YTT, lehtori Pertti Jokivuori Syksy luento

Auguste Comte: Sosiaalifysiikka eli sosiologia tiedon korkeimpana muotona: Ensimmäisenä sanaa "sosiologia" käytti ranskalainen filosofi ja yhteiskunta-ajattelija Isidore Auguste Marie François Xavier Comte (1798 ─ 1857)

Auguste Comte: Keskeiset teokset: Positiivisen filosofian oppikurssi (1830–1842) & Positiivisen politiikan järjestelmä; sosiologinen tutkielma (1851) Comten mukaan yhteiskuntatieteiden tulee seurata luonnontieteiden esimerkkiä Comten esikuvana ja opettajana toimi Henri de SaintSimon (1760–1825) Comten mukaan positiivinen metodi on ”järkeilyä ja havainnointia, oikein yhdistettynä”

Auguste Comte: Sosiaalifysiikka eli sosiologia tiedon korkeimpana muotona Sosiologia-sana (jota Comte käytti ensimmäisen kerran jo vuonna 1839) on johdettu latinan sanasta socius=toveri, josta societas = yhteiskunta, ja muinaiskreikan sanasta logos = yleistetty tieto. Sanallisesti sosiologia merkitsee siis tiedettä, joka käsittelee ihmistä 'toverina', yhteiskunnan tai muun yhteisön jäsenenä. Comten positiivisessa filosofiassa sosiologialle oli varattu paikka tieteitten huipentuma, joka saavuttaa kypsän vaiheen viimeisenä

Sosiaalifysiikka eli sosiologia tiedon korkeimpana muotona: Ihmiskunnan älyllisen kehityksen kolme vaihetta: 1) Teologinen eli fiktiivinen: havainnot selitetään kuviteltujen henkiolentojen toiminnan ja tarkoitusten tulokseksi 2) Metafyysinen eli abstraktinen: havainnot selitetään periaatteilla, jotka eivät ole täysin yliluonnollisia mutta eivät täysin luonnollisiakaan 3) Tieteellinen eli positiivinen: havainnot selitetään säännönmukaisuuksilla, jotka ovat havainnoista tehtyjä yleistyksiä

Sosiaalifysiikka eli sosiologia tiedon korkeimpana muotona : Kaikki tieteet käyvät nämä vaiheet läpi, sosiologia – kohteeltaan monimutkaisimpana – viimeisenä Sosiologian tehtävä on "tieteellistää politiikkaa" luomalla sille teoreettinen pohja Politiikka tieteellistyy kun se hylkää mielikuvituksen tuotteet (kuten ajatuksen kuninkaan suvereeniudesta tai yhteiskuntasopimuksesta) ja alkaa tehdä havaintoja niiden lainmukaisuuksien löytämiseksi, jotka hallitsevat sosiaalista järjestystä Sosiologia on metodologialtaan luonnontieteen kaltainen (metodologinen monismi)

”Positiivisella” Comte tarkoitti, että hänen oppinsa on… : 1. Rakentava 2. Relatiivinen 3. Täsmällinen 4. Varma 5. Reaalinen 6. Hyödyllinen 7. Orgaaninen Pertti Töttö: Auguste Comte –positivismin isä. Teoksessa Jukka Gronow ym. toim. Sosiologian klassikot (Gaudeamus 1996).

Klassisen positivismin perusteesit: 1. On olemassa yksi ja jakamaton objektiivinen maailma. 2. Sitä, mitä ei voida tieteellisesti tietää, ei voida lainkaan tietää. 3. Historian lakien löytäminen mahdollistaa menneisyyden selittämisen, nykyisyyden ymmärtämisen ja tulevaisuuden ennustamisen. 4. Moraaliset ja poliittiset valinnat tulee tehdä tieteellisesti. 5. Sosiaalinen järjestys on yhteiskunnan luonnollinen tila. 6. Ei ole olemassa muuta sosiaalisten muotojen arviointiperustetta kuin luonnon ja yhteiskunnan lainmukaisuudet.

Comten positivismiin sisältyy : Ajatus kokemusperäisestä, tieteellisestä sosiaalisen elämän erittelystä pelkän spekulaation sijasta Ajatus tieteellisestä metodista, joka pohjimmiltaan oli sama tieteestä riippuen: "Järkeilyä ja havainnointia, oikein yhdistettynä" Ajatus sosiologiasta yhteiskunnan ongelmien ratkaisemisen välineenä Teoria yhteiskunnan muutosvaiheista Ajatus vertailevasta metodista

Mitä positivismi on ja mitä se ei ole : Positivismin mukaan todellista tietoa on vain tieteellinen tieto, jollaista voidaan synnyttää ainoastaan päätymällä positiiviseen lopputulokseen tieteellisten teorioiden pätevyydestä tiukkaa tieteellistä menetelmää hyödyntämällä. Positivismi pyrki rajoittumaan välittömiin havaintoihin, tehden mahdollisimman vähän käsitteellisiä oletuksia. Positivismin mukaan vähitellen oivalletaan, että metafyysiset kysymykset ovat ratkaisemattomia ja jäävät sellaisiksi.  Me voimme saada tietoa vain asioista, joita havaintomme pystyy tavoittamaan. Kysymykset, joihin ei voida vastata tosiseikkoja havainnoimalla, katsotaan periaatteellisesti merkityksettömiksi.

Mitä positivismi on ja mitä se ei ole : Ludvig Wittgenstein, jonka teosta Tractatus… pidetään yhtenä positivismin tärkeimmistä teoksista, formuloi ensimmäisenä ns. verifikaatioperiaatteen, jonka mukaan ”lauseen merkitys on sen verifioitavuuden menetelmä”. Eli jos lausetta ei voida empiirisin keinoin osoittaa todeksi, voidaan sanoa, että kyseinen lause ei merkitse mitään. Kaikki tieto on voitavissa palauttaa havaintoon! ”Kaikki ruusut ovat pohjimmiltaan valkoisia. On toki olemassa muunkin värisiä ruusuja, mutta muut värit kuin valkoinen ovat vain valkoisten ruusujen peitevärejä” (Medard Boss)  Osa psykologian ja sosiologian teorioista ovat tällaisiä! Karl Popper: Falsifikaatioperiaate ja näennäistieteet C.Wright Mills: ”Itse pyrin välttämään empiiristä työtä, jos se vain suinkin on mahdollista. Se on hyvin hankalaa, jos ei ole apulaisia – ja jos heitä on, heistä on usein vielä enemmän vaivaa.” (Sosiologinen mielikuvitus)

Positivismi nykyaikana Keskittyminen tieteeseen tuotteena, joukkona kielellisiä tai numeerisia väittämiä. Kiinnostus aksiomatisointiin, näyttämällä toteen