Ehkäisevä työ seniori- ja vanhustyössä Emeritusprofessori Simo Koskinen, lapin yliopisto, sosiaalityön laitos Lapin seniori- ja vanhustyön kehittämisyksikkö -hankkeen työseminaari Levi 28.1.2009

Jäsentely Ehkäisevän toiminnan "uusi paradigma" Ehkäisevän toiminnan vanhuskäsitys Ehkäisevän toiminnan tietoperusta Ehkäisevän toiminnan monitasoisuus Ehkäisevän toiminnan vaikutusalueet Ehkäisevän toiminnan työmuodot Ehkäisevän toiminnan vaikutusten arviointi KaupunkiElvin tulokset ja niiden merkitys ehkäisevälle työlle

Ehkäisevän työn käsitteet Ehkäisevä työ/toiminta Ehkäisevä näkökulma Ennakoiva työ/toiminta Ennakoivat palvelut/ehkäisevät palvelut Ehkäisevää toimintaa tukeva palvelurakenne Ennakoiva palveluohjaus Etsivä työ Varhainen puuttuminen Preventio/terveyden edistäminen Ennakoiva voimavaratyö Sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävä ikätyö Ehkäisevä seniori- ja vanhustyö vastapolitiikkana Ehkäisevä paradigma

Uuden ehkäisevän paradigman peruskysymykset Millaisina me näemme vanhenemisen ja ikääntyneet ihmiset? Millaiseen tietoperustaan ehkäisevä toiminta vanhustyössä perustuu? Mitä merkitsee ehkäisevän toiminnan monitasoisuus vanhustyössä? Minkälaisiin asioihin ikääntyneitten elämässä ehkäisevällä toiminnalla puututaan? Minkälaisilla työmuodoilla, työorientaatioilla ja työmenetelmillä uuden paradigman mukaista ehkäisevää vanhustyötä voidaan toteuttaa? Miten ehkäisevää toimintaa vanhustyössä tulee arvioida?

Ehkäisevän toiminnan ikääntymiskäsitys Uudenlaisen ehkäisevän vanhustyön edellytyksenä on postmodernin ikääntymisen ja kulttuurisen käänteen ymmärtäminen sekä ikääntyneitten näkeminen sosiokulttuurisina kansalaisina.

Uudenlainen vanhenemisen ymmärtäminen ikäkäsitykset muuttuvat vanheneminen yhteiskunnallisena, kulttuurisena ja historiallisena ilmiönä biologiset, psyykkiset ja sosiaaliset vanhenemisprosessit elämänkulkunäkemys vanhenemisen suhteellisuus vanheneminen paikallisena ja globaalina ilmiönä vanhenemisen yksilöllisyys ja monikasvoisuus voimavaranäkemys itsensä toteuttaminen, aktiivinen toimijuus, vuorovaikutuksellisuus ja identiteettikysymys

Ehkäisevän seniori- ja vanhustyö tietoperusta Ehkäisevän seniori- ja vanhustyön tietoperusta nojaa elämänkulkuteoriaan sekä tietoon sosiaalisen ja kulttuurisen merkityksestä työssä. Myös palvelujen tarvetta ennakoiva tutkimus tärkeää.

Ehkäisevän työn monitasoisuus ikääntyneet työntekijät seniorit eli kolmasikäläiset vanhukset

Ehkäisevän työn vaikutusalueet sosiaalisen ja kulttuurisuuden merkitys ikääntyneitten elämäntilanteen kokonaisuus toimijuus ja sen rakenteelliset ehdot ikääntyneitten voimavarat elämänhallinta hyvinvointi elämänlaatu terveyden edistäminen

Ehkäisevän työn työmuodot vanhat konstit hyviä toimintakulttuurin muutos vastapolitiikka edistyksellinen esimerkki luovuus, toimijuus, voimavarat, yhteisöllisyys elämänkulkukonsultointi Brasilian esimerkki esteettömyyskysymykset varhaisen tuen muodot voimavaralähtöiset työmuodot normaali asuminen ja eläminen omatoimisuutta tukeva palvelurakenne Jyväskylän esimerkki kulttuuriset työmuodot hyvinvointiteknologia

