Lähteet: Olle Kjellin Bosse Thoren Mikko Kuronen Ruotsin ääntämisestä Lähteet: Olle Kjellin Bosse Thoren Mikko Kuronen

Miksi oikean ääntämisen oppimiseen kannattaa kiinnittää huomiota? Murteellisen puheen ymmärtäminen on rasittavaa, koska vie enemmän aikaa ja rasittaa kuulijan lyhytmuistia tavallista enemmän.

Suomalaisten yleisiä ääntämisvirheitä Pitkää a-äännettä käytetään lyhyen äänteen paikalla. Paino on usein sanan ensimmäisellä tavulla. Suomalainen kuiskaa lauseen lopun ennen taukoa. Sanan alussa, ennen painollista tavua esiintyvät k-,p- ja t-äänteet ovat jäävät ilman aspiraatiota. G-,b- ja t-äänteet ovat usein soinnittomia. Vaikeaa tuottaa konsonanttiryhmiä sanan alussa esim. "(s)mör" ja "(sp)ringa".

Lyhyet vokaalit Monen lyhyen vokaalin (e, ä, o, u) kohdalla suomalainen ääntämys on kohtuullisen hyvä ruotsalaisenkin korvassa. Lyhyissä vokaaleissa suurimmat erot suomen ja ruotsin välillä koskevat viittä äännettä: y:tä, ö:tä, a:ta, u-kirjainta ja r:n etistä ö:tä. Näistä kahden viimeksi mainitun oppiminen on tärkeintä.

Lyhyet vokaalit Vaikein lyhyt vokaali on u-kirjain sanoissa hund, kund jne. Tätä äännettä ei suomessa ole lainkaan. hund    kund    buss    kulle    murkna Monilla puhujilla r:n etinen ö ja u-kirjain ääntyvät samoin. Kuuletko mitään eroa vokaalien välillä? mörkna < > murkna

Pitkät vokaalit Ruotsin ja suomen pitkien vokaalien erot ovat paljon suuremmat kuin lyhyiden vokaalien erot. Pitkä ä ääntyy täysin samoin kuin suomen e ja on siksi helppo. U-äänne on lähes samanlainen kuin suomen y: ja on siksi hyvin helppo. Myös pitkä ö on periaatteessa helppo: kieli korkeammalle kuin suomessa ja huulet hiukan pyöreämmälle. dö    hö    göda    ösa

Pitkät vokaalit Ruotsin y kuulostaa aika paljon suomen i:n ja y:n risteytykseltä, jossa on j-mäistä laatua etenkin äänteen loppuosassa. byt    vy    dyr    fyra Pitkä e muistuttaa hiukan suomen i:tä. E-äänne diftongoituu usein siten, että alkuosa on hyvin i-mäinen ja loppuosa e-mäinen. vet    bet    se    leka Ruotsin a: kuulostaa suomalaisen korvissa usein o:lta. glas    mat    kal    baka

Pitkät vokaalit Pitkä i on paljon tiukempi kuin suomessa. Tämä kuuluu joskus j-mäisenä laatuna etenkin äänteen loppuosassa. bit     vit     tid     bil Pitkä o diftongoituu usein siten, että alku on u-mainen ja loppu selvemmin o-mainen suomalaisen korvissa. båt    då    dålig    såpa Vokaaliharjoituksia: http://sfi.halmstad.se/safir/m01/a1/o01.htm http://sfi.halmstad.se/safir/m01/a1/o10.htm http://sfi.halmstad.se/safir/m01/a1/o11.htm http://butler.cc.tut.fi/~kuronenm/aantaminen/pvkuuntelu.htm http://butler.cc.tut.fi/~kuronenm/aantaminen/vokkuuntelu.htm

Konsonantit Tärkeimmät erot ruotsin ja suomen konsonanttien välillä ovat p, t, ja k, sje-äänne ja tje-äänne: P, t, ja k ja ovat painollisen vokaalin edellä aspiroituneita eli energisempiä ruotsissa kuin suomessa. pil    tid    kul dal    dill    dela

Konsonantit Sje-äänne skina    sky    choklad  Tje-äänne Kina    kärna    kylig

Prosodia Prosodialla tarkoitetaan: puheen intonaatiota (joskus puhutaan melodiasta), tavujen kestosuhteita (pitkä/lyhyt) ja tavujen painollisuutta (painollinen/painoton).

Mihin seikkoihin tulisi kiinnittää erityishuomiota, kun ulkomaalaisille opetetaan ruotsia? Paino oikealle sanalle lauseessa. Paino oikealle tavulle sanassa. Oikea (äänne ja) äännekesto painollisessa tavussa.

Mitä tarkoittaa, että paino on oikealla tavulla? kaffe – café Monet vierasperäiset ruotsinpuhujat ovat epävarmoja painon suhteen ja jättävätkin tavupainotuksen usein pois, mikä tekee ymmärtämisen vaikeammaksi raskaammaksi. Vaikka äänne olisikin oikein, mutta paino puutuu, ruotsalainen ei välttämättä tunnista (fokusoitua eli painollista) sanaa.

