Metsänhoidon suositukset Talousmetsien luonnonhoito www.metsanhoitosuositukset.fi Esitys on laadittu 4/2014 ja perustuu teokseen: Äijälä, O., Koistinen, A., Sved, J., Vanhatalo, K. & Väisänen, P. (toim.) 2014. Metsänhoidon suositukset. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion julkaisuja.

Esityksen käyttöehdot Voit vapaasti: Jakaa — kopioida ja jatkolevittää materiaalia missä tahansa välineessä ja muodossa Muuntaa — muokata ja jalostaa materiaalia Seuraavilla ehdoilla: Logot — Jokaisessa diassa pitää näkyä Tapion ja maa- ja metsätalousministeriön logot Viittaus — Jokaisessa diassa tulee olla viittaus ”Metsänhoidon suositukset 2014” Merkintä muutoksista — Jos muokkaat diaa (lisäät tai poistat tekstiä/kuvia), on siitä oltava maininta. Perusperiaate: diasta tulee selvitä, mikä on alkuperäistä ja mikä on muokkaamaasi materiaalia Metsänhoidon suositukset 2014

Talousmetsien luonnonhoito Lainsäädäntö asettaa metsätalouden luonnonhoidon vähimmäistason, joka edellyttää metsälain erityisen tärkeiden elinympäristöjen ominaispiirteiden säilyttämistä. Useimmiten jo tavanomaisessa metsänhoidossa tehdään luonnonhoidon toimenpiteitä yli lainsäädännön vähimmäistason esimerkiksi jättämällä säästöpuita. Metsänomistaja päättää itse millaisella painotuksella ja millä tavoin luonnonhoitoa hänen metsissään tehdään. © Sanna Kotiharju Metsänhoidon suositukset 2014

Talousmetsien luonnonhoito Painotuksen eri tasot Luonnonhoidon painotuksen tasot metsänhoidossa. Metsäsertifioinnin, joka on metsänomistajalle vapaaehtoista, vaatimustaso (katkoviiva) riippuu käytettävästä sertifiointijärjestelmästä. Metsänhoidon suositukset 2014

Talousmetsien luonnonhoito Talousmetsien luonnonhoito on kiinteä osa metsien käsittelyä, ja siihen sisältyvät kaikki ne toimet, joilla toteutetaan puuntuotannolle rinnakkaisia tavoitteita metsänkäsittelyssä. Talousmetsien luonnonhoidolla voidaan vaikuttaa monimuotoisuuden turvaamiseen, vesiensuojeluun, metsämaiseman hoitoon, kulttuuriperintökohteiden turvaamiseen ja monikäyttömahdollisuuksien edistämiseen. Monet luonnonhoidon toimenpiteistä ovat osa tavanomaista metsänhoitoa. Luonnonhoidon tavoitteet korostuvat erityiskohteilla, joita jokainen metsänomistaja voi löytää omasta metsästään. Erityiskohteet: luonto-, kulttuuri- tai maisemakohteita Osa luontokohteista ja metsäluonnon hoitokeinoista on sellaisia, joihin on mahdollista saada taloudellista tukea. Metsänhoidon suositukset 2014

Talousmetsien luonnonhoito, keinot Monimuotoisuudelle tärkeiden rakennepiirteiden edistäminen Luontokohteiden huomioon ottaminen Uhanalaisten lajien esiintymispaikkojen turvaaminen Kulttuuriperintökohteiden turvaaminen Metsämaiseman hoito Vesiensuojelu Luonnonhoidolliset hakkuut talousmetsissä Luonnonhoidon keinot ovat käytettävissä kaikissa metsänkasvatuksen vaiheissa. Niillä voidaan monesti vaikuttaa yhtä aikaa monimuotoisuuden säilymiseen, metsämaisemaan ja metsän virkistysarvoihin. © Sanna Kotiharju Metsänhoidon suositukset 2014

Metsänhoidon suositukset 2014 Monimuotoisuus Luonnon biologinen monimuotoisuus eli biodiversiteetti on elollisen luonnon rikkautta. Monimuotoisuutta voidaan kuvata kolmella eri tasolla: Eliöyhteisöjen taso eli tietyn alueen eliöyhteisöjen monipuolisuus Lajitaso eli tietyllä alueella olevien lajien lukumääränä ja niiden suhteellinen runsaus Lajin sisäinen taso eli saman lajin yksilöiden välinen perinnöllinen muuntelu. © Sanna Kotiharju Metsänhoidon suositukset 2014

