Etnografian maailma: kenttätyötä ja analyysia Pirjo Rautiainen Jyväskylän yliopisto

Taustaa ”Etnografia on vanhan asian uusi nimi. Sen piirissä tutkitaan kansojen uskontoa, maailmankuvaa, tapoja ja käytänteitä, elämäntyyliä ja asumista. Yhdellä sanalla sanoen se on tiedettä kaikesta, mikä kuuluu kansojen sisäiseen ja ulkoiseen elämään.” M.A. Castrén, 1857.

Etnografian juuret ovat vieraita kulttuureita tutkivassa antropologiassa (1800-l ->). Sosiaalitieteisiin 1930-luvulla ns. Chicagon koulukunnan vaikutuksesta.

Määritelmiä Etnografia tarkoittaa sananmukaisesti ’kansankuvausta’ (kulttuurimonografia). Etnografia rakentuu 1) kenttätyöstä 2) kenttätyössä kerätyn aineiston kuvauksesta ja analyysistä. Etnografiaa käytetään nykyisin useilla tieteenaloilla tutkimaan erilaisia kulttuurisia järjestelmiä.

Etnografia ei ole yksittäinen tiedonkeruumenetelmä vaan tutkimuksen tyyli, jossa tavoitteena on ymmärtää ihmisten toimintaa ja sen sisältämiä sosiaalisia merkityksiä. Etnografia sisältää yleensä luonnollisissa olosuhteissa tehtävää kenttätyötä; tavoitteena on tietoinen kohteeseen sisälle meneminen, siihen henkilökohtaisesti tutustuminen, havainnointi ja oppiminen. (Anderson 1992.) ”Tavoitteena on päästä sisälle yhteisöön, jotta kokemalla oppiminen olisi mahdollista. (…) tutkija kuuntelee, kyselee, katselee oppiakseen näkemään maailmaa yhteisössä totutulla tavalla ja elää tutkimansa yhteisön arkipäivää” (Eskola & Suoranta 2005, 105)

Etnografinen lähestymistapa Etnografian tavoite: kulttuurin/ilmiön ymmärtäminen. Miten ymmärtämiseen päästään? -> Lähtökohtana pitkäkestoinen kenttätyö - arjen tapahtumien havainnointi, arjen käytäntöjen ymmärtäminen. Kenttätyö Kenttätyöllä tarkoitetaan intensiivistä ja pitkäkestoista elämistä tutkittavan kulttuurin parissa sekä tutkimusaineiston keruuta. Kenttätyö kaksijakoista; toisaalta se on osallistuvaa, jolloin tutkijalla on läheinen suhde tutkittaviinsa. Toisaalta tarvitaan reflektiota ja etäisyyttä, jotta teoreettinen pohdinta olisi mahdollista. Kenttätyön opettaminen?

Etnografinen aineisto ja analyysi Tutkimuskohteena esim. vain yksi tilanne, yksi yksilö, ryhmä tai ilmiö. Aineisto kerätään informanteilta, tapahtumista, toiminnoista tai kirjallisista dokumenteista. Päämenetelminä havainnointi ja haastattelu. Aineistojen laatu ei perustu määriin vaan monipuolisuuteen ja syvällisyyteen. Pyrkimyksenä tutkittavien oman äänen esilletuominen. Ei pyritä tilastolliseen edustavuuteen, vaan ns. kulttuuriseen relevanssiin eli tutkimusaineisto kertoo tutkittavien kielellä jotain hyvin tunnistettavaa ilmiöstä. Aineiston kerääminen suhteellisen strukturoimatonta. Tietojen analysoinnissakaan ei käytetä valmiita luokituksia -> aineistokeskeisyys

Aineiston keruu ja analyysi kulkevat limittäin. Tulosten luotettavuuden kriteereitä: toistuvuus, kyllästeisyys, siirrettävyys, merkityksellisyys.

Etnografian rajat Etnografia ei koskaan pysty antamaan täydellistä kuvaa kohteestaan: kuvaus on vain osa todellisuudesta. Etnografia kokonaisvaltaista, mutta kokonaisvaltaisuus voi kääntyä vaikutelmallisuudeksi ja liialliseksi subjektiivisuudeksi. -> Tämä pyritään välttämään antamalla mahdollisimman tarkkoja kuvauksia kohteesta ja tutkimusprosessista. Tutkija toimii tiedonhankinnan välineenä.

Itsereflektio Itsereflektio: oman (kenttä)tutkimuksen kriittinen tarkastelu Kenttätyössä tutkija joutuu yleensä täydentämään, yhdistelemään ja soveltamaan menetelmiä tutkimusaiheen ja tutkimuskohteen mukaan. -> Tutkijan tärkein tutkimusväline on tutkija itse. Tutkija vaikuttaa omalla persoonallaan väistämättä koko tutkimuksen muodostumiseen. Tutkija on tärkein yhteyden luoja tutkimuskohteen ja tutkimusaineiston välillä.

Tutkija vaikuttaa taustallaan, koulutuksellaan, iällään, sukupuolellaan ja tutkimusintresseillään saatavan tiedon laatuun. Jo kenttätöihin lähtiessään tutkija valitsee tietyt käsitteet ja ennakko-oletukset, vaikka tavoitteena olisikin kartoittaa tutkittavien ajatustapoja ja -kategorioita. Tutkija ei voi tutkimustilanteessa irrottautua omasta kulttuurikontekstistaan. Tutkija on myös osa tieteen järjestelmää, joka muodostaa toisenlaisen käsite- ja arvomaailman oman henkilökohtaisen taustan lomaan. -> Tutkijan tulisi analysoida itsensä osana tutkimustaan ja kohdistaa (kenttä)työn lähdekritiikki myös itseensä.