Painolliset ja painottomat tavut Ruotsi eroaa prosodisesti monin tavoin suomesta. Aloitamme kaikkein tärkeimmällä: painollisten tavujen vaihtelulla ja määrällä puheessa eli puheen rytmillä. Ruotsissa painollinen tavu on pitkä, siis piiiitkä. Painottomat tavut ovat puolestaan aina lyhyitä: niissä ei ole pitkiä vokaaleita eikä pitkiä konsonantteja.

Painolliset ja painottomat tavut Lyhyissä arkipäivän puhunnoksissa painollinen tavu on kaikissa kielissä usein puhunnoksen lopussa tai loppupuolella, niin ruotsissakin. Toinenkin pääsääntö pätee ruotsiin: painollisia voivat tavallisesti olla substantiivit, adjektiivit, pääverbit. Painottomia ovat tavallisesti apuverbit, pronominit, kysymyssanat, prepositiot, artikkelit ja konjunktiot.

Painolliset ja painottomat tavut Esimerkkilause ja sen ääntäminen: Jag måste köpa en bil. Tavallisin suomalaisen puhujan virhe on, että hänellä on liian monta pitkää painollista tavua lauseessa: jag måsste kööpa en biil. Ruotsalainen ei äännä lausetta näin!! Mutta miten?

Painolliset ja painottomat tavut Lauseessa tulee olla vain yksi painollinen tavu - bil - ja se ääntyy hyvin pitkänä: biiiil. Kaikki muut tavut ovat lyhyitä, siis myös esimerkiksi mås- ja kö-, jotka jossain muussa yhteydessä painollisina toki voisivat olla pitkiä tavuja. Tavallisesti painottomissa kohdissa on tavujen tai äänteiden poistippumisia ja assimilaatioita (=sulautumisia toisiin äänteisiin). Tämän vuoksi esimerkkilauseemme ääntyykin usein: ja måst köpam em biiiiiil.

Painolliset ja painottomat tavut Ääntämisohje: juokse nopeasti painottomien tavujen yli alussa ja maksimoi paino lauseen viimeiselle tavulle biiiil. ja måst köpam em biiiiiil. Ruotsalainen varmasti ymmärtää lauseen, mutta samalla myös ihmettelee, mikä kohta lauseessa oikein oli tärkeä tai uutta (=”painollista”).

Painolliset ja painottomat tavut Ruotsalaisessa ääntämyksessä on suuri ero painollisen (piiitkän) ja painottoman (lyhyen) välillä. Koska suomi on toisenlainen kieli kuin ruotsi, on suomalaisen vaikea oppia tätä asiaa. Kuitenkin se on kaikkein tärkein asia!

Painolliset ja painottomat tavut Katsokaamme nyt seuraavia esimerkkilauseita. Jag skulle vilja ha en öl. Jag skulle vilja äta lite korv. Han heter Per. Mietipä, mitkä tavut ovat painollisia. Muista, että ne ja vain ne ovat pitkiä, kaikki muu lauseissa on lyhyttä.

Painolliset ja painottomat tavut Toivottavasti päädyit seuraaviin ääntämyksiin: (j)a sku villa ha en öööööl (j)a sku villa äta lite korrrrv (h)an (h)ete Pääääär

Sivupainolliset tavut Tähän saakka on hiukan yksinkertaistettu asiaa, koska puheessa tavut eivät nimittäin aina jakaudu pelkästään painollisiin ja painottomiin, vaan ruotsissakin esiintyy joskus lauseissa nk. sivupainollisia tavuja. Ne ovat selvästi pitempiä kuin painottomat lyhyet tavut, mutta kuitenkin lyhyempiä kuin pääpainolliset tavut. Niinpä alla olevassa lauseessa voisi esiintyä sivupaino vaikkapa sanalla 'kanske': (j)a sku kannske villa ha en öööööl

Sivupainolliset tavut Puheen rytmin kannalta tärkeimmät asiat ovat siis: 1) painollinen on pitkä, 2) painoton lyhyt ja joskus ruotsissa esiintyy 3) sivupanollisia tavuja, jotka myös ovat pitkiä. Meillä on siis kolme prosodista tavua: pääpainollinen = piiitkä  sivupainollinen = pitkä painoton = lyhyt

Esimerkkejä: Svenskt uttal för finskspråkiga (Kuronen & Leinonen, 2010) http://butler.cc.tut.fi/~kuronenm/satser150.wav (s. 150). http://butler.cc.tut.fi/~kuronenm/satser151.wav (s. 151). http://butler.cc.tut.fi/~kuronenm/satser152.wav (s. 152). http://butler.cc.tut.fi/~kuronenm/satser153.wav (s. 153).

Lähteet http://olle-kjellin.com/sfiDebatt.pdf http://sv.wikipedia.org/wiki/Bruten_svenska http://butler.cc.tut.fi/~kuronenm/aantaminen/ http://www.bossethoren.se/bosse_Thoren_spr_ktidn_2009_1.pdf