Mitä on lapsen hyvä elämä? Talentia Oulun seutu ry:n seminaari Mitä on hyvä lastensuojelu? Rokua 15.9.2011 Arja Honkakoski Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus

Mitä tarkoittaa lapsen hyvä elämä? Aluksi kysymyksen herättämiä ajatuksia lapsen erityisyyden tunnistamisesta ja hyväksymisestä aikuisten maailmassa - lapsi omien oikeuksiensa subjektina lapsen erillisyyden ja vanhemmista / aikuisista riippuvuuden yhtäaikaisen läsnäolon pohtimista elämän perustasta huolehtimisesta: lapsi voi kasvaa turvallisesti ”erityiseksi” aikuiseksi: kasvuolosuhteet, läheiset ihmissuhteet, vertaiset, rakkaus ja rajat provision – participation – protection AH 24.1.2008

Lapsen hyvä elämä? Miten lähestyä? Normatiivinen lähestymistapa Subjektiivinen lähestymistapa Sosiaalikulttuurinen lähestymistapa Objektiivinen lähestymistapa

Lapsen hyvä elämä tulkintojen kohteena: Sosiaalikulttuurinen lähestymistapa 1 Kukin aika, yhteiskunta ja kulttuuri tuottavat oman lapsuutensa, jossa yhteiskunnallinen ja yksilöllinen kietoutuvat yhteen määrittäen lapsen paikkaa, oikeuksia ja velvollisuuksia, lapsen hyvän elämän sisältöä lasten ja vanhempien suhdetta ja suhteeseen puuttumisen oikeutusta sekä lapsuuden instituutioiden toimintakulttuureja ja normeja, joilla lapsuutta ja lapsen hyvää elämää tuotetaan ja valvotaan

Lapsen hyvä elämä tulkintojen kohteena: Sosiaalikulttuurinen lähestymistapa 2 Lapset erilaisten intressien ja odotusten kohteina Intressit heijastelevat kunkin ajan yhteiskunnallisia pyrkimyksiä ja arvoja esim. yhteiskunnan keskeisiksi arvoiksi kohonneet kilpailukyky ja tehokkuus merkitsevät lapsille: kuluttajan roolin omaksumista varhaisessa iässä: esineellistynyt ja esineellistävä kulttuuri altistumista kulttuurille, jossa pärjäämiseen tähtäävät yksilölliset valinnat ja kilpailu ovat entistä vahvemmin ja varhemmin läsnä lapsen arjessa

Lapsen hyvä elämä tulkintojen kohteena: Sosiaalikulttuurinen lähestymistapa 3 Lapsuuden sosiaalisen iän kulttuurinen muutos lapsuuden lyheneminen sosiaalisesti ja kulttuurisesti tuotettu / tuottunut muutos lapsuuden kestoa ennen määrittäneen psyykkisen ja kehollisen kehityksen rinnalle sosiaalis-kulttuurinen kehitys, joka muuttaa lapsuuden merkitystä aikuisten maailmasta välittyvillä arvoilla ja symboleilla sosiaalisen iän ja psyykkis-kehollisen iän eriaikaisuus yksi syy lapsuuden lyhenemiseen lapsen irtaantuminen kodin ja leikin vaikutuspiiristä  kodin ulkopuoliset vaikuttajat (mm. vertaisryhmät, sosiaalinen media) varhemmin mukana lapsen arjessa.

Lapsen hyvä elämä tulkintojen kohteena: Sosiaalikulttuurinen lähestymistapa 4 Aikuisten ja lasten määrittelyvallan suhteessa tapahtunut muutos lapsuuden historia: lapset ymmärretty ”ei vielä” aikuisina, joka on oikeuttanut aikuiset ajattelemaan ja toimimaan lapsen puolesta vuosituhannen lopussa lasten subjektiuden korostus vahvasti esille: lapsi itsenäisenä toimijana, oikeuksien haltijana ja hyvinvointinsa asiantuntijana lapsen osallisuus, kuuleminen lastensuojelussa: juridinen näkökulma (lapsen hyvän elämän varmistaminen; oikeuksien puolustaminen) - muissa yhteyksissä osallisuudella demokratia näkökulma

Lapsen hyvä elämä tulkintojen kohteena Normatiivinen lähestymistapa Lähestytään lapsen hyvää elämää arvokkaana pidettyjen periaatteiden ja tavoiteltavien päämäärien näkökulmasta Mitä lapsen hyvä elämä on?  Mitä lapsen hyvän elämän pitäisi olla? Miten sen tulisi toteutua? Mistä lapsen hyvän elämän normatiivinen perusta nousee? Lapsen oikeuksien julistus, lait, kuten sL välittömiä normien lähteitä Eettiset ihanteet ja ammattieettiset periaatteet Lastensuojelun institutionaalinen raja lapsen hyvän elämän määrittäjänä (Pösö Janus 4/2010)

Lapsen hyvä elämä tulkintojen kohteena Objektiivinen lähestymistapa 1 Eriytyvä ja eriarvoistuva kehitys lasten kasvuolosuhteissa  A. Valtaosalla lapsista eväät hyvään elämään: aineelliset puitteet turvatut mielekäs elämän sisältö harrastuksineen koulun ja opiskelun sujuminen kaveri- ja ystävyyssuhteet vanhempien / perheen tuki ja kannustus sekä muiden aikuisten välittävä suhtautuminen

