Sosialisaatio Sosialisaation käsitteellä kuvataan prosessia, jossa yksilöstä kasvaa yhteisönsä jäsen. Uusi sukupolvi oppii ja se opetetaan kulttuurinsa maailmankuvaan, arvoihin ja toimintatapoihin. Paitsi että yksilöä näin muiden toimesta sosiaalistetaan, on hän myös prosessin aktiivinen osapuoli. Sosiaalisaatio tapahtuu sosiaalisessa toiminnassa, jossa toimijalla on myös omat tavoitteensa ja näkökulmansa.
sosialisaatio… Arvojen ja normien omaksumisen rinnalla onkin yhä enemmän alettu korostaa sosialisaatiossa hankittavia taitoja, joiden avulla voi elää yhteiskunnassa ja pyrkiä kohti tavoitteitaan. Näkökulman muutos liittyy myös yhteiskunnalliseen ja yhteiskuntateoreettiseen muutokseen, jossa kulttuurin ja yhteiskunnan ei enää nähdä olevan yksi yhtenäinen järjestelmä, vaan moniaineksinen ja ristiriitainenkin kokonaisuus.
Ensisijainen / toissijainen sosialisaatio Ensisijainen sosialisaatio tapahtuu perheen tai vastaavan lähiyhteisön parissa, ja siinä vakiintuu perustavanlaatuinen käsitys maailmasta ja itsestä. Taitojen kohdalla tähän kuuluu mm. kielen oppiminen ja sellaiset perustoiminnot, jotka mahdollistavat lapsen suhteellisen itsenäisyyden vanhemmista. Ensisijainen sosialisaatio muodostaa pohjan, jolle myöhempi oppiminen rakentuu. Siinä saatua maailmankuvaa ei ilmeisesti ole mahdollista myöhemmillä kokemuksilla kokonaan pyyhkiä pois tai muuttaa. Tyypillisesti kouluiässä alkaa toissijaisen sosialisaation osuus painottua. Se liittyy yhteiskunnalliseen työnjakoon ja sosiaalisiin ryhmiin. Koulutuksen virallisten sosialisaatioagenttien (sosiaalistajien) lisäksi tämän vaiheen sosialisaatioympäristöihin kuuluu toveripiiri
toissijainen sosialisaatio Toissijainen sosialisaatio jatkuu läpi elämän aina kun liitymme johonkin uuteen yhteisöön ja sisäistämme sen sosiaaliseen identiteettiimme. Läpi elämän jatkuu myös yhteys sosiaalisiin organisaatioihin ja yhteiskunnan poliittiseen ja kulttuuriseen rakenteeseen, kuten tiedotusvälineisiin ja muihin instituutioihin. Tätä vuorovaikutusta suoraan yksilön ja yhteiskunnan tai kulttuurin välillä kutsutaan joskus kolmannen sijan sosialisaatioksi (tertiäärinen sosialisaatio).