2. Solun hienorakenne
Solulima täyttää usein suurimman osan solusta Solulima täyttää usein suurimman osan solusta. Suurin osa solusta on vettä, jossa on siihen liuenneita aineita. Suurin osa liuenneista aineista on suurimolekyylisiä orgaanisia yhdisteitä, jotka saavat soluliman vaikuttamaan limamaiselta. Todella ohuet proteiinisäikeet vaikuttavat solun muotoon sekä soluelinten sijaintiin. Aitotumaisten eliöiden solulimassa on monia soluelimiä eli organelleja. Soluelimet ovat tiettyihin tehtäviin erilaistuneita soluliman osia. Solulimassa on paljon myös solulimakalvostoa, jonka haarakkeet hoitavat proteiinien ja rasva-aineiden muokkausta ja osallistuvat aineiden kuljetukseen. Osassa solulimakalvoston pintaa on runsaasti ribosomeja, joissa valmistuvat solun proteiinit.
Solukalvo ympäröi solulimaa, pitää sen ja muut solun osat sisällään ja vaikuttaa solun muotoon. Solukalvon tehtävänä on huolehtia solun aineiden otosta ja poistosta. Eläinsoluissa solukalvo on samalla solun ulkopinta, mutta esimerkiksi kasveilla sen päällä on soluseinä. Tuma on solun toimintojen säätelykeskus. Valmiissa, tehtäväänsä erilaistuneessa solussa tuma määrää esimerkiksi sen, mitä aineita solu milloinkin valmistaa. Tumaa ympäröi tumakotelo, jonka uloin kalvo on yhteydessä solulimakalvostoon. Kromosomit sijaitsevat tuman sisällä nestemäisessä solulimassa. Perintötekijät eli geenit sijaitsevat kromosomeissa. Tuma ohjaa geenien avulla solun elintoimintoja, ja geenit määräävät yksilön ominaisuudet. Kromosomien sisältämä perimä on DNA-molekyyleissä, ja kullakin lajilla on tietty sille tyypillinen kromosomiluku.
Muistiinpanot kappaleesta 2 Solujen pääosat ovat solulima, solukalvo ja tuma. Soluliman kaikissa osissa on solulimakalvostoa sekä muita soluelimiä. Valkuaisaineet valmistuvat solulimakalvoston pinnalla olevissa ribosomeissa. Solukalvo huolehtii solun aineiden otosta sekä poistosta. Kunkin lajin tumassa on tyypillinen määrä kromosomeja. Kromosomeissa olevat geenit ohjaavat solun toimintoja.
3. Solun kemiallinen rakenne ja entsyymit
Pääosa solun orgaanisista yhdisteistä on hiilihydraatteja, lipidejä ja proteiineja. Solun elintoiminnat ovat aina pohjimmiltaan kemiallisia tapahtumia. Solun toimintojen kannalta erityisasemassa ovat myös nukleiinihapot, DNA ja RNA. Ne sisältävät solun perimän tai osallistuvat sen sisältämien ohjeiden toteuttamiseen. Hiilihydraatit Sokerit ovat pienimolekyylisiä hiilihydraatteja, ja ne toimivat solujen keskeisinä energianlähteinä. Glukoosi (rypälesokeri) ja fruktoosi (hedelmäsokeri) ovat tärkeimpiä monosakkarideja eli yksinkertaisia sokereita. Ruokosokeri on disakkaridi, eli se koostuu kahdesta monosakkaridimolekyylistä. Koska solussa ei saa olla liikaa sokeria, solu muuttaa sitä liukenemattomaan muotoon erilaisiksi suurimolekyylisiksi hiilihydraateiksi, polysakkarideiksi (kasveissa tärkkelykseksi, eläimissä glykogeeniksi)
Lipidit eli rasva-aineet Lipideihin luetaan eliöissä syntyneet rasvat sekä liukoisuudeltaan niitä muistuttavat rasvamaiset yhdisteet. Eläinten elimistö muuttaa ravintoa rasvoiksi pitkäaikaista varastointia varten. Rypsin ja muiden öljykasvien siementen vararavinto on suureksi osaksi rasvaa. Proteiinit eli valkuaisaineet Proteiinit ovat aminohappomolekyylien muodostamia pitkiä ketjuja, ja ne toimivat ennen kaikkea solujen rakennusaineina ja elintoimintoja ohjaavina entsyymeinä. Valkuaisaineen aminohappojärjestystä kutsutaan sen primaarirakenteeksi. Proteiinimolekyylin sekundäärirakenne syntyy molekyylin kiertyessä spiraalille tai laskostuessa nauhaksi. Kolmas molekyylin järjestystaso on tertiaarirakenne, joka syntyy kierteisen tai laskostuneen proteiinimolekyylin taipuessa sykkyrälle.
Entsyymit Solun monet entsyymit tekevät mahdolliseksi sen, että solu suorittaa eliöden aineenvaihduntareaktiot normaalioloissa. Keianteollisuudessa se onnistuu vain korkeissa lämpötiloissa. Entsyymeissä on suuri proteiiniosa sekä yleensä myös vaikutusosa eli koentsyymi, joka on usein jokin vitamiini tai metalli-ioni. Entsyymit voivat tuhoutua helposti, sillä kukin entsyymi toimii vain sille edullisissa pH-oloissa ja lämpötiloissa. Liian suuressa lämpötilassa entsyymit alkavat tuhoutua eli ne denaturoituvat. Monet myrkylliset aineet haittaavat tai estävät entsyymin toimintaa. Tällaiset aineet toimivat ehkäisijöinä eli inhibiittoreina.
Muistiinpanot kappaleesta 3 Solun tärkeimpiä orgaanisia yhdisteitä ovat hiilihydraatit, lipidit eli rasva-aineet, proteiinit eli valkuaisaineet sekä nukleiinihapot (DNA &RNA) Hiilihydraatit toimivat pääasiassa solujen energinlähteenä. Proteiinimolekyylin aminohappojärjestys on molekyylin primaarirakenne. Proteiinin kolmiulotteisella tertiaarirakenteella on merkitystä proteiinin toiminnan kannalta. Entsyymimolekyylit koostuvat proteiinista ja vaikutusosasta eli koentsyymistä, joka on usein vitamiini tai metalli-ioni. Entsyymit toimivat vain tietyissä happamuus- ja lämpöolosuhteissa.