Bass Wars vol 1

Hei lapset. Tässä on nyt vähän kestänyt, sillä Jyrki Olavi Siraisen (nimi muutettu) haimatulehdus ei ottanut parantuakseen edes Betty Fordin hellässä huomassa. Tarinamme toinen osapuoli sen sijaan on ollut kartoittamassa Plan-kummilasten oloja Uudessa-Guineassa ja lisäksi hän on jakanut avustuspaketteja Akaan työttömille sekä soittanut kelloa Pelastusarmeijan Big Bandissa.

Anyway. Palatkaamme tuohon alkukesäiseen päivään, joka saattaa jäädä historiaan. Horsepower –yhtyeestä tuttu bassotaiteilija Sirainen läpsäisi allekirjoittanutta hansikkaalla aamunkoitteessa ja haastoi minut julmaan kaksintaisteluun. Vanhaa perinnettä kunnioittaen minä valitsin aseet. Ilmeisesti olin kaksikostamme ainoa, joka on joskus tutkinut historiaa, sillä Jykä hyväksyi vasta kolmannen ehdotukseni dualimme astaloiksi. Pesäpalloräpylät ja kahvakuulat siis hylättiin. Huvittavinta tässä kaikessa on se, että valitsin aseemme taskustani löytämäni paperilapun perusteella. Lapussa luki ”Passo” ja sen oli allekirjoittanut nimimerkki ”Jyrki”. Mittelömme käytäisiin siis tuota soitinten mersua apuna käyttäen.

Tämä on Bassosota! Koska Jyrki tiedetään Ylöjärveläisenä kartanonherrana, sovimme yhteistuumin, että kisailumme käytäisiin Siraislandian vehreillä niityillä. Kumpikin kaksintaistelija saisi käyttää Jyrkin tanhuvilla jököttävää Finnvox –luokan kotistudiota äänitteen valmistamiseen. Tässäkin asiassa kohtalo (nimeltä Jyrki) puuttui kuitenkin myöhemmin vihlovasti peliin (toim. huom.). Kaksintaistelu jaettiin seuraaviin osioihin: 1. Rock-uskottavuus 2. Tapping 3. Äänitetty bassosoolo johon kumpikin soturi sai valita toiselle haluamansa rumpalin.

Voittajasta lyötiin veto todistajien läsnä ollessa Ylöjärven keskustassa kesken markkinahumun ja häviäjälle määrättiin kipeä tehtävä. Tapahtumaa kunnioitti läsnäolollaan valtakunnallisesti tunnettu ja moneen eri otteeseen palkittu valokuvaaja, joka ikuisti verisen sodan ikimuistoiseksi albumiksi. Albumi sopii nautittavaksi armaan ihmisen kanssa takkatulen loimussa karhuntaljalla vähintään puolitoista litraa kiljua päässä. Kuvaaja muuten soitti minulle noin viikko taiston taukoamisesta ja ilmoitti, että hänen nimeään ei sitten mainita, ellei halua raastupaan ja että hän oli myynyt kaiken kuvauskalustonsa. Nonni. Puheet on pidetty ja päästämme teidät, (molemmat) rakkaat bassourheilun ystävät nauttimaan valokuva-albumin sadosta. Let’s get ready to rumble! SALOSENKALLE

Kuten paatuneimmat HP-newsien lukijat varmasti muistavat, Jyrki on allerginen kaikelle hevosista dieseliin. Tästä syystä hän on päällystänyt Hacienda-talonsa pihamaat asfaltilla ja murskeella. Kivinen pihamaa oli kuin vuorattu toinen toistaan arvokkaammilla bassoilla, tarkoituksenaan ottaa luuloja nuorempaa polvea edustavasta popparista. Salamat löivät taivaalta ja ilmassa kiiri Jyrkin perkeleellinen nauru. Onko tästä nyt hyvä aloittaa, mietin. Sain kaiken toivon heittää…

Kun astuin Jyrkin palatsiin, ovella minua vastaan käveli yksi Suomen näkemyksellisimmistä tuottajista nauttien oikein temperoitua Jaloviinaa. Tajusin olevani kusessa, mutta vähänpä tiesin.Tulin siis keskelle tuotantopalaveria. Pojat kuuntelivat Rushia, Victor Wootenia ja Primusta hankkien referenssejä tulevaa ääniteoperaatiota varten. Taivaan pyssyt! Peli oli mennyt likaiseksi.