GERONTOLOGINEN SOSIAALITYÖ BRASILIASSA (Social work with seniors) TEHTÄVÄT Sosialisaatio, jonka tavoitteena kehittää sosiaalisia verkostoja Päivittää ikääntyneitten tietoa, jotta mukautuminen yhteiskunnan nopeisiin muutoksiin tapahtuisi paremmin Kehittää ikääntyneitten kykyjä esim. musiikissa, teatterissa, tanssissa, kuvallisessa taiteessa ja fyysisessä aktiivisuudessa Reflektoida ikääntyneitten kanssa ikääntymistä niin, että he ymmärtäisivät paremmin vanhenemisen fyysiset, psyykkiset ja sosiaaliset aspektit Rakentaa uusia elämänprojekteja ikääntyneitten itsetunnon vahvistamiseksi ja kehittää heidän kykyjään käyttää hyväkseen yhteisön suomia mahdollisuuksia Sairauksien ehkäiseminen ja terveyden ylläpitäminen edistämällä terveellisiä elintapoja kuten fyysinen aktiivisuus, hyvä ravitsemus ja rentouttava uni tavoitteena parantaa ikääntyvien elämänlaatua Eri sukupolvien integrointi lisäämällä ikääntyneiden liittymistä yhteisöelämään ja samalla edistää muiden ikäryhmien osallisuutta yhteisön toimintaan

Ehkäisevän toiminnan vaikutusten arviointi sosiaalinen kestävyys sosiaalinen laatu sosiaalinen innovatiivisuus sosiaalinen tilinpito

Seniori- ja vanhustyön sosiaalinen kestävyys Yksilöiden, sukupuolten, sukupolvien ja alueiden välisen oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon toteutuminen ikääntyneen väestön keskuudessa (hyvinvointierot) Seniorien ja vanhusten mahdollisuus vaikuttaa omaan elämäänsä (elämänhallinta) Ikääntyneitten yhteisöllisen identiteetin vahvistaminen (yhteisön koheesio) Lähde: Kautto & Metso 2008

Sosiaalinen laatu (ikääntyneitten arkielämän laatu) Seniorien ja vanhusten sosiaalinen osallisuus (social inclusion) Seniorien ja vanhusten voimavaraisuus (empowerment, omien kykyjen maksimaalinen käyttö) Sosiaaliset suhteet ja sukupolvien välinen solidaarisuus (social cohesion) Sosiaalis-taloudellinen turvallisuus (socio-economic security) Lähde: Vuori, Mika ym 2004)

Sosiaaliset innovaatiot seniori- ja vanhustyössä Seniori- ja vanhustyön ohjausjärjelmän uudistaminmen(laatusuositukset, normitus) palvelujen organisointi kunnassa, seudullisesti ja alueellisesti Seniori- ja vanhustyön käytäntöjen ja prosessien uudistaminen, palveluketjujen kehittäminen ja asiakaslähtöisyyden lisääminen Seniori- ja vanhustyön vaakasuora ja sektorien yli menevä moniammatillinen yhteistyö asumisen, vapaa-ajan ,kulttuurin ja yhdyskuntasuunnittelun kanssa Yksittäisten seniorien ja vanhusten omien valintojen tuloksena syntyneet innovaatiot kuten oman terveyden edistäminen, itse hoito, teknologian sovellutusten hyväksikäyttö. Lähde Saari (toim.) 2008

Kolmasikäläisten voimavarat (mitä enemmän tähtiä, sitä suurempi painoarvo muuttujalla on, N 140, Lapin yliopiston KaupunkiElvi -tutkimushanke) Lähde: Koskinen ym. (toim.) 2007

Ikääntyneiden asemaan liittyvät voimavarat (kollektiiviset voimavarat) Äänestää säännöllisesti**** Omistaa asuntonsa**** Asunnossa ei puutteita*** Vähintään keskinkertainen taloudellinen tilanne **** Terveys vähintään keskinkertainen**** Ei koe tarvitsevansa apua raskaissa taloustöissä *** Terveys parempi kuin ikäisillään** Koulutustaso* Järjestöaktiivisuus*** Tuottava ikääntyminen ** Tekee vapaaehtoistyötä* Auttaa läheistään* Teknologia myönteisyys**

Sosiokulttuuriset eli kolmanteen ikään elämänvaiheena liittyvät voimavarat (kulttuurinen pääoma) Kokee elämänvaiheensa myönteisenä**** Tyytyväinen arkipäivänsä jäsentymiseen**** Terveelliset elämäntavat **** Koettu elämänlaatu hyvä**** Eläkkeelle siirtymisen kokeminen miellyttävänä*** Ei koe syrjintää**** Itsensä kokeminen nuoremmaksi*** Ikä ei paina** Korostaa itsensä kehittämistä* Vähintään yksi elinikäinen harrastus**** Haluaa aloittaa uuden harrastuksen* Osallistuu kulttuuritoimintaan usein tai erittäin usein** Kiinnostunut perinteen siirrosta* On annettavaa kotikaupungilleenmelko ja erittäin paljon*