Lapsen hyvä elämä tulkintojen kohteena Objektiivinen lähestymistapa 2 B. Kaikkien lasten kasvuolot eivät ole tukevia ja elämässä eteenpäin kannustavia toisessa ääripäässä paljon lapsia, joilla puutetta lähes kaikista hyvän elämän eväistä kasvuolojen eriytyvä ja eriarvoistuva kehitys on objektiivinen tosiasia monien indikaattorien valossa: lapsiperheiden pienituloisuus lisääntynyt viidentoista vuoden aikana - samanaikaisesti lapsiperheiden toimeentuloasiakkuudet ovat huomattavasti vähentyneet yksinhuoltajaperheiden määrä on lisääntynyt työttömyyden lisääntyminen ja pitkittyminen

Lapsen hyvä elämä tulkintojen kohteena Subjektiivinen lähestymistapa 1 Lasten omat kokemukset hyvästä elämästä / hyvinvoinnista Esim. Oulun seudun 11-17 -v hyvinvointitutkimus 2010 Tutkimuksen ajatuksellinen perusta: hyvinvointi ymmärretään toimintaresursseina, joita lapsi ja nuori saa toisaalta perheeltään ja toisaalta niillä sosiaalisilla kentillä, joissa hän toimii lapsi ei ole hyvinvointinsa passiivinen sivustaseuraaja, vaan hänen oma toiminta lapselle luontaisilla sosiaalisilla kentillä (perhe, koulu, kaveripiiri ja harrastukset) ja niillä muodostuvat toimintakäytännöt vaikuttavat hyvinvointiin

Lapsen hyvä elämä tulkintojen kohteena Subjektiivinen lähestymistapa 2 Toimintaresurssit, sosiaaliset kentät ja toimijuus Taloudelliset ja pitkälle myös kulttuuriset toimintaresurssit lapsi ja nuori saa kotoaan   Sosiaalisten toimintaresurssien lähteinä ovat vanhemmat ja perhe, kaverit ja vertaiset, lapsi ja nuori itse sekä heidän elämässään läsnä olevat instituutiot toimijoineen Lapsen ja nuoren toimijuus todentuu sosiaalisilla kentillä vuorovaikutuksena toisten kanssa, asemana sosiaalisissa verkostoissa, sosiaalisen tuen saajana ja antajana sekä osallisuutena

Tuloksia Moniulotteinen korrespondenssianalyysi 1 Asema sosiaalisessa verkostossa Toimintatapa ristiriitojen ratkaisijana Syrjinnän / ulkopuolisuuden ja väkivallan kokemukset Moniulotteinen korrespondenssianalyysi 2 Sosiaaliset resurssit ja taloudellinen tilanne

KUVA 18. Syrjinnän ja ulkopuolisuuden sekä väkivallan kokemuksien, ristiriitojen ratkaisutavan ja sosiaalisen verkoston kautta määrittyvän aseman väliset suhteet. Kaikki ikäluokat yhdessä. Moniulotteinen korrespondenssianalyysi. N=1150.

KUVA 55. Isän ammattiryhmän, koettujen taloudellisten resurssien sekä sosiaalisten resurssien väliset suhteet. Kaikki ikäryhmät. Moniulotteinen korrespondenssianalyysi. N=1195.

Johtopäätöksiä Oulun seudun 11-17 v hyvinvointitutkimuksen tuloksista 1 Suurella osalla lapsia / nuoria menee hyvin 70% - 90% itsenäiset ja ryhmätoimijat pärjäävät parhaiten passiiviset ovat riskiryhmässä erilaisia ongelmia 10%:llä - 30%:llä Koulun merkitys suuri lasten sosiaalisena kenttänä koulun virallinen ja epävirallinen rooli vertaisryhmän merkitys sosialisaatiossa keskeinen yksinäisyys suuri riski

Johtopäätöksiä Oulun seudun 11-17 v hyvinvointitutkimuksen tuloksista 2 Taloudelliset edellytykset vaikuttavat elämäntavalliset ratkaisut eroavat lapsilla ja nuorilla  polarisoituva kehitys perheen taloudellisten edellytysten vaikutukset ovat osin ristiriitaisia Toimenpiteitä: ennalta ehkäisy ja toimintaa tukeva painopisteeksi koulutyöskentelyyn toiminnallisuutta lisää vertaistuen hyödyntäminen varhainen puuttuminen yksinäisyyden ilmenemiseen

Johtopäätöksiä Oulun seudun 11-17 v hyvinvointitutkimuksen tuloksista 3 erilaisen koulun jälkeisen harrastustoiminnan vahvistaminen erilaisten tukiopetusmuotojen kehittäminen Korjaava toiminta tehostetun huomion kohteeksi aina kun puututaan ns. koulupudokkaat tehostettu moniammatillinen perhetyö Ratkaisumalleja moninaineksiin ja kasautuviin ongelmavyyhteihin, vaikkakaan helppoja ratkaisuja ei ole Inhimilliset ja taloudelliset seuraukset kalliita, ellei ongelmiin puututa ajoissa

Mitä lapsen hyvän elämän turvaamiseen siis tarvitaan? lapsuuden ja vanhemmuuden sosiaalisen ja kulttuurisen kontekstin vaikutusten ymmärtämistä yksilötason ilmiöiden taustalla lapselle kuuluvien resurssien ja oikeuksien varmistamista yhteiskuntapoliittisilla ja paikallisilla ratkaisuilla lapsen ja hänen todellisuutensa aitoa ymmärtämistä ja kunnioittamista, jotta lapsen subjektius ja osallisuus lapsen kasvuyhteisöissä voi toteutua ja kehittyä vanhempien tukemista silloin, kun he sitä tarvitsevat selviytyäkseen kasvatus- ja huolenpitotehtävästään lapsen suojelua silloin, kun hänen kasvuolosuhteet eivät turvaa (riittävän) hyvän elämän edellytyksiä