Jyrki oli juonut jo ämpärillisen Jaloviinaa tuottajiensa ja ties kuinka monen aseenkantajan-sa ympäröimänä. Herrasmiehenä hän tarjosi suden suuhun tuppautuneelle haastajalleen pillimehun. Rehellisen pelin idea alkoi olla pahasti hukassa. Mutta koska taistoon oli ryhdytty, oli leikki myös kestettävä. Oli ensimmäisen haasteen aika.

Rock-uskottavuus

Pieni kleine Salosenkalle määrättiin lavalle (roskalavalle) vetämään oma repertuaarinsa rock-kliseistä. Tuomaristossa istuivat Jyrkin äiti, Jyrkin armeijakaveri Lapinjärveltä sekä Jyrki. 6 pistettä.

Jyrki sen sijaan veti kaksi viivaa kokaiinia ja 2 grammaa amft… amfetma…. amfetnami…. vittu piriä, heitti 12-tuumaisen matkatelevision avoimesta ovesta ulos, seisoi haara-asennossa ja lauloi We will rock you –kappaleen kertosäkeen ihan oikein. 25 pistettä.

Tapping

Seuraavana osiona oli minulle ennalta hieman vieraampi tapping Seuraavana osiona oli minulle ennalta hieman vieraampi tapping. Koska olen aina pitänyt tanssimusiikista, tämä alue oli minulle kuin tuke Jyrkin crack-piipussa. Onneksi olin ostanut It´s easy to play Jaco Pastorius–kirjan lomamatkaltani Lempäälään ja tehtävän alkaessa kaivoinkin kyseisen opuksen tuohirepustani. Perkele. Eihän tämä olekaan niin vaikeaa…

Jyrki oli säätänyt kotistudionsa humidorin Stu Hammin sormien kosteusprosenttiin ja alkoi takoa kieliä kuin mielipuoli. Ikävä kyllä 80-luvun Viialassa Irwin Goodmanin nimiin vannotut soittotunnit saapuivat tajuntaan ja Jyrki epäonnistui totaalisesti. Pisteet: Kalle 12 pistettä, Jyrki -7 pistettä. Tilanne oli siis kutkuttavasti tasan ennen viimeistä ja tärkeintä koitosta.

Jyrki oli luvannut minulle studion käytettäväkseni Jyrki oli luvannut minulle studion käytettäväkseni. Olin jo etukäteen salaa riemuinnut mahdollisuudesta päästä maistamaan kiellettyä hedel-mää. Siinä tilassa luotaisiin tulevia HP-klassikoita. Vitut. Jyrki-mulkku passitti minut takapihansa soramon-tulla olevaan ”retkistudioon”. Kyseinen hökötys natisi liitoksistaan, eristeet kaipasivat…no eristettä, tuuli tuiversi nurkissa ja äänityskalusto (Walkman) oli jopa minulle järkytys. Virrat Jyrki sentään ruhtinaallisesti tarjosi jatkoroikasta, jonka oli käskenyt minun ottaa mukaani.

Jyrki operoi tässä tilasssa.

Kuten mainitsin, olimme sopineet kummankin kisailijan valitsevan toiselleen rumpalismiehen äänitettä varten. Paikalle kutsumani Anssi Nykänen oli onnekseni löytänyt Jyrkin äänittäjän sekä tuottajana toimineen (kutsuttakoon häntä nimellä ”tuplakonsonantti etunimenä”) henkilön sekä heidän ehtymättömän Jaloviinasaavinsa. Tämä oli pieni voitto matkalla kohti triumfia…

Sirainen sen sijaan ei ollut ”muistanut” kutsua minulle kompintasaajaa vaan ehdotti, josko voisin pohjustaa oman bassosooloni laulamalla rummut. TÄH? Totta. Jyrki O antoi minulle Singstar-pelin mikrofonin ja midilaitteen, jolla suullani tekemät naksutukset muutettaisiin rumpuraidaksi. Aloin tuntea pientä mielipahaa.

