Yhteyttäminen

Kemosynteesi Kemosynteesi on eliöiden vanhin yhteyttämistapa. Kemosynteesissä eräät bakteerit käyttävät hyväkseen tiettyjen epäorgaanisten aineiden, kuten rikin, raudan tai typen yhdisteiden sisältämää kemiallista energiaa. Hapettamalla edellä mainittuja aineita eliöt saavat energiaa, jonka avulla ne yhteyttävät hiilidioksidista ja veden tai muiden yhdisteiden vedystä orgaanisia yhdisteitä. Kemosynteesillä on merkitystä erityiesti syvänmeren oloissa, mutta myös jotkin maaperän bakteerit käyttävät yhteyttämisessä kemosynteesiä.

Fotosynteesi Fotosynteesissä kasvit, levät, siimaeliöt ja jotkin bakteerit valmistavat hiilidioksidista ja vedestä orgaanisia yhdisteitä auringon säteilyenergian avulla. Valoenergia sitoutuu tällöin syntyvien yhdisteiden atomien välisiin sidoksiin kemiallisena reaktiona. Kasvi käyttää valmistamansa molekyylit rakennusaineikseen tai ottaa niistä energiaa käyttöönsä.

Viherhiukkaset ja lehtivihreä Kasvien yhteyttäminen tapahtuu viherhiukkasissa. Viherhiukkaset ovat tavallisesti pullean linssin muotoisia kalvorakenteisia hiukkasia. Elektronimikroskoopilla voi erottaa niiden sisällä kalvoista muodostuneita kiekkopinoja, joissa on lehtivihreää eli klorofylliä. Viherhiukkasia on eniten lehtien yläosassa yhteyttämissolukossa, mutta jonkin verran myös sen alla olevassa tuuletussolukossa.

Fotosynteesiin vaikuttaa Valon määrä Valon määrän kasvu saa aamuisin yhteyttämisen alkamaan. Jo muutama prosentti päivänvalosta riittää yleensä siihen, että kasvi yhteyttää ainetta enemmän kuin sen hengityksessä kuluu. Siniset ja punaiset valon säteet ovat yhteyttämisen kannalta tehokkaimpia, vihreä valo on vähiten käyttökelpoista. Lämpötilan vaikutus Lämpötilan vaikutus yhteyttämiseen vaihtelee suuresti eri kasveilla. Havupuut ja jäkälä alkavat yhteyttää jo muutamassa pakkasasteessa, suurin osa kasveista vaatii lämpöasteita. Yli viidessä asteessa kasvit yhteyttävät nopeammin orgaanista ainetta kuin sitä kuluu niiden hengityksessä. Lämpötilan noustessa yhteyttäminenkin nopeutuu.

Hiilidioksidin määrä Hiilidioksidin määrä rajoittaa yleensä yhteyttämistä. Yhteyttämisen kannalta paras hiilidioksidipitoisuus on moninkertainen normaaliin verrattuna.

Yhteyttämisen merkitys Kasvit ja muut eliöt ovat energian ja rakennusaineiden saannin kannalta riippuvaisia yhteyttämisestä. Yhteyttäminen ylläpitää ilman oikeaa koostumusta. Vihreät kasvit kuluttavat hiilidioksidia ja tuottavat happea. Yhteyttävien kasvien kehittyminen paransi aikoinaan elämän edellytyksiä siten, että hapesta syntyi otsonia suojaamaan elämää auringon ultraviolettisäteilyltä.

Tiivistelmä yhteyttäminen Kemosynteesi on eliöiden vanhin yhteyttämistapa. Fotosynteesissä kasvit, levät, siimaeliöt ja jotkin bakteerit valmistavat hiilidioksidista ja vedestä orgaanisia yhdisteitä auringon säteilyenergian avulla. Kasvien yhteyttäminen tapahtuu viherhiukkasissa. Kasvit ja muut eliöt ovat energian ja rakennusaineiden saannin kannalta riippuvaisia yhteyttämisestä.