Heidi Hildèn & Vesa Ylisaari P709SNA
UFC Vapaapaini YMS…
Usein etusivulla ”mässäilyä”
Väkivallan näyttäminen mediassa kiinnittää katsojan huomion. Se voi aiheuttaa vahvan tunnereaktion tai tehdä ohjelmasta näyttävän hienoilla erikoistehosteilla. Ei olekaan ihme, että se tehoaa myös lapsiin.
Lapsi näkee väkivaltaa mediassa television, elokuvien, internetin ja erilaisten pelien välityksellä. Väkivallan käyttö voidaan esittää sankarin ominaisuutena ja keinona ratkaista hankalia tilanteita.
Aggressio ylikorostuu mediassa. Väkivalta- aineiston vaikutukset ovat yksilöllisiä: joku ahdistuu, joku saa niistä vahvistusta omalle aggressiiviselle käytökselleen ja osaa ne eivät niinkään hetkauta. Tässäkin asiassa suurimmassa riskissä ovat meistä heikoimmat – eikä nyt puhuta lihasten vaan henkisten voimien määrästä.
Ihannoitu, viihteellinen väkivalta taas tempaa mukaan kritiikittömästi, houkuttelee samastumaan aggressiiviseen sankariin ja näyttää väkivallan hyväksyttävämpänä kuin dokumentaarinen. Mediakasvatuksen tärkeä tehtävä olisi tunnistaa erilaisia esittämistapoja, tulkita niiden arvomaailmaa ja pohtia, miten realistisesti tai epärealistisesti aggression seuraukset esitetään.
Kaikki me ihmiset osaamme olla aggressiivisia, mutta oman aggression hallinta on ihmiseksi kasvamisen perustehtävä. Heikoimmilla aggressionsa kanssa ovat he, joilla on vähäisimmät itsehallinnan voimat. Tässä media voi sekä tukea että höllentää itsehillintää. Oleellista on, esittääkö se väkivallan kaunistellussa vai kriittisessä valossa.