USA: Kohti Hollywoodia Nickelodeonit, pitkät elokuvat ja elokuvatähdet

USA:n kehitys vuodesta 1905 ”Nickelodeon”-buumi: elokuvateatterit syntyvät Pitkän elokuvan synty Tähtijärjestelmä Hollywood

Nickelodeon-buumi: kiinteät elokuvateatterit 1905-07: kiinteiden elokuvateatterin määrä kasvoi huimasti: NICKELODEONIT Nickelodeon: (”nickel”= 5 sentin kolikko, tavallinen sisäänpääsyn hinta; ”odeon”= teatteri) eräänlainen markkinateltan ja nykyisentyyppisen elokuvateatterin välimuoto; kuitenkin kiinteä. pieniä liikkeitä, 50-300 istumapaikkaa ohjelma 15-60 min yleensä vain 1 projektori ---> kelojen välillä muuta ohjelmaa (laulaja, taikalyhtykuvia) 1910: suurissa kaupungeissa lähes 10 000 nickelodeonia yhden arvion mukaan 26 miljoonaa kävijää viikossa (n. 1/5 Usan väestöstä) esim. NY 1907: kulut $500 vko, tulot $2000 vko.

Nickelodeonit: leviämisen syitä Kiinteíllä elokuvateattereilla merkittävä vaikutus elokuvien tekotapaan, pituuteen ja kerrontaan halvempia kuin vaudeville-esitykset säännöllisempiä kuin markkinaesiintyjät kulut alhaisia yksinkertaiset puupenkit ei ennakkomainontaa (sisäänheittäjät) elokuvien nimet kylteissä teatterin ulkopuolella Hyvä kate elokuvia ruvettiin myymisen sijasta vuokraamaan samaa elokuvaa ei enää tarvinnut esittää niin kauan, että ostohinta saatiin takaisin vaan ohjelmaa voitiin vaihtaa 2,3, 4 kertaa viikossa, jopa päivittäin seurauksena säännölliset kävijät Elokuvia tarvittiin enemmän: tuotanto lisääntyi (elokuva / viikko) elokuvat muuttuivat vakiintuneeksi viihteeksi tuotanto uutispätkistä enemmän tarinaelokuviin

Nickelodeonit & mogulit Nickelodeonit monien myöhempien elokuvamogulien lähtökohta Warner Brothers: Jack, Albert, Sam ja Harry Warner Carl Laemmle (Universal) - Chicago 1906 Louis B. Mayer (MGM:n toinen M) Adolph Zukor (myöh. Paramountin johtaja) William Fox (20th Century Fox) Marcus Loew (Loew's ---> MGM)

Pitkän elokuvan (feature) nousu "Feature": alunperin tarkoitti erityistä, tärkeintä esitys-numeroa, pääkuvaa (joka esiintyi esim. mainoksissa.) Myöhemmin termi alkoi assosioitua pidempiin elokuviin. 1909 paikkeilla jotkut amerikkalaiset tuottajat alkoivat tehdä monikelaisia elokuvia. Koska tuottajien järjestön MPPC:n säännöt sallivat vain yhden kelan levityksen kerrallaan, tällaiset elokuvat laitettiin levitykseen kela/ viikko -periaatteella. 1909-1910: Vitagraph myi elokuvan Life of Moses viitenä erillisenä kelana. Kun kaikki 5 olivat levityksessä, jotkut esittäjät päättivät esittää ne yhdellä kertaa peräkkäin.

Pitkän elokuvan nousu Euroopassa levityssysteemi oli joustavampi ja monikelaiset elokuvat olivat tavallisia. Kun näitä vietiin USAan, niitä näytettiin yleensä kokonaisina paremmissa teattereissa nickelodeoneita korkeampaan hintaan. esim. italialainen Troijan tuho suuri menestys vuonna 1911 tuontielokuvien paine johti myös amerikkalaisia yhtiöitä levittämään pitikiä elokuvia yhtenä yksikkönä. 1910-luvun puoliväliin mennessä pitkistä elokuvista tuli ohjelmiston perusyksikkö paremmissa teattereissa.

Tähtijärjestelmä Nickelodeon-vaihe: elokuvia myytiin tuottajayhtiön nimellä (Edison, Vitagraph) - elokuvantekijöitä tai näyttelijöitä ei mainittu ennen 1908-09 harvat näyttelijät esiintyivät elokuvissa niin säännöllisesti, että heidät olisi tunnistettu. tällöin alettiin palkata näyttelijöitä pidempiaikaisilla sopimuksilla 1909 mennessä katsojat osoittivat spontaania kiinnostusta suosikkejaan kohtaan näyttelijöiden nimiä kysyttiin teatterinpitäjiltä -studioilta pyydettiin valokuvia

