Matti Rimpelä, Markku Rimpelä ja Juuso Heinisuo 1.11.2018 Onko strategioista tullut tragedioita? LAPSIPERHEET JA LAPSET KUNTIEN STRATEGIATYÖSSÄ Matti Rimpelä, Markku Rimpelä ja Juuso Heinisuo 1.11.2018

Katse huomiseen! LAPSIPERHEET JA LAPSET KUNTIEN STRATEGIATYÖSSÄ Markku Rimpelä 1.11.2018

Kunnat edistämässä 2020-luvun lapsiperheiden ja lasten hyvinvointia Monet erityislakeihin perustuvat suunnitteluvelvoitteet ovat hämärtäneet kokonaiskuvaa. Niiden suhde kuntastrategiaan on selvittämättä. Valmisteilla oleva sosiaali- ja terveydenhuollon hallintoreformi tulee toteutuessaan olennaisesti muuttamaan kuntien strategiatyön perusteita ja painotuksia. Vaarana on, että edessä on usean vuoden siirtymävaihe, jossa kunnat odottavat 2020-luvun näkymien selkiytymistä ja rajaavat lapsiperhestrategiatyönsä muodollisten velvoitteiden täyttämiseen. Olisi avoimesti kysyttävä ja selvitettävä, ovatko kuntiin kehittyneet lapsiperhestrategiatyön käytännöt tuottaneet lapsiperheiden ja lasten hyvinvoinnille mitattavissa olevaa lisäarvoa.

Tarvitaanko erityistä ”kunnallisen lapsiperhestrategian” tulkintakehystä? Kyllä. Kansallinen lapsistrategia ja mahdollisesti vuonna 2021 aloittavien maakuntien lapsistrategiat ovat välttämättömiä, mutta eivät vielä riittäviä. Hallintoreformien toteutumisen jälkeenkin Suomen paikallishallinto perustuu kuntiin, joihin jää yli 80 prosenttia lapsiperhepalvelujen voimavaroista. Kuntalain mukaan kuntien tulee tehdä kuntastrategioita. Jos hallintoreformi toteutuu, suurin osa kuntien palvelutehtävistä ja niiden voimavaroista suuntautuu lapsiin, nuoriin ja lapsiperheisiin. Silloin on luonnollista ja välttämätöntä, että tämä näkyy kuntastrategioiden rakenteessa ja sisällössä. Juuri näistä syistä 2020-luvun haasteisiin varautuessaan kunnat tarvitsevat erityistä osaamista lapsiperhestrategiatyössään.

Kuvio 4 – Kartogrammi 0–15-vuotiaiden lukumäärästä kunnissa keskimäärin vuosina 2015 - 2017 Lähde: Tilastokeskus, kuva Timo Widbom

Kuvio 11. Lasten ja perheiden palvelujen bruttokustannusten(yhteensä 999 milj. euroa) prosenttijakauma vuonna 2015 Pohjois-Pohjanmaalla.

Huomioitava on, että konsernipalveluista ja kaupunkirakenteesta siirtyy maakuntaan resursseja, joita tässä ei ole huomioitu mm. lomituspalvelut, työllisyydenhoitoa ja hallinnon sekä tukipalvelujen kustannuksia Sihyn osuus kasvanee siis noin 75 - 80 prosenttiin Hämeenlinnan kaupungille jäävästä noin 1400 henkilöstä lasten ja nuorten palveluihin jää noin 1180 henkilöä. Kaupunkien menobudjettia siis hallitaan sivistys- ja hyvinvointipalveluilla, joista lasten ja nuorten palveluja on noin 90 %

Katse huomiseen! Avain kuntien menestykseen 2020-luvun uusissa toimintaympäristöissä ja muuttuvissa haasteissa. Asiakirjojen tuottamisen sijasta strategiatyössä tulisi keskittyä koko kunnan eri suuntiin läpäisevään tuloksellisuusdialogiin ja sitä ruokkivan tuloksellisuusinformaation tuottamaan tietoon omasta väestöstä ja sen hyvinvoinnin edistämisestä kunnan omana toimintana. Strategia-asiakirjat muuttuvat puhumisen ja hallinnollisen prosessin lopputuloksista jatkuvien tuloksellisuusindikaattoreihin perustuvien tuloksellisuusdialogien välituotteiksi, jotka saavat aikaan aitoa keskustelua ja yhteistä ymmärrystä. Uudeksi suunnaksi esitetään luottamista kuntien itsehallintoon. Erityislakeihin perustuvat strategiavelvoitteet puretaan. Valtakunnalliset strategiset linjaukset tehdään käynnistetyssä hallituskaudet ylittävässä lapsistrategiassa.

Katse huomiseen! Avain kuntien menestykseen 2020-luvun uusissa toimintaympäristöissä ja muuttuvissa haasteissa. Lapsiperhestrategia sisällytetään kuntastrategiaan. Kunta täydentää tarvittaessa kuntastrategiaa lapsiperheiden ja lasten hyvinvoinnin toimintaohjelmalla. Jokaisessa kunnassa valtuusto päättää viipymättä sitoutumisesta Lapsiystävällinen kunta -malliin ja sen toimeenpanoon kaikessa toiminnassaan. Child Friendly Cities -viitekehyksessä on vuonna 2004 täsmennetty yhdeksän ulottuvuutta, joiden avulla voidaan seurata ja arvioida kuntien edistymistä lasten oikeuksien toimeenpanossa Sosioekologinen tulkinta lapsiperheiden ja lasten hyvinvoinnista otetaan uudelleen keskeiseksi lähtökohdaksi. Kuntien, valtion ja tutkimusyksikköjen yhteistoimin selvitetään, millaista tukea kunnat tarvitsevat lapsiperhestrategiatyössään ja miten se niille viisaasti järjestetään.