Itämeren kalan ympäristömyrkkypitoisuudet – muutokset Itämeren myrkkyjen kulkeutuminen ravintoketjuun Mitä tiedämme niiden haitoista ihmisille ja ravintoketjulle? Hannu Kiviranta / 1.4.2009

Tietoa useista kalalajeista Pitoisuusseurantaa Suomessa aina 1970-luvulta nykypäivään, seuratut lajit: silakka ja hauki Useita muita kalalajeja tutkittu 2000-luvulla ahven siika kilohaili kampela pyydetty lohi made kuha särki muikku nahkiainen Hannu Kiviranta / 1.4.2009

Tietoa eri ympäristömyrkyistä ”Klassiset” ympäristömyrkyt Teollisuus ja kuluttajakemikaaleja PCB-yhdisteet, kondensaattorinesteinä PBDE-yhdisteet, palonestoaineita muoveissa ja tekstiileissä PCN-yhdisteet, eristeinä, muovien lisäaineina Torjunta-aineita DDT lindaani (HCH) heksaklooribentseeni (HCB) Prosessiperäisiä, ei varsinaista käyttötarkoitusta dioksiinit (PCDD/F) PAH, polyaromaattiset hiilivedyt Raskasmetalleista Hg, Cd, Pb, teollisuusprosesseista, liikenteestä, mutta myös luonnollisesti esiintyviä Hannu Kiviranta / 1.4.2009

Miksi tutkia kalojen ympäristömyrkkypitoisuuksia? Kuluttajan suojaamiseksi EU:n komission asetus 1881/2006 asettaa enimmäismäärät tietyille vierasaineille elintarvikkeissa Suomella on poikkeus asettaa myyntiin tiettyjä kalalajeja, vaikka PCDD/F ja/tai PCB-pitoisuus ylittää enimmäismäärän, Suomella on kuitenkin pitoisuuksien seurantavelvoite ja tiedottamisvelvoite väestölle Pitoisuustietoja hyödynnetty yhtenä tekijänä määritettäessä Valtion ravitsemusneuvottelukunnan toimesta kalan syöntisuosituksia ja EVIRAn asettamia poikkeuksia niihin Hannu Kiviranta / 1.4.2009

Suomalaisten POP saanti Suomalaisten päivittäinen keskimääräinen PCDD/F- ja PCB-saanti 1,5 pg WHO-TEQ/kg rp Suomalaiset altistuvat kalan kautta Vuosi Siedettävä päiväannos, pg WHO-TEQ/kg rp WHO 1998 1 - 4 EU:n elintarvikealan tiedekomitean 2001 2 Hannu Kiviranta / 1.4.2009

Kalojen myrkkypitoisuustiedon hyödyntäminen Ihmisten altistumisen tutkimiseksi Saadaan ihmisaltistuksen arviointiin tärkeää perustietoa Saadaan altistumisen mallinnuksille lähtötietoja ja tietoa validoida olemassa olevia malleja Ympäristöseurantoihin tietoa Voidaan seurata olemassa olevien päästörajoitusten vaikutusta Voidaan käyttää uusien päästörajoitusten perustaksi Saadaan ympäristömyrkkypitoisuuksien mallinnuksille lähtötietoja ja tietoa validoida olemassa olevia malleja Hannu Kiviranta / 1.4.2009

Suomalainen altistuu kalasta Pitoisuusmittauksilla tietoa altistumisen suuruudesta ja laadusta, esim. dioksiiniprofiilit ammattikalastajilla pyydetty lohi/silakka hauki lahna pyydetyn lohen/silakan syöjä hauen syöjä lahnan syöjä Hannu Kiviranta / 1.4.2009