Jyrki katseli ja diggaili Nykäs-Anssin soittoa paljonpuhuva ilme parkkiintuneilla kasvoillaan. Jokainen uurre huusi yhtä ja samaa lausetta: SINÄ HÄVIÄT! Tuossa ilmeessä oli jotain tuttua. Muistan kun lapsena kävimme äitimuorin kanssa Viialassa katsomassa juntteja, samanlainen ilmestys vei tikkunekkuni Viialan kirkon portailla. En ikinä kykene unohtamaan tuota leijonanharjaista paholaista. Taisi olla itse pärkele.

GRANDE FINALE

Oli tulikokeen aika. Grande Finale. Minulle annettiin bassoon langaton lähetin koska en kuulemma saisi sisätiloissa oikeaa fiilistä soittooni ja näin ollen soolo pitäisi suorittaa (roska)lavalla. Noh, istahdin siihen trasselien ja kuolleiden himmelien lomaan ja annoin palaa. Sormeni juoksivat basson kaulalla ja vaivuin transsiin…. Soolo kesti 2h 43min ja havahduin Jyrkin lähimmäisistä koostuvan tuomariston seisaaltaan antamiin aplodeihin. Ahaa. Suomi oli siis tehnyt samaan aikaan käsipallossa maalin Färsaaria vastaan.

Jyrki lämmitteli omassa studiossaan meedionsa sekä aseenkantajien kanssa. Pekka Pohjola ja Häkä Virtanen kävivät antamassa viime hetken tipsejä paradiddleistä. Jyrki Melartin joi punaviiniä pääkallosta. Harri Rantanen joi punaviiniä norsun tyhjennetystä mahalaukusta. Juuso Nordlund karautti pihaan valkoisella ratsulla mukanaan kaikkien basistien himoitsema pronssinen Jopo-patsas, joka tultaisiin pian luovuttamaan Siraisen perheen ylistetylle vesalle. Suomen basistikerma oli koolla.

Mutta, mutta. Kolme litraa Jaloviinaa on liikaa jopa Nykäselle. Komppi ei ollutkaan kuin Siperian pikajuna, Jyrki alkoi silminnähden hermostua. Toinen otto. Hiki valui hevostelijamme otsalta kun hän yritti raapia jalopuisesta soittimestaan kultaista nuottia. Vittu. Kolmas otto. Voittoni alkoi hahmottua siinä vaiheessa kun Jyrki kaivoi taskustaan plektraa ja aloitti Smoke on the wateria. Neljäs otto…

Studion ulko-ovi aukesi ja sisältä tuli ulos joukko hikisiä miehiä Studion ulko-ovi aukesi ja sisältä tuli ulos joukko hikisiä miehiä. Jyrki polki maata bassojensa alla. Vain tuottaja, äänittäjä sekä paikalle hätiin kutsuttu Jussi Mikala jäivät pelastamaan sen mitä pelastettavissa oli. Mutta ei, mikään ei auttanut. Suuri ja mahtava Viiala antautui. Jyrki oli selätetty! Luovutusvoitto !!!

Rehtinä sporttiveikkona Jyrki antautui kohtalonsa edessä ja Salosenkalle pääsi suorittamaan loppuhuipennuksen. Pieni vauhti, ristiaskeleet ja tiukka repäisy, joka syöksi puisen peitsen lantiolta kohti maaliaan ohi kaarelle kaartuneen voittajakehon. On hienoa olla ihminen.

Jykän karvas tappio

Salosenkalle 1 - Sirainen 0 End of vol 1 Salosenkalle 1 - Sirainen 0