Erään etnografisen tutkimuksen tarina

Rahoittajina TEKES, Nokia, Sonera Tutkimus tarkasteli: Tampereen yliopiston matkaviestintää kartoittanut tutkimushanke 1997-2005 (Insoc, Hypermedialaboratorio) Rahoittajina TEKES, Nokia, Sonera Tutkimus tarkasteli: miten viestintäteknologiset laitteet ja –sisällöt omaksutaan käyttöön, millaisia käyttökulttuureita niiden ympärille muodostuu, eri ikäisten valintoja monimediaalisessa ympäristössä, teknologian limittymistä arkipäivän toimintoihin, kulutustottumuksia. Painottui osa-alueisiin: 4-12-vuotiaiden lasten ja heidän vanhempiensa perheviestintään, 13-18 –vuotiaiden, 18-25 –vuotiaiden sekä 60-80-vuotiaiden viestintään.

Aineistona: Teemahaastattelut: n. 1000 kpl SMS-arkisto: n. 7000 kerättyä tekstiviestiä Havainnointiaineistot Kännykkäpäiväkirjat/Mediapäiväkirjat Piirrokset Valokuvat, kuvakollaasit Tutkijoiden kenttäpäiväkirjat

Menetelmien yhteensovittaminen Päiväkirjat, kuvakollaasit, valokuvat, piirrokset ja havainnointi täydensivät haastatteluiden antamaa kuvaa median käytöstä. Havainnointi vie runsaasti aikaa. Havainnointi tulisi suunnitella melko tarkasti etukäteen, päätettävä mitä ilmiön elementtejä observoidaan. Valokuvaus täydentää hyvin havainnointia Mediapäiväkirjoilla saatiin haastatteluita täsmällisempi kuva siitä mitä ja miten medioita käytetään. Päiväkirjat sopivat hyvin lisäinformaatioksi jos tutkittavasta on muutenkin tietoja. Kuvien visuaalinen lisäarvo. Mutta miten analysoida (valo)kuvia?

Tutkimussuhteen kulku Kontaktin luominen Kontaktin ylläpito, jatkotutkimus Avain-informantit Tutkimuksessa käytettiin avain-informantteja (key-informants, co-researchers, research partners), jotka olivat uusien teknologia- ja/tai kulutustrendien edelläkävijöitä. Avain-informantit kertoivat tuoreeltaan kentän muutoksista: tämä mahdollisti uusien ilmiöiden havaitsemisen ja seuraamisen.

Etnografian hyödyntäminen Perustutkimus Soveltava tutkimus Esimerkkinä matkaviestintä-projekti. Hanke: ”selvitti kulutusvalintoja, -arvoja ja –normeja, rakensi kulutusprofiileja ja hahmotti kulutuspäätösten logiikkaa, hahmotti asiakasetujen ja -jäsenyyksien merkitystä, kartoitti mainontamielikuvia, tutki operaattoreiden ja laitevalmistajien imagoja ja tuotemielikuvia arvioi uusia tuotteita ja palveluita, ennakoi tulevaisuuden matkaviestintätrendejä” Eettiset kysymykset

Lähteet: Anderson, R. J. 1992: Representation and requirements: The value of ethnography in system design. Human – Computer Interaction 9. A Journal of Theoretical, Empirical, and Methodological Issues of User Science and of System Design. Mahwah, NJ: Lawrence Erlbaum Associates, Inc, 152-182 Eskola, Jari & Suoranta, Juha 1998: Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Tampere: Vastapaino. Rautiainen, Pirjo 2005: Romance and everyday work, the two sides of fieldwork - a challenge for the anthropologist. In Ethnologia Fennica. Finnish Studies in Ethnology. Jyväskylä: Kopijyvä Suojanen, Päivikki 1982: Tutkimusstrategia ja tutkijan ideologia. Teoksessa Suojanen, Päivikki & Saressalo, Lassi (toim.): Kulttuurin kenttätutkimus. Tampere: Tampereen yliopiston kansanperinteen laitos. Suojanen, Päivikki (1997): Työkaluna tutkijan persoona. Teoksessa Viljanen, Anna-Maria & Lahti, Minna (toim.): Kaukaa haettua. Kirjoituksia antropologisesta kenttätyöstä. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Dourish, P., Buton, G. (1998). On "technomethodology": Foundational Relationships Between Ethnomethodology and System Design. Human-Computer Interaction, 13, 396-432. Plowman, L., Rogers Y., Ramage M.: What Are Workplace Studies For? In Marmolin M., Sundblad Y., and Schmidt K. ‘Proceedinngs of the Fourth European Conference on Computer-Spported Cooperative Work’, Stockholm, Sweden. Sperschneider, W., Bagger, K. (2003). Etnographic Fieldwork Under Industrial Constraints: Toward Design-in-Context. International Journal of Human-Computer Interaction, 15, 1, 41-50. Viller, S., Sommerville, I. (1999). Coherence: An Approach to Representing in Systems Design. Human-Computer Interaction, 14, 9-41.