Asiakkaan ja potilaan kohtaaminen

Ihmisten kanssakäymisen orastavat taidot opitaan jo varhaislapsuudessa Ihmisten kanssakäymisen orastavat taidot opitaan jo varhaislapsuudessa. Oppimista tapahtuu kuitenkin koko elämän ajan. Toisen ihmisen kohtaaminen on sosiaalisen elämän taitojen koetinkivi. Kohtaamisen luonne kertoo osapuolista paljon.

Hoitotyössä ihmisten kohtaamisen luonne on erityislaatuinen, joka saattaa tuoda luonnolliseen kohtaamiseen myös ongelmia, kuten eräät tutkimukset sen osoittavat. Valta, hyöty, kiusaaminen, kaltoinkohteleminen ja epätasa-arvoisuus ovat niistä eräitä.

Asiakkaan, potilaan ja terveydenhuollon ammattilaisen kohtaamiseen liittyy keskeisiä eettisiä kysymyksiä, joita on syytä tarkastella kriittisesti, rakentavasti ja muutoksille tilaa antavasti.

Hoitajan Minän merkitys kohtaamisessa Se, miten ihminen sanoo Minä, vaikuttaa oleellisesti siihen, miten hän sanoo Sinä. Tämä kuvastaa suhtautumista toisiin ihmisiin. Minän voi sanoa usealla tavalla: itsekeskeisesti erinomaisuuttaan korostaen, käskien, äänekkäästi, toisia kuuntelematta ja ottamatta huomioon, torjuen, rutiininomaisesti, vaatien, kyynisesti, kylmästi ja tunteettomasti. (Buber)

Minän voi sanoa myös toiselle ihmiselle tilaa antaen, hänet huomioiden, vaatimattomasti, hiljaisesti, läsnäolevasti, toista rohkaisten ja tukien sekä inhimilliseen yhteyteen kutsuen. Buberia tulkiten ihmisellä on mahdollisuus valita, miten hän sanoo Minä

Minä – Se luonteinen kohtaaminen on pinnallista, ulkopuolista, toista ihmistä esineellistävä, eikä syvämerkityksisen yhteyden luominen ole mahdollista. Toinen ihminen voi tässä tapauksessa olla työn tai vallan kohde, poishoidettava vaiva, hyödyke omille tavoitteille tai pelkästään henkilö, jolla ei ole mitään merkitystä omaan elämään.

Se, miten hoitaja sanoo Minä vaikuttaa oleellisesti siihen, miten hän suhtautuu asiakkaaseen, potilaaseen ja työtoveriin. Tämä on tahdon ja tiedostamisen asia. Mikäli Minä on välinpitämätön, väsynyt, kyllästynyt, kiireinen tai kadonnut itseltä, ei hoitaja voi lausua Sinä, vaan asiakas ja potilas on hänelle Se.

Pelkkä tahtominen ja tiedostaminen eivät kuitenkaan takaa eettisyyden toteutumista kohtaamisessa. Sen tulee myös ilmetä käytöksessä: sanoissa, eleissä ja toiminnassa.

Tasavertaisuus ja kunnioittaminen Asiakkaan ja potilaan sekä työtoverin sukupuoli, kansalaisuus, kieli, vakaumukset ja elämänkatsomukset eivät vaikuta kohtaamisen eivätkä kanssakäymisen laatuun.  

Työn merkityksellisyyden näkeminen, ketä varten työ on ja miksi sitä tehdään, auttaa oivaltamaan, mikä minun vaikutus on asiakkaaseen ja potilaaseen. Hoitaja voi ymmärtää tehtäväkseen olla osa instituutiota, sairaalaorganisaatiota, eikä siten tahdo asettautua vuorovaikutukseen asiakkaan, potilaan tai työtoverin kanssa

Kosketus, ilmeet, eleet, sanat ja puhe, hoitotoimenpiteet, huolehtiminen ja hoivaaminen, välittäminen sekä hoitaminen vaikuttavat kohtaamisessa välittömästi.

Hoitaja voi suoriutua työstään kohtaamatta yhtään ihmistä, vaikka olisikin työvuoronsa aikana ihmisten kanssa tekemisissä. Sulkeutuneisuus, kohtaamisen ja yhteyden torjuminen eivät ole kuulu inhimillisen hoitotyön ja hoitamisen piirteisiin.