Tähteyden synty Aluksi esiintyjiä ei tunnettu nimeltä (puhutaan ns. "valkokangaspersoonallisuuksista") 1910 mennessä jotkut yhtiöt rupesivat käyttä-mään näyttelijöidensä nimiä markkinoinnissa näyttelijät mainostilaisuuksissa valokuvia teatterien auloissa nimiä mainoksissa 1911 ensimmäinen fanilehti The Motion Picture Story Magazine

”Ensimmäinen elokuvatähti”: Florence Lawrence(1886-1938) Yleisön suosikiksi nousi Biograph-yhtiön elokuvissa esiintyvä nainen, jonka nimeä ei tiedetty ("valkokangas-persoonallisuus") Hänestä alettiin käyttää nimitystä "The Biograph Girl" 1910 Carl Laemmle palkkasi hänet IMP-yhtiöön (Independent Motion Picture co.) tekaistu onnettomuus, joka vuodettiin lehtiin yritti saada kehitettyä käsitteen "The IMP girl" yleisö halusi nimen Loukkaantui myöhemmin tulipalossa ja lopetti esiintymisen

Siirtyminen Hollywoodiin Ensimmäiset amerikkalaiset elokuvayhtiöt toimivat idässä (New Jersey; New York, Philadelphia) ja keskilännessä (Chicago) 1908 alkaen jotkut yhtiöt lähettivät yksiköitä kuvaamaan talviaikaan parempaan ilmastoon (NY:sta Floridaan, Chicagosta länteen) 1910 alkaen useita studioita alkoi pysyvämmin toimia Los Angelsin lähistöllä (mm. Biograph talvisin D.W.Griffithin johdolla) 1910-luvun alkuvuosina LA:n alueesta kehittyi keskeinen elokuvatuotannon paikka USAssa Hollywood oli yksi esikaupunki, jonne studioita perustettiin; nimestä tuli koko elokuvateollisuuden symboli Päätökset tehtiin edelleen idässä

Patenttisodat taustalla Edison ja joukko muita yhtiöitä (mm. Biograph) kontrolloi keskeisiä elokuvapatentteja (Motion Picture Patents Company, MPPC, per. 1908) Tärkein patentti: ”Latham-luuppi” Riippumattomien tuli maksaa lisenssimaksuja MPPC:lle; Edison ja kumppanit valvoivat mm. Pinkerton-etsivätoimiston avulla Hollywood kaukana Edisonin pääpaikasta New Jerseyssä  patenttien kontrolliminen vaikeampaa

Hollywoodiin alueen etuja ilmasto oli kuiva, kirkas , joten ulkokuva-ukset olivat mahdollisia suurimman aikaa vuodesta erilaisia maisemia ja maastoja meri, aavikko, vuoristo, metsä, kukkulat westernistä oli tullut suosittu --> näytti paremmalta lännessä kuvattuna kuin New Jerseyssä

Hollywoodin nousu 1912-1919 Studiosysteemin lähtökohdat Hollywoodin myöhempien suurten studioiden lähtökohtana oli yleensä kahden tai useamman pienemmän firman yhdistyminen Yhtiöt bisneksen eri osa-alueilta (tuotanto, levitys, esitys); usein levitysfirma keskeinen -> suuntautuminen kohti vertikaalista integraatiota (= yksi firma hallitsee bisneksen kaikkia osa-alueita – ja sulkee muut pois)

Hollywood ottaa vallan maailmanmarkkinoilla vuoteen 1912 asti amerikkalainen elokuvateollisuus oli keskittynyt kilpailemaan kotimarkkinoiden hallinnasta Hiljakseen alettiin tajuta, että elokuvien viennistä saisi rahaa. Amerikkalaiset elokuvat olivat kohtalaisen suosittuja, mutta eivät yltäneet Ranskalaisten ja italialaisten elokuvien suosion tasolle. I maailmansota heikensi ratkaisevasti eurooppalaisia kilpailijoita Arvio: "Ilman I maailmansotaa Hollywood ei ehkä olisi saavuttanut maailmanlaajuisesti johtavaa asemaa." (Bordwell&Thompson, Film History, 55)

Sodan jälkeen tilanne jatkui vuoteen 1917 mennessä elokuvia budjetoitaessa otettiin huomioon sekä kotimaiset että ulkomaiset tulot  súuremmat budjetit  suuremmat tuontantoarvot (näyttävyys) Esim. Ranskassa budjetti $40.000 / elokuva, USA:ssa $400.000 / elokuva suurin osa rahoista saatiin takaisin jo kotimarkkinoilla; elokuva voitiin myydä ulkomaille halvalla  paikallinen tuotanto heikkeni Hollywood säilyttänyt edun 1910-luvulta lähtien: suuremmat budjetit, halvemmat hinnat Nykyään yli puolet amerikkalaisten elokuvien tuotosta tulee ulkomaanmyynnistä: 2006 amerikkalaisten elokuvien lipputulot yhteensä 25 miljardia dollaria, josta USA:n osuus 9,5 miljardia.