Monimuotoisuudelle tärkeiden rakennepiirteiden edistäminen Metsänomistaja voi edistää tehokkaasti metsän moni-muotoisuutta säilyttämällä ja lisäämällä monimuotoisuudelle tärkeitä rakennepiirteitä: vanhat ja kookkaat puut järeät lahopuut kasvatettavaan puustoon liittyvät ominaisuudet, kuten lehtipuusekoitus ja paikoittainen alikasvos. © Sanna Kotiharju Metsänhoidon suositukset 2014

Monimuotoisuudelle tärkeiden rakennepiirteiden edistäminen Monimuotoisuudelle tärkeiden rakennepiirteiden säilyttämiseen voi liittyä lakisääteinen velvoite silloin, kun ne sijoittuvat lain turvaamiin luontokohteisiin tai erityisesti suojeltujen lajien esiintymispaikoille. Muilta osin rakennepiirteiden säilyttäminen on vapaaehtoista ja lisäämisen taso perustuu metsänomistajan omiin tavoitteisiin. Rakennepiirteiden ylläpitämiseen ja lisäämiseen löytyy keinoja kaikkien kehitysvaiheiden metsiköihin. Esimerkiksi metsäkanalintujen elinolo-suhteita voidaan parantaa taimikoissa säästämällä lehtipuuryhmiä ja kasvatusmetsissä jättämällä harventamattomia kohtia. © Sanna Kotiharju Metsänhoidon suositukset 2014

Säästöpuut ja lahopuusto Suositus on, että eläviä säästöpuita ja lahopuita jätetään kaikissa metsänkasvatusvaiheissa ja metsänkasvatustavoissa. Säästöpuiden jättäminen on metsänomistajan vapaaehtoisuuteen perustuvaa luonnonhoitoa (metsäsertifiointi edellyttää) © Kalle Vanhatalo © Kalle Vanhatalo Metsänhoidon suositukset 2014

Rakennepiirteiden säilyttämisen ja lisäämisen suositeltavia keinoja Jätä ja säilytä kaikissa hakkuissa säästöpuita sekä laho- ja kolopuut Keskitä säästöpuut ryhmiin Jätä ryhmät raivaamatta sekä harventamatta Kierrä säästö- ja lahopuut maanmuokkauksessa Jätä myös järeitä säästöpuita Jos alueella ei ole lahopuuta, voidaan tuottaa sitä tekopökkelöillä Säilytä monimuotoisuudelle tärkeät rakennepiirteet Arvokkaissa elinympäristöissä Uhanalaisten lajien esiintymispaikoilla © Sanna Kotiharju © Sanna Kotiharju Metsänhoidon suositukset 2014

Rakennepiirteiden säilyttämisen ja lisäämisen suositeltavia keinoja Säilytä taimikonhoitovaiheessa ja kasvatushakkuissa lehtipuita sekä suosi sekapuustoisuutta metsän kasvatuksessa Säästä tiheikköjä sekä alikasvosta ravinnoksi ja suojaksi eläimille Hyödynnä puuntuotannon kannalta vähämerkitykselliset ja haasteelliset maastokohdat rakennepiirteiden säilyttämisen ja lisäämisen kohteina Kosteat painanteet Vaihettumisvyöhykkeet Edistä metsäpaloympäristön lajien elinmahdollisuuksia säästöpuuryhmän poltolla © Kalle Vanhatalo Metsänhoidon suositukset 2014

Säästöpuiden sijoittaminen ja määrä Uudistushakkuissa säästöpuut suositellaan keskitettäväksi yhteen tai kahteen ryhmään tai tarvittaessa useampiin ryhmiin Myös kasvatushakkuissa ja eri-ikäisrakenteisen metsän hakkuissa säästöpuut tulisi jättää keskitetysti otollisiin kohtiin. Jos käsittelyalueella on luontokohde, uhanalaisen tai muun harvinaisen lajin esiintymä, petolinnun pesäpuu tai käsittelyalue rajautuu vesistöön tai pienveteen, säästöpuut suositellaan keskitettäväksi niiden yhteyteen. Metsänhoidon suositukset 2014

Säästöpuiden sijoittaminen ja määrä Jaloja lehtipuita, haapaa ja raitaa sekä aiemman puusukupolven vanhoja puita jätetään myös yksittäin. Metsälainsäädäntö ei edellytä jättämään hakkuissa säästöpuita, vaan kysymys on metsänomistajan vapaaehtoisesta panostuksesta luonnonhoitoon. Metsänhoidon suositukset 2014

