Usko ja epäilys

Usko ja varmuus usko on lujaa ja järkkymätöntä tietoa Jumalan rakkaudesta meitä kohtaan, joka perustuu siihen totuuteen, että Kristuksessa on meille annettu lupaus, joka on meille paljastettu ja sinetöity sydämiimme Pyhässä Hengessä. - Jean Calvin Pyhä Henki ei ole skeptikko, ja ne asiat, mitä Hän on kirjoittanut sydämiimme, eivät ole epäilyksiä tai mielipiteitä vaan varmoja väitteitä - varmempia kuin järki ja elämä itse. - Luther

Usko ja epäilys Sillä niin kuin kenenkään hurskaasti ajattelevan ei tule epäillä Jumalan laupeutta, Kristuksen ansiota eikä sakramenttien voimaa ja tehoa, silti jokaisen on itseään, omaa henkilökohtaista heikkouttaan ja valmistautumattomuuttaan tarkastellessaan mahdollista olla peloissaan ja huolissaan omasta armontilastaan, koskapa kukaan ei voi sillä uskon varmuudella, johon ei voi sisältyä erhettä, tietää saaneensa itselleen Jumalan armon. - Trenton konsiili

usko ja tieto Mark Twain: ”Usko on sitä, että uskoo johonkin, jonka tietää olevan epätotta.” Vrt. Alvin Plantinga: uskonnollinen usko voi täyttää tiedon (knowledge) kriteerit

Usko ja episteemiset vaatimukset a. Sisäinen vaatimus 1: uskon on oltava varma sen kohteesta (varmuus) b. Sisäinen vaatimus 2: uskon täytyy tunnustaa inhimillisen elämän luonnolliset rajoitukset (realismi) c. Ulkoinen vaatimus 1: usko täytyy olla avoin kritiikille (avoimuus) d. Ulkoinen vaatimus 2: uskon on oltava rationaalisesti perusteltavissa (antifideismi)

Ongelmia Elitismi: Episteemisesti paradigmaattinen uskonelämä (varmuus, antifideismi) näyttää tulevan määritellyksi niin, että vain parhaimmat kristityt voivat saavuttaa sen hetkellisesti. Epätäydellisyys: Vaatimus, että epäilyn tulisi olla uskonnollisen uskon keskeinen elementti (realismi, avoimuus) näyttää tarjoavan vähemmän kuin ihanteellisen kuvauksen siitä, mihin uskonnollisen uskon tulisi pyrkiä. Lisäksi systemaattinen epäilys tekee mahdottomaksi pitää uskonnollisia vakaumuksia toiminnan perusteina.

usko ymmärrys suostumus luottamus (Ymmärrän p:n merkityksen) (Mielestäni p:llä on positiivinen episteeminen arvo) (Koen, että p on hyvä ja minulla on positiivinen konatiivinen suuntautuminen p:hen) (Pyrin toimimaan p:n mukaan)

Mitä on epäilys? S epäilee, että p jos ja vain jos S uskoo, että ~p on mahdollista, eikä S:n tapauksessa ole mahdollista, että ~p on merkityksetön. Merkityksellisyys: ~p on merkittävä S: lle jos ja vain on mahdollista tai todennäköistä, että ~p antaa S:lle syyn uudelleenarvioida niitä perusteita, jotka hänellä on uskoa, että p.

Kaksi epäilyksen muotoa Heikko epäilys: ei-reflektoitu, alitajuinen (psykologinen epäilys) ”Jätinkö lieden päälle?” vahva epäilys: reflektoitu, tietoinen (episteeminen epäilys) ”Jätin lieden päälle!”

4 tapausta usko ja varmuus voivat olla monella tapaa suhteessa keskenään

Fides diabolica: Vahva objektiivinen uskomus (ymmärrys) ei välttämättä ole uskoa Jaakobin kirje (2:19): ”Sinä uskot, että Jumala on yksi ainoa. Oikein teet -- pahat hengetkin uskovat sen ja vapisevat.”

Epäilykset: Heikko subjektiivinen luottamus ei välttämättä tuhoa uskoa Heikko epäilys: ”Epäilen, onko Jumala todella olemassa, koska maailmassa on niin paljon pahaa.” Heikko epäilys ei välttämättä ole kognitiivisesti merkittävä

Fundamentalismi: Vahva subjektiivinen luottamus ei välttämättä ole aitoa uskoa uskomuskäytäntö, joka ei ole tiedollisesti hyveellinen ei rajoitu uskontoon vaan koskee kaikkia ideologioita fundamentalismi voi kyllä täyttää aidon uskonnollisen uskon kriteerit, mutta se ei ole uskon paradigmaattinen malli (vrt. Gettier-tapaukset)

Vakava epäily: vähäinen objektiivinen luottamus ei välttämättä tuhoa uskoa. Vahva epäilys (varmuusaste esim. 0.1-0.3) mahdollistaa silti rationaalisen toiminnan tai toivon

Miksi alhainen luottamus ei välttämättä mitätöi uskoa? luottamuksen määrä vaihtelee koko ajan praksiksen keskeinen rooli uskon konstituutivinen tekijä: fides Christo formata (lut), rakkauden muovaama usko (kat.)

Pitäisikö kristityn pyrkiä suurempaan varmuuteen? onko varmuus tahdonalaista? kuinka varmuuteen voi vaikuttaa?

Uskon ja epäilyksen tasapainottaminen 1. Usko perustuu todisteisiin, joita on arvioitu älyllisesti hyveellisellä tavalla. 2. Usko ymmärretään käytännöksi. 3. Psykologiset epäilyt tunnistetaan ja käsitellään vastaavasti. 4. Episteemiset epäilyt tunnistetaan ja käsitellään vastaavasti.