Studioiden mahti Suuret studiot kontrolloivat koko elokuvabisnestä USA:ssa 1920-luvulta 1940-luvun loppuun Keskeinen syy vertikaalinen integraatio: kun samat yhtiöt kontrolloivat sekä suosituimpien elokuvien tuotantoa ja levitystä että hallitsivat tärkeimpiä elokuvateattereita (esitystoimintaa), oli ulkopuolisten lähes mahdotonta päästä markkinoille Block booking –käytäntö 1920-luvulta lähtien studiot myivät elokuviaan ”blokeissa”: jos halusi menestyselokuvan teatteriinsa, oli pakko ottaa myös joukko muita elokuvia Takasi tuloa myös heikommista tuotannoista

Hollywoodin kulta-ajan studiot (1930-40-luku) BIG FIVE: Paramount, Warner Brothers, Fox, MGM [RKO 1928] täysi vertikaalinen integraatio LITTLE THREE: Universal, United Artists, Columbia = eivät omistaneet teattereita näiden studioiden perusta syntyi 1910-luvulla

HOLLYWOOD: Työnjako Tuotanto haluttiin tehokkaaksi 1914 mennessä ohjaajan ja tuottajan tehtävät erilleen Muutenkin tehtäviä eriytettiin hyvinkin pitkälle esim. käsikirjoitusosastot: kirjoittajia, jotka keskittyivät juoneen, dialogiin, väliteksteihin ”JATKUVUUSKÄSIKIRJOITUS” ("continuity" script) toiminta oli jaettu yksittäisiin numeroituihin otoksiin voitiin arvioida paljonko yksittäinen elokuva tulee maksamaan eri henkilöiden toiminta voitiin koordinoida (vaikka eivät olleetkaan välttämättä suoraan tekemisisissä) lavastaja: suunnitteli käsikirjoituksen pohjalta lavasteet kuvausten jälkeen leikkaja yhdisti otokset niiden alussa olevien numeroiden pohjalta (vastasivat käsikirjoituksen numeroita) otokset oli suuniteltu jo kuvattaessa sopimaan yhteen leikkauksessa

HOLLYWOOD 1910-luvulla: Studiotilojen rakentaminen Aluksi ulkokuvauksia katetuilla näyttämöillä Ensimmäiset studiot valaistiin luonnonvalolla (lasikatot) myöhemmin "pimeitä" studioita lasikatot peitettiin rakennettiin ikkunattomia tiloja - valaistus lampuilla; suurempi kontrolli valaistukseen, paremmat efektit suuria pihoja (backlots), joille rakennettiin suuria lavasteita ulkokohtauksia varten (käytettiin uudelleen ja uudelleen) näitä ei ollut esim. Ranskassa, jossa studiot toimivat lähinnä Pariisissa Muualla kuin Hollywoodissa ei vastaavaa määrää erikoistuneita työntekijöitä harvoilla ulkomaisilla studioilla vastaavia resursseja

Elokuvanteon periaatteet Hollywoodissa 1910 -luvulla Jatkuvuusleikkaussysteemi vakiintui establishig shot - cut-ins kuva-vastakuva yleistyi vuoteen 1917 mennessä; käytännössä joka filmissä tuolloin vuoteen 1917 mennessä jatkuvuusleikkauksen periaatteet oli luotu 1910-luvulla myös otoksiin uutta: yhdestä suunnasta tuleva "efektivalaistus” Cecil B. De Mille : The Cheat (1915)

Elokuvanteon periaatteet Hollywoodissa 1910 -luvulla Juonen rakentamisen periaatteet: selkeä syy-seurausketju; keskeinen tekijä henkilön psykologia (ei luonnon / yhteiskunnan voimat) jokaisella henkilöllä tietyt, selkeät piirteet päähenkilöllä selkeä päämäärä (menestys työssä, urheilussa, tms.) henkilön päämäärät ristiriidassa toisten henkilöiden halujen kanssa ---> konflikti, kamppailu; ratkeaa vasta lopussa (onnellinen loppu) ei vain yhtä, vaan kaksi juonilinjaa (toiseen yleensä liitty romanssi) jännitystä: deadlinet, laajenevat konfliktit, viime hetken pelastukset

D.W. Griffith (1875-1948) Ajan tunnetuin ohjaaja David Wark Griffith (1875-1948) Nousi maineeseen Biograph-yhtiössä ennen vuotta 1910 1913 lähti Biographilta - Judith of Bethulia (4-kelainen elokuva) 1915 - The Birth of a Nation (12 kelaa = n. 3 h) 1916 - Suvaitsemattomuus (14 kelaa = n. 3,5 h) 1919- Broken Blossoms 1920 - Way Down East

D.W. Griffith (1875-1948)

Lilian Gish

Richard Barthelmess

Mary Pickford

Douglas Fairbanks Sr.

William S. Hart

Tom Mix

Roscoe ”Fatty” Arbuckle

Koomikkoja