Säästöpuiden sijoittaminen ja määrä Säästöpuiden hyöty monimuotoisuudelle kasvaa suhteessa säästettävän puuston määrään ja monipuolisuuteen. Merkittävin lisähyöty saadaan, kun lahopuuston määrä kasvaa muutamasta puusta kymmeniin runkoihin hehtaarilla. Jo pieni määrä järeää lahopuuta ja sitä tuottavia säästöpuita ovat tärkeitä monimuotoisuudelle. Luonnonhoitoa painottava metsänomistaja voi jättää säästöpuita runsaammin. Metsänhoidon suositukset 2014

Säästöpuiden sijoittaminen ja määrä Tavanomaista runsaampi säästöpuusto on monimuotoisuuden kannalta tarkoituksenmukaista kohdentaa sellaisille metsikkökuvioille, joilla on luonnostaan arvokasta säästöpuustoa kuten haapoja, jaloja lehtipuita, raitoja luontokohde, rantaa tai kulotuskohde. Metsänhoidon suositukset 2014

Säästöpuiden sijoittaminen ja määrä Säästöpuita ei jätetä tärkeiden rakenteiden, kuten liikenneväylien tai sähkö- ja puhelinlinjojen välittömään läheisyyteen, joissa ne voisivat kaatuessaan aiheuttaa vahinkoa. Havupuista syntyneitä tuoreita tuulenkaatoja tai muita vaurioituneita eläviä havupuita koskee metsätuholain mukainen poisvientivelvoite siltä osin kuin niiden määrä ylittää laissa asetetun kynnysarvon. © Sanna Kotiharju © Sanna Kotiharju Metsänhoidon suositukset 2014

Metsänhoidon suositukset 2014 Sekapuustoisuus, lehtipuusekoitus, alikasvos ja tiheiköt – monimuotoisuudelle tärkeitä rakennepiirteitä Lehtipuuosuuden säilyttäminen havupuuvaltaisessa talousmetsässä on tehokas tapa parantaa useiden lajien elinmahdollisuuksia. Monimuotoisuuden säilymisen kannalta on suositeltavaa: Ylläpitää lehtipuusekoitusta ja sekapuustoisuutta kasvatusmetsissä. Jättää muutamia alikasvoskuusten ja muun puuston ja pensaston muodostamia riistatiheikköjä hakkuissa suojapaikoiksi kanalinnuille ja muulle riistalle esimerkiksi säästöpuuryhmien yhteyteen. Riistatiheikköjen koko vaihtelee tarpeen ja tilanteen mukaan. Luontevia tiheikön sijoituspaikkoja ovat esimerkiksi pienialaiset soistumat, kalliokot, avosuon ja kankaan väliset vaihettumisvyöhykkeet sekä muut metsikön reunaosat. Säästää monimuotoisuudelle arvokkaat puut ja pensaat raivauksessa ja hakkuussa. Metsänhoidon suositukset 2014

Luontokohteiden huomioon ottaminen Pääluokka Alaluokka Lakiperusteinen käytönrajoitus Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt (luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia)   Luonnonsuojelulain mukaiset luontotyypit Kyllä (luonnonsuojelulaki) Metsälain tarkoittamat erityisen tärkeät elinympäristöt Kyllä (metsälaki) Uhanalaiset luontotyypit Ei METSO-ohjelman elinympäristöt Muut huomionarvoiset kohteet Muut luontokohteet sekä kohteet, jotka eivät luonnontilaltaan tai ominaisuuksiltaan täytä yllä olevien luokkien edellytyksiä Luontokohteisiin kuuluvat metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt sekä muut huomionarvoiset luontokohteet. Osaan metsäluonnon arvokkaista elinympäristöistä kohdistuu lakisääteisiä käytönrajoituksia, joten kohteiden tunnistaminen metsänkäsittelyssä on tärkeää. Metsänhoidon suositukset 2014

Metsänhoidon suositukset 2014 Luontokohde Luontokohteet ovat luonnon monimuotoisuuden säilymisen ja lisäämisen kannalta olennaisimpia kohteita metsissä. Ne ovat tärkeitä myös riistalle, maisemalle ja virkistyskäytölle. Luontokohteita ovat yksittäiset maastonkohdat tai alueet, joihin liittyy luonnonarvoja ja rakennepiirteitä, jotka erottuvat selvästi ympäröivästä metsäluonnosta. Ympäristöstä erottuminen perustuu puulajistoon, puuston rakenteeseen, muuhun kasvillisuuteen, maaperän viljavuuteen ja vesitalouteen tai maaperän rakenteeseen ja maastonmuotoihin. Metsänhoidon suositukset 2014

