Luuk. 12:35-38 Luukkaan evankeliumin 12. luvun lopupuoli opettaa Jeesuksen paluun yllätyksellisyydestä ja valvomisesta. Kysymyksiä, esirukousaiheita yms voit lähettää osoitteeseen pastori@tunti.com. "Pitäkää vaatteenne vyötettyinä ja lamppunne palamassa. Olkaa niin kuin palvelijat, jotka odottavat isäntäänsä häistä valmiina heti avaamaan oven, kun hän tulee ja kolkuttaa. Autuaita ne palvelijat, jotka heidän herransa palatessaan tapaa valvomasta! Totisesti: hän vyöttäytyy, kutsuu heidät pöytään ja jää itse palvelemaan heitä. Autuaita nuo palvelijat, jos hän tapaa heidät näin valvomasta, tulipa hän ennen sydänyötä tai sen jälkeen! (Luuk. 12:35-38) Jeesus puhui usein siitä, miten hänen toinen tulemisensa tapahtuu yht’äkkiä ja yllättäen, ja siksi tulee olla joka hetki valmiina ottamaan hänet vastaan. Vaatteet vyötettynä – siis pitkä helma vyön avulla nostettuna niin, etteivät helmat jää jalkojen alle – ja öljylamppu palamassa voi lähteä liikkeelle ilman viivytystä.

Luuk. 12:39-46 "Ymmärrättehän, että jos talon isäntä tietäisi, minä yön tuntina varas tulee, hän ei antaisi murtautua taloonsa. Olkaa tekin valmiit, sillä Ihmisen Poika tulee hetkellä, jota ette aavista." Pietari sanoi: "Herra, tarkoitatko näillä vertauksilla kaikkia vai ainoastaan meitä?" (Luuk. 12:39-41) Ensimmäisessä vertauksessa Jeesus vertaa itseään häistä yöllä tulevaan isäntään, nyt hän sanoo tulevansa yhtä ennalta aavistamatta kuin varas yöllä (vertaa 1. Tess. 5:1-3). Herra vastasi: "Kuka on uskollinen ja viisas taloudenhoitaja, sellainen jonka isäntä asettaa huolehtimaan palvelusväestään ja jakamaan vilja- annokset ajallaan? Autuas se palvelija, jonka hänen isäntänsä palatessaan tapaa näin tekemästä! Totisesti: hänen hoitoonsa isäntä uskoo koko omai- suutensa. "Palvelija saattaa kuitenkin ajatella: 'Isäntä ei tule vielä pitkään aikaan!' Niin hän alkaa piestä palvelijoita ja palvelustyttöjä, syödä ja juoda ja juopotella. Mutta päivänä, jota tuo palvelija ei arvaa, hetkenä, jota hän ei tiedä, hänen isäntänsä tulee ja hakkaa hänet kuoliaaksi, ja niin palvelija saa saman kohtalon kuin epäuskoiset. (Luuk. 12:42-46) Pietarin kysymys johtaa Jeesuksen vastaukseen, joka antaa ymmärtää, että Jeesus osoittaa vertauksensa erityisesti niille, jotka seurakunnassa ovat vastuullisissa tehtävissä – vaikka kehotus valvoa koskee toki jokaista kristittyä. Vertauksen taloudenhoitajan, seurakunnan vastuuhenkilön, tehtävä on pitää huolta seurakunnasta ja seurakuntalaisista. Voi kuitenkin käydä niin, että taloudenhoitaja alkaa ajatella vain itseään ja laiminlyö seurakuntaa, vieläpä kohtelee toisia palvelijoita kaltoin. Muualla Jeesus puhuu palkkarengeistä, jotka eivät välitä lampaista (Joh. 10:12). Taas isäntä tulee takaisin yllättäen ja rankaisee ankarasti vastuunsa huonosti hoitanutta taloudenhoitajaa.

Luuk. 12:47-53 "Jos palvelija tietää, mitä hänen isäntänsä tahtoo, mutta ei varaudu siihen eikä toimi hänen tahtonsa mukaan, hän saa monta raipaniskua. Jos taas palvelija tietämättään tekee sellaista, mistä rangaistaan raipoin, hän pääsee vähillä iskuilla. Jolle on paljon annettu, siltä paljon vaaditaan, ja jolle on paljon uskottu, se pannaan paljosta vastaamaan. (Luuk. 12:47-48) Rangaistus on suurempi, jos isännän tahto on rikottu tietoisesti. Siksi tietoinen Jumalan sanan rikkominen on aina vakavampaa kuin tietämättömyydestä johtuva. Erityisen suuri vastuu on luonnollisesti niillä, jotka ovat Jumalan sanan opettajia ja joiden siksi tulisi tuntea sana hyvin. "Tulta minä olen tullut tuomaan maan päälle – ja kuinka toivonkaan, että se jo olisi syttynyt! Mutta minut on kasteella kastettava – ja missä ahdistuksessa olenkaan, ennen kuin olen sen läpi käynyt! Luuletteko, että olen tullut tuomaan maan päälle rauhaa? En suinkaan, vaan riitaa! Tästedes saman perheen jäsenet ovat eri puolta: viidestä on kolme kahta, kaksi kolmea vastaan. Isä joutuu vastakkain poikansa kanssa, poika isänsä, äiti tyttärensä ja tytär äitinsä, anoppi miniänsä ja miniä anoppinsa kanssa." (Luuk. 12:49-53) Jeesus on Rauhan Ruhtinas, mutta hänen rauhansa on sisäistä omantunnon rauhaa, ei välttämättä ulkonaisten ristiriitojen puutetta. Jeesus itse joutui kokemaan väkivaltaisen kuoleman, koska Saatana vihaa Jumalan valtakuntaa ja sen kuningasta. Henkivaltojen taistelu on todellisuutta, ja se saa näkyvän muotonsa ihmisten välisissä ristiriidoissa. Siksi Jumalan valtakunnan evankeliumi saa aikaan riitaa.

Luuk. 12:54-59 Opetus: Ville Auvinen Jeesus sanoi sitten kansalle: "Kun te näette pilven nousevan lännestä, sanotte heti: 'Tulee sade', ja niin tuleekin. Tai kun tuulee etelästä, te sanotte: 'Tulee helle', ja niin tulee. Te tekopyhät! Maan ja taivaan ilmiöt te kyllä osaatte tulkita, kuinka sitten ette tätä aikaa? (Luuk. 12:54-56) Jeesus kehottaa arvioimaan ajan merkkejä, joiden perusteella tuli osata arvioida, mitä on tulossa. Muualla evankeliumeissa (esim. Mark 13; Luuk. 21) Jeesus puhuu lopun merkeistä, joiden perusteella meidän tulisi nähdä, että hänen tulemisensa on lähellä – siksi pitää valvoa. "Miksi te ette jo itse ratkaise, mikä on oikein? Kun olet vastapuolesi kanssa menossa oikeuteen, tee matkalla kaikkesi, että pääsisit sovintoon hänen kanssaan. Muuten hän raahaa sinut tuomarin eteen, ja tuomari luovuttaa sinut vartijalle, joka panee sinut vankilaan. Usko minua: sieltä sinä et pääse, ennen kuin olet maksanut kaiken viimeistä lanttia myöten." (Luuk. 12:57-59) Jeesus ei ole tulut tuomaan maan päälle rauhaa vaan riidan, mutta riitaa ei toki pidä tavoitella. Ennemmin pitää kaikin kenoin pyrkiä sopimaan riidat. Samaan kehottaa Paavali: ”Jos on mahdollista ja jos teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien kanssa” (Room. 12:18). Aina se vaan ei ole mahdollista.