”Klassisten” ympäristömyrkkyjen pitoisuudet pienentyneet Pitoisuuksien huippu Itämerellä 1960-luvun loppu Pitoisuuksien nopea väheneminen aina 1980-luvun puoliväliin asti Lasku hidastunut tultaessa 2000-luvulle pienissä kaloissa Sen sijaan esim. ihmiskulutukseen käytettävässä silakassa pitoisuuksien väheneminen loppunut Esimerkiksi: Vuosi Muutos PCB-yhdisteet 1970-2003 - 80 % Torjunta-aineet 1970-2003 - 80-90 % (DDT, HCH, HCB) Raskasmetallit 1970-2003 - 40 -80 % (Hg, Pb) Dioksiinit (PCDD/F) 1970-1984 - 60 % 1985-2003 ± 0 % Hannu Kiviranta / 1.4.2009

DDT ja PCB rannikkoalueen hauessa 1971-2001 Hannu Kiviranta / 1.4.2009

etelänkiislan munissa Dioksiinit, PCDD/F TEQ, ng/g rasvaa TEQ, pg/g fw etelänkiislan munissa vs. 16-18 cm silakoissa Hannu Kiviranta / 1.4.2009

Ympäristömyrkkyjen pitoisuuksien väheneminen näkyy väestössä Myös ihmisistä otetuissa näytteissä näkyy samainen pitoisuuksien laskeva trendi, tässä äidinmaitojen dioksiinien pitoisuudet Suomessa toksisinaekvivalentteina 1987-2006. Hannu Kiviranta / 1.4.2009

Itämeren kalojen dioksiinipitoisuudet 2000-luvulla Rasvaiset kalalajit keräävät eniten myrkkyjä Perusta syöntisuositukselle syödä vaihdellen kalalajeja PCDD/F enimmäispitoisuus, 4 pg WHO-TEQ/g f.w. Huom! EI terveysperustainen ! Hannu Kiviranta / 1.4.2009

Silakan dioksiinipitoisuudet 2002 Mitä vanhempi kala sitä suurempi haitallisten aineiden pitoisuus Ei kuitenkaan Suomenlahdella tässä aineistossa Alle 17 cm silakat alle enimmäismäärän Ikäkorrelaatio puuttuu Hannu Kiviranta / 1.4.2009

Selkämeren silakoiden dioksiinit 2002, yksilötieto Haitallisten aineiden pitoisuus vaihtelee eniten isoissa (vanhoissa) Alle 17 cm silakoista 80 prosenttia alittaa enimmäismäärän, käytetty syöntisuosituksen rajoituksissa perustana Enimmäispitoisuus alle 17 cm, 80 % alle raja-arvon Hannu Kiviranta / 1.4.2009

Itämeren kalojen PBDE-pitoisuudet alhaisia Rasvaisissa kaloissa eniten bromattuja tulentorjunta-aineita Kasvatetussa kalassa pitoisuudet kuin luonnon kaloissa Hannu Kiviranta / 1.4.2009

”Kotiinviemisiä” Kalaa voi syödä turvallisin mielin Valtaosa Itämeren kaloista alittaa EU asettamat enimmäismäärät tietyille haitallisille aineille ”Klassisten” ympäristömyrkkyjen pitoisuudet pienentyneet huippuajoista Väheneminen hidastunut ja esim. dioksiinien osalta pysähtynyt Päästöjä tulee selvittää ja vähentää Tulevaisuudessa pitoisuuksiin vaikuttaa Ilmaston muutos vaikuttamalla biosysteemiin Rehevöityminen vaikuttamalla elinolosuhteisiin Hyödyntäminen vaikuttamalla kalastoon Monitorointi tärkeää Hannu Kiviranta / 1.4.2009

Tietolähteitä kiittäen Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) Ympäristöterveyden osasto Ravitsemusyksikkö Elintarviketurvallisuusvirasto (EVIRA) Suomen ympäristökeskus (SYKE) Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos (RKTL) Merikeskus (entinen Merentutkimuslaitos) Helsingin ja Jyväskylän yliopistot Naturhistoriska riksmuseet Hannu Kiviranta / 1.4.2009