Luontokohteiden huomioon ottaminen Suositeltavaa on, että arvokkaat elinympäristöt ja muut huomionarvoiset luontokohteet tunnistetaan ja otetaan huomioon metsänkäsittelyssä. Suositeltavia tapoja ovat metsänomistajan tavoitteista ja kohteesta riippuen luontokohteen rajaaminen metsänkäsittelyn ulkopuolelle tavallista varovaisempi käsittely tai monimuotoisuudelle tärkeiden rakennepiirteiden edistäminen tai ennallistaminen luonnonhoitotoimilla. Metsänhoidon suositukset 2014

Luontokohteiden huomioon ottaminen Lakisääteisesti turvattavat kohteet suositellaan jätettäväksi pääsääntöisesti käsittelyjen ulkopuolelle. Luonnonhoitoa painottava metsänomistaja voi lisätä kohteiden luonnonhoidollisia arvoja rajoittamalla metsänkäsittelyä myös niiden lähiympäristössä. Hakkuut ja hoitotyöt ovat suositeltavia lähinnä silloin, kun niiden avulla voidaan edistää monimuotoisuudelle tärkeiden ominaispiirteiden säilymistä tai kehittymistä elinympäristössä. Metsänhoidon suositukset 2014

Vapaaehtoisesti huomioon otettavat luontokohteet Mikäli metsänomistaja haluaa turvata luonnon monimuotoisuutta lakisääteisiä vaatimuksia enemmän, on suositeltavaa kohdentaa luonnonhoitotoimet vapaaehtoisesti huomioon otettaville kohteille: METSO-ohjelman elinympäristöt Uhanalaiset luontotyypit Muut luontokohteet suon ja metsän sekä pellon ja metsän väliset vaihettumisvyöhykkeet jokeen, lampeen, järveen tai mereen rajoittuvat rantametsät pienialaiset kosteikkopainanteet kohteet, joissa on todettavissa joitakin arvokkaalle elinympäristölle tyypillisiä ominaisuuksia, mutta joita ei aikaisemmista käsittelyistä johtuen voida pitää luonnontilaisina tai sen kaltaisina. Kohteilla voidaan lisätä monimuotoisuutta tukevia rakennepiirteitä luonnonhoitotoimin, ne voidaan rajata kokonaan käsittelyn ulkopuolelle tai kohde voidaan palauttaa takaisin luonnontilaiseksi ennallistamalla. Metsänhoidon suositukset 2014

Uhanalaisten lajien esiintymispaikkojen turvaaminen Suomen lajien uhanalaisuus on arvioitu kolme kertaa. Viimeisin arviointi on vuodelta 2010 Uhanalaisten kokonaismäärästä 814 lajin (36 % lajeista) ensisijainen elinympäristö on metsä. Metsäelinympäristön muutokset, erityisesti lahopuun väheneminen, on tavallisin uhanalaisuuden syy ja uhkatekijä. © Lauri Saaristo Metsänhoidon suositukset 2014

Uhanalaisten lajien esiintymispaikkojen turvaaminen Metsän eliöt ovat enimmäkseen hyvin pienikokoisia ja monimuotoisessa metsikössä elää hyvinkin tuhansia lajeja. Lajien monimuotoisuuden turvaaminen perustuu lajeille ja lajiryhmille tärkeiden elinympäristöjen, esimerkiksi luonnontilaisten puronvarsien, tunnistamiseen lajeille tärkeiden rakenne-piirteiden, kuten jalojen lehtipuiden huomioon ottamiseen. http://www.ymparisto.fi/punainenlista © Sanna Kotiharju Metsänhoidon suositukset 2014

Uhanalaisten lajien esiintymispaikkojen turvaaminen Jos metsänkäsittelyalalla tiedetään olevan uhanalaisen lajin esiintymä hakkuisiin liittyvät luonnonhoidon toimet suositellaan kohdennettavaksi siten, että ne tukevat lajiesiintymän säilymistä. Lainsäädännön mukaisesti suojeltujen lajien, kuten liito-oravan ja jokihelmisimpukan, huomioon ottamisessa on noudatettava viranomaisen antamia ohjeita. Vapaaehtoisesti sovellettavia ohjeita on saatavilla uhanalaisten kasvien, kovakuoriaisten, sammalten ja jäkälien huomioon ottamiseen metsätaloudessa. Lintulajeja koskevia erityisohjeita on laadittu petolinnuille , kuukkelille ja metsäkanalinnuille. Kattavin tietoaineisto uhanalaisista lajeista ja ohjeista löytyy ympäristöhallinnon verkkopalvelusta www.ymparisto.fi/fi-FI/Luonto/Lajit/Uhanalaiset_lajit/Metsalajien_esittelyt Metsänhoidon suositukset 2014

