Tutkimuksen objektiivisuus Menetelmällinen objektiivisuus Kielellinen objektiivisuus

Menetelmällinen objektiivisuus Puolueettomuus tutkimuksen suorittamisessa tutkimuksen toistaminen samoista lähtökohdista mahdollista lähteet valitaan ja niitä tulkitaan huolellisesti lähde- ja tutkimusaineisto esitetään rehellisesti, vaikka se olisi ristiriidassa omien käsitysten kanssa

Kielellinen objektiivisuus Asioiden etäännyttäminen Tutkimustuloksia tarkastellaan kiihkottomasti ja tasapuolisesti Persoona häivytetään; kirjoittaja itse pitää persoonansa kurissa Huomio on itse asiassa, ei kirjoittajassa Lukijalla mahdollisuus häiriöttömään tulkintaan ja päättelyyn

Objektiivisuus ja persoona Tieteellisessä tekstissä käytetty paljon verbin kolmatta persoonaa esim. Tutkija oli toisaalta luomassa empiriaa - - Korrelaatiosta voi päätellä - - Korrelaatiot osoittavat, että - - Tämä tutkimus tukee teoriaa siitä, että - -

Objektiivisuus ja persoona Myös passiivia käytetään paljon esim. Tässä tutkimuksessa strategialla tarkoitetaan - - Tämä teoria on pelkistetty tässä niin, että - - Kirjoittaja viittaa itseensä esimerkeissä Yleispäteviä totuuksia ja yleisesti tunnettua tietoa ilm. usein passiivilla

Objektiivisuus ja persoona Minä-muodon käyttäminen vaatii tyylitajua. Minä-muodossa tekstistä tulee helposti kertomus. Minä-muotoakin voi käyttää, mutta varovasti -> kirjoittaja ei saa tuoda tarpeettomasti itseään lukijan ja asian väliin. Me-muoto viittaa useampaan tekijään!

Aikamuotojen käyttö Yleisohjeena voidaan pitää seuraavaa: preesensillä ilmaistaan yleispätevyyttä ja imperfektillä yksittäistapauksia johdanto ja pohdinta preesensissä menetelmät ja tulokset imperfektissä

Preesens Perusmodus: ilmaisee tekemisen, tapahtumisen tai tilan nykyhetkeä myös futuuri soveltuu termien selityksiin, yleisluonteisiin väittämiin tai määritelmiin, joilla on yleinen pätevyys soveltuu teorian esittelyyn ja teoriasta johdettuihin väittämiin ja oletuksiin taulukoihin ja kuvioiden viittaamiseen

Imperfekti Ilmaisee tekemisen tai tapahtumisen menneeksi viitattaessa aiemmin julkaistuihin tutkimuksiin, oman tutkimuksen kulkuun ja omiin ja muiden tuloksiin. Kirjoittaja toteaa aiemman tutkijan ajatuksen, mutta ei ota kantaa sen paikkansapitävyyteen.

Perfekti Ilmaisee imperfektin tavoin mennyttä aikaa, muuta imperfektistä poikkeavaa on se, että perfektillä ilmaistu tekeminen on kestänyt nykyhetkeen asti tai sillä on merkitystä vielä nykyhetkenä. Ero ei ole kovin selvä. Perfekti osoittaa kuitenkin selvemmin lähteen merkityksen kirjoittajalle.

Pluskvamperfekti Ilmaisee tekemisen tapahtuneeksi ennen puheena olevaa tai ajateltua mennyttä ajankohtaa tai kestäneeksi tällaiseen ajankohtaan asti. Tieto on saatu muilta, kyse referoidusta tiedosta.