin päämääriin, rahaan, etuihin tai mielihyvään (kuten utilitaristeilla) On mielekästä sanoa, että ’yksilö toimii ikään kuin hän maksimoisi hyötyä’, koska representaatioteoreeman mukaan hänen toimintaansa voidaan kuvata hyötyfunktioiden arvoilla: jos henkilö pitää x:ää parempana kuin y:tä (eli jos hän valitsee x:n), x:lle annetaan suurempi lukuarvo kuin y:lle.

Ikään kuin Representaatiota ei voi maksimoida Mitä tästä seuraa? RVTn keskeisin työkalu eli hyödyn maksimoinnin teoria mahdollistaa ohuen rationaalisuuden tulkinnan: minkäänlaisia oletuksia psykologiasta ei tarvitse tehdä. Toisaalta: sovelluksissa yleensä tarvitaan tällaisia oletuksia Teoreeman aksioomia yleensä puolustetaan väitteillä jotka jotenkin viittaavat psykologiaan (esim. rahapumppuargumentti transitiivisuudelle)

Rationaalisen valinnan teorian ongelmia Idealisoitujen oletusten totuusarvoa on usein vaikea arvioida ja joskus oletukset ovat räikeässä ristiriidassa todellisuuden kanssa. Testattavien ja testattujen teorioiden vähyys (esim. politiikan tutkimuksessa) Teoriavetoinen vs. ongelmavetoinen tutkimus  Teoria ei ole aina ole erityisen hyödyllinen tutkittaessa tärkeitä ilmiöitä

Päätösteorian peruskäsitteitä Rationaalisuus tarkoittaa hyvin määritellyn funktion maksimointia. Jos yksilön preferenssit (≈halut) toteuttavat joukon intuitiivisesti mielekkäitä ehtoja, niitä voidaan esittää hyötyfunktiolla. Yksilön käyttäytymistä voidaan sitten kuvata ikään kuin hän maksimoisi (odotettua) hyötyään.

Valinta Varmuuden Riskin Epävarmuuden vallitessa

Representaatioteoreemat LRiL’: i pitää L:ää ainakin yhtä hyvänä kuin L’:a. Preferenssien täydellisyys, transitiivisuus ja jatkuvuus  on olemassa hyötyfunktio Ui siten että Ui(L)>Ui(L') ↔ LRiL'. Tämä ei ole ainoa funktio, jolla yksilön preferenssejä voidaan kuvata. Mikä tahansa positiivinen transformaatio V kelpaa: esim. V=U2.

Hyötytransformaatiot Esimerkki U(.) V(.)=U-2 5 x 3 2 y 0 1 z -1

representaatioteoreemat Riskin ja epävarmuuden vallitessa preferenssit on määritelty arpajaisille L=(x,y;p,1-p). Vaihtoehto x toteutuu todennäköisyydellä p, ja y todennäköisyydellä 1-p. Riippumattomuusehto: LRiL’ ↔(L,L’’;p,1-p)Ri(L’,L’’; p,1-p) Riippumattomuusehdosta seuraavan uskomusten lineaarisuusominaisuuden takia arpajaisen odotettu hyöty on (eli funktiolla U on odotetun hyödyn muoto) U(L)=pu(x) +(1-p)u(y), Missä u(x) ja u(y) ovat ns. Bernoulli-hyötyjä (lukuja, jotka kuvaavat tulemien x ja y arvoa henkilölle), ja funktio U on von Neumann-Morgenstern hyötyfunktio.

Teoreema Jos henkilön i preferenssit toteuttavat vNM ehdot (täydellisyys, transitiivisuus, jatkuvuus, riippumattomuus), niitä voidaan esittää funktiolla u, jolla on odotetun hyödyn muoto. Kullekin tulemalle xn  (x1,x2,…,xn,…,xN) voidaan antaa luku un siten, että mille tahansa kahdelle arpajaiselle L ja L’ LR’L’ ↔ ΣNn=1(unpn)ΣNn=1(un’p’n) Jos u esittää yksilön preferenssejä, niin myös v=au+b (a>0) esittää niitä.

representaatioteoreemat Valinta varmuuden vallitessa on valinnan epävarmuudessa erikoistapaus, esim. L=(x,y;p,1-p)=(x,y;1,0) L’=(z,y;p,1-p)=(z,y;1,0) Tästä syystä Bernoulli-hyödyt ovat oikeastaan erikoistapauksia von Neumann-Morgenstern hyödyistä.

Representaatioteoreemat Preferenssit koskevat arpajaisia Ne ovat ordinaalisia (vain järjestyksistä on mielekästä puhua, mutta ei preferenssin voimakkuudesta Toisaalta hyötyfunktioissa on kardinaalista informaatiota koska ne konstruoidaan vertailuarpajaistekniikalla. Intensiteetti-informaatiota ja riski-informaatiota ei voi erottaa toisistaan.

Inhimillisen toiminnan rationaalisuuden kritiikkiä ja ongelmia • Ihmiset toimivat myös irrationaalisesti – päättelykyky rajallista, osittain tehtäväsidonnaista – toiminta puutteellisen tiedon varassa  epätäydellisen rationaalisuuden teoria ja epätäydellisen informaation teoria. • Ihminen ei välttämättä maksimoi halujensa toteutumista, vaan tyydyttää ne – tyytyväisyys päämäärien riittävään toteutumiseen (satisficing)

Epätäydellisen rationaalisuuden teoria Herbert Simon esitti, että ihmisten rationaalisuus on olennaisesti (tai ”väistämättä”) (inherently) rajoittunutta (bounded). Informaation epätäydellisyys; ihmiset eivät tiedä mitä seurauksia heidän valinnoillaan on.

Epätäydellisen rationaalisuuden teoria Valintatilanteessa ei oleteta, että on pakko tehdä jokin valinta. Valintatilanteen muotoilu on sellainen, että on tehtävä valinta, tai sitten asioiden jättäminen ennalleen on erikseen mallinnettu yhtenä vaihtoehtona. Preferenssit voivat muuttua (Simon 1955) Muuttumattomat preferenssit Rajoitetusti rationaalinen toimija ei välttämättä maksimoi (odotettua) hyötyään Odotetun hyödyn maksimointi Preferenssit voivat olla epätäydellisiä, koska vaihtoehdot voivat olla toistensa kanssa vertailukelvottomia (incommensurable). Täydelliset preferenssit. Psykologinen teoria. Psykologian rooli yritetään minimoida. Pyrkimys ensisijaisesti realistiseen teoriaan ihmisten käyttäytymisestä. Odotetun hyödyn maksimointioletusta käytetään osana laajempaa teoriaa, jonka tarkoitus on selittää tai ennustaa makrotason ilmiöitä tai antaa normatiivinen teoria yksilön käyttäytymisestä tai arvioida instituutioita toimintaa.