Uhanalaisten lajien toimintamalli: Metsä- ja ympäristöalan laajana yhteistyönä valmisteltu toimintamalli mahdollistaa uhanalaisten lajien esiintymien paikkatietojen saatavuuden koko maasta antaa ohjeet siitä, miten esiintymät voidaan käytännössä turvata Metsänomistajalle lajiesiintymien turvaaminen on pääosin vapaaehtoista. Toimintamallin periaatteena on, että metsäammattilaiset saavat käyttöönsä paikkatiedot uhanalaisten lajien esiintymisestä. Tällöin voidaan selvittää ennakkoon hoito- tai hakkuukohteella olevan lajin turvaamistarpeet ja sopia metsänomistajan kanssa toimenpiteistä. Valtakunnallinen toimintamalli uhanalaisaineiston siirtoon ja käyttöön metsätaloudessa http://www.tapio.fi/uhanalaisaineistontoimintamalli Metsänhoidon suositukset 2014

Metsätalous ja lajisuojelun lainsäädäntö (LsL 39 §, 46 §, 47 §) Luontodirektiivin liitteiden lajit http://www.ymparisto.fi/download/noname/%7B0BC25AA1-899E-4F1A-A77E- 3D2DA2E3354D%7D/77457 Erityisesti suojeltavat lajit Suurten petolintujen pesäpuut Rauhoitetut lajit http://www.ym.fi/download/noname/%7BBDE1281B- 403D-40EE-BEFD-5C0B8925CD3B%7D/56908 Metsänhoidon suositukset 2014 28

Luonnonhoidolliset hakkuut talousmetsissä Luonnonhoitoa painottaville metsänomistajille. Suositusten soveltaminen on vapaaehtoista ja riippuu metsänomistajan metsätaloudelleen asettamista tavoitteista. Suositukset koskevat luontokohteita, jotka eivät ole nykytilassaan luonnontilaisia tai sen kaltaisia, ja joihin ei liity lakisääteisiä käytönrajoituksia. Luonnonhoidollisilla hakkuilla tarkoitetaan kaikkia eri hakkuutapoja, joissa tavoitteena lisätä luonnon monimuotoisuutta, edistää riistan elinolosuhteita tai parantaa maisemaa. Hakkuiden toteutuksessa korostuu huolellinen suunnittelu. Metsänhoidon suositukset 2014

Luonnonhoidolliset hakkuut Talousmetsälehtojen luonnonhoidollinen käsittely © Sanna Kotiharju © Sanna Kotiharju © Sanna Kotiharju Metsänhoidon suositukset 2014

Luonnonhoidolliset hakkuut Pellon ja metsän vaihettumisvyöhykkeen luonnonhoidollinen käsittely © Sanna Kotiharju © Sanna Kotiharju Metsänhoidon suositukset 2014

Luonnonhoidolliset hakkuut Suon ja metsän välisen vaihettumisvyöhykkeen luonnonhoidollinen käsittely © Sanna Kotiharju © Sanna Kotiharju Metsänhoidon suositukset 2014

Luonnonhoidolliset hakkuut Rantametsien luonnonhoidollinen käsittely © Sanna Kotiharju © Ari Kotiharju Metsänhoidon suositukset 2014

Luonnonhoidolliset hakkuut Korpien luonnonhoidollinen käsittely © Sanna Kotiharju © Sanna Kotiharju © Sanna Kotiharju Metsänhoidon suositukset 2014

Luonnonhoidolliset hakkuut Harjujen paahdeympäristöjen luonnonhoidollinen käsittely © Sanna Kotiharju © Sanna Kotiharju © Sanna Kotiharju Metsänhoidon suositukset 2014

Luonnonhoidolliset hakkuut Puustoisten perinneympäristöjen luonnonhoidollinen käsittely © Sanna Kotiharju © Sanna Kotiharju © Sanna Kotiharju Metsänhoidon suositukset 2014

Luonnonhoidolliset hakkuut Vähätuottoisten sekä alun perin avointen tai harvapuustoisten ojitettujen turvemaiden käsittely © Sanna Kotiharju © Sanna Kotiharju Metsänhoidon suositukset 2014