Kaunokirjallisuuden analyysi

Kirjallisuus jaetaan: Tietokirjallisuuteen Eläinkirjat, karttakirjat, keittokirjat Kaunokirjallisuuteen eli fiktiiviseen kirjallisuuteen Epiikka (kertomakirjallisuus, tekstilajeja esim. romaanit ja novellit) Lyriikka (tekstilaji runo) Draama (tekstilajina näytelmät: tragedia eli murhenäytelmä ja komedia eli huvinäytelmä) Sarjakuvat

Kaunokirjallisuus: proosa Käsitteitä Aihe: mistä teos kertoo (esim. kahden ihmisen rakkaustarina) Teema: aihetta laajempi teoksen kokonaisidea, jotain, joka koskettaa ihmiselämää yleisemmin (esim. rakkaus) -> vaatii tulkintaa Aukko(kohta): joitakin asioita ei kerrota suoraan, vaan lukijan täytyy päätellä ne Mahdollisuus tulkintaan Lisää käsitteitä

Ekspositio eli alkuasetelma esittelee tekstin keskeiset ainekset, kuten henkilöhahmot, heidän keskinäiset suhteenas, aika, paikka jne. Ennakointi: vihjaus tulevaan tapahtumaan Motiivi: toistuva yksityiskohta, joka jäsentää tekstiä Takauma: viittaus kerrontahetkeä aiempaan tapahtumaan (esim. muistelut) Sisäinen ristiriita -> henkilön mielessä, henkilö joutuu tekemään jonkin ratkaisun

Ulkoinen ristiriita huipentuu juonen käänteessä Ristiriidoista syntyy tekstiin jännite Fokalisaatio = tekstin kertominen jonkun henkilöhahmon näkökulmasta Kehyskertomus luo yhteyden yksittäisiin upotettuihin kertomuksiin ja tekee niiden kokonaisuudesta teoksen (esim. Boccaccio: Decamerone)

Kertoja (ei kirjailija) Kaikkitietävä kertoja tietää henkilöistä enemmän kuin nämä itse. Ei osallistu itse tapahtumiin. Voi vaihtaa näkökulmaa kesken tarinan eri henkilöiden välillä. Hän-kertoja käyttää kerronnassa hän-pronominia (yksikön 3. persoonaa) -> voi myös olla ulkopuolinen kertoja Minä-kertoja kertoo tarinaa omasta näkökulmastaan, yleensä itse mukana tarinassa Epäluotettavan kertojan havainnot ovat vääristyneitä, hän voi jättää asioita kertomatta tai kuvailee niitä itselleen edullisella tavalla

Proosan analysointia kerronta/näkökulmat Kieli Intertekstuaalisuus Henkilöhahmojen suhteet Henkilöhahmon kehittyminen Tunnelma Miljöö (-kuvaus) ja aikaperspektiivi

Hän havahtui ojasta. Oli yö, mikä yö? Oliko Kertoja, miljöökuvaus Hän havahtui ojasta. Oli yö, mikä yö? Oliko kulunut päivä tai kaksi vaiko vain yksi yö? Pöllö huhuili. Mustat pilvet kulkivat kuisella taivaalla. Tukka oli märkä. Hän nousi istumaan, oli päästävä kotiin. Aluspaita, alusmekko, mekko ja sukkanauhavyö olivat paikoillaan. Oksanen (2008): Puhdistus, s. 152

Kertoja, kuvailu En voinut olla tunnustamatta, että hänen käytöksensä tyrmistytti minua, sillä hän jatkoi holtitonta tanssiaan pompahdellen terälehden toiselta liuskalta toiselle ja hieroen väliin takamustaan sitä vasten. Ykskaks hän valahti velttona rähmälleen ja näytti pureskelevan himokkaasti huulen tyvessä harittavaa hienoa untuvaista nukkaa. No niin, me olimme julkisella paikalla, ja minä käänsin katseeni pois elostelijasta. Krohn (1985): Tainaron, s. 13

Kirjoita vihkoon lyhyt teksti analyysin mukaan Fantasiaromaanin katkelma ”Vihreiden keijujen valoissa” kertoo päähenkilökeijun selviytymistarinan koulukiusaamisen keskellä. Katkelmassa on kaikkitietävä kertoja, joka vaihtaa fokalisaatiota eri henkilöhahmojen välillä. Päähenkilö Nidda-keijun fokalisaatiosta kerrotaan eniten, mutta kiusaamistapauksissa fokalisaatio siirtyy kiusaajakeijuihin. Tekstissä on myös takautumia, jotka kertovat päähenkilökeijun hyvistä muistoista.

Extra: Kirjoita vihkoon lyhyt teksti analyysin mukaan Novellikatkelma ”Jos olisin ollut viisaampi” on minäkertojan kuvaama teksti, jossa korostuu erityisesti miljöö- ja henkilökuvaus. Tapahtumaympäristöjä ovat koulu ja päähenkilö Mikon koti sekä puisto, jonka läpi päähenkilö kävelee päivittäin tarkkaillen eri ihmisiä. Ihmisten ja ympäristön kuvailu on erittäin yksityiskohtaista, mutta kuvailun sävy tuntuu muuttuvan päähenkilön tunnetilojen mukaan: Kun päähenkilö on iloinen, kuvailussa käytetään adjektiiveja, kuten ”sointuisa” ja ”näpsäkkä”, ja huonolla päällä ollessaan päähenkilön pohdinnoissa on synkempiä sanavalintoja kuten ”kuralammikko” ja ”nenäkäs”.