Ympäristö voimavarana (sosiaalinen pääoma) Tyytyväinen asuinkaupunkiinsa**** Elämän kokeminen turvalliseksi**** Vahva kodin merkitys**** Perhe tärkeä elämänsisältönä**** Luonto tärkeä elämänsisältönä*** Laajat sosiaaliset verkostot**** Tiivis yhteydenpito sosiaalisen verkoston jäseniin** Hoitaa lastenlapsiaan**

Psyykkiset ja henkiset voimavarat Elämän tarkoituksellisuuden kokeminen hyvänä**** Vahva elämänhalu**** Tulevaisuuteen suhtautuminen myönteistä**** Kokee itsensä virkeäksi**** Ei koe koskaan yksinäisyyttä*** Lapsuuden muistot hyviä*** Uskonto tärkeä elämänsisältönä* Rakkauselämän kokeminen hyväksi**

LAPIN YLIOPISTON KAUPUNKIELVIN TEESIT Lähde: Koskinen ym. 2007 Tutkimustulostemme pohjalta haluamme "naulata seinään" seuraavat teesit: 1. Kolmas ikä tulee ottaa kaupungin ikästrategiaan omana kohtanaan, jolloin voidaan aidosti saada esiin ehkäisevä näkökulma varsinaista vanhuutta ajatellen. 2. Kaupunkien ikästrategisessa suunnittelussa tulee pohtia, miten kolmannen iän myönteisyys voidaan säilyttää mahdollisimman pitkään ja miten tuetaan niiden, noin 10-15 %:n elämää, joka on huonoa jo tässä iässä. 3. Ikästrategiassa on selvitettävä, miten kaupunki hyödyntää niitä moninaisia voimavaroja ja vahvuuksia, joita kolmasikäläisillä on. 4. Kaupungin ikäpolitiikassa tulee ottaa huomioon se, että kolmasikäläiset samaistuvat ja kiinnittyvät voimakkaasti kotikaupunkiinsa. Samoin on pohdittava niitä perusteita (luonto, fyysinen ympäristö, kaupungin ominaisuudet, toiminnallinen ympäristö, sosiaalinen ympäristö ja poliittis-taloudellinen rakenne), joilla kolmasikäläiset arvioivat kotikaupunkiaan.

LAPIN YLIOPISTON KAUPUNKIELVIN TEESIT Lähde: Koskinen ym. 2007 5. Kolmasikäläisten intressissä ovat kulttuuri, opiskelu ja harrastukset, eivät niinkään vielä sosiaali- ja terveyspalvelut. Ikäpolitiikan tulee siten olla kolmasikäläisten kohdalla kulttuuripolitiikkaa. 6. Kolmasikäläisiä tukevaa kaupunkipolitiikkaa tarvitaan enemmän ja heidän vaikutusmahdollisuuksiaan tulee tuntuvasti lisätä kaupungissa eri foorumeilla. Ikäneuvostoista tulee tiedottaa enemmän. 7. Asunto- ja ympäristöpolitiikan osalta on tärkeä tiedostaa, että kolmasikäläisistä neljännes, Rovaniemellä jopa kolmannes on muuttanut nykyiseen asuntoonsa viimeisen viiden vuoden aikana. Lähes kaikki haluavat asua nykyisessä paikassa elämänsä loppuun saakka. Mikäli kuitenkin joudutaan muuttamaan pois omasta kodista, palveluasuminen on suosituin vaihtoehto. Asunnossa ja ympäristössä on monia esteitä, joihin pitäisi pureutua ajoissa.

LAPIN YLIOPISTON KAUPUNKIELVIN TEESIT Lähde: Koskinen ym. 2007 8. Kodin merkityksestä, sukupolvien välisistä suhteista ja sosiaalista verkostoista saatiin runsaasti tietoa, mikä tulee hyödyntää kaupunkien seniori- ja vanhustyössä. Tärkeää on pohtia esimerkiksi, miten kodin merkityksiä voidaan siirtää hoiva- ja hoitoyksikköihin, kun niiden tarvetta ilmenee. Samoin on tärkeä kehittää eri perhesukupolvet huomioon ottavia työmuotoja. 9. Kolmasikäläiset ovat ennakkoluulottomia käyttämään teknologisia ratkaisuja tulevaisuudessa kotona selviytymisen mahdollistamiseksi, mikä on tärkeä tieto ikästrategian laadinnassa. 10. Kaupunkien ikästrategian kannalta on tärkeää pohtia koetussa elämänlaadussa esiin tulleita kaupunkien välisiä eroja. Koska haastateltujen määrä kaupungeittain oli melko pieni, erojen varmistamiseksi on tarvetta tehdä lisätutkimuksia.

Voimavaralähtöinen seniori- ja vanhustyö (Koskinen 2005; Hakonen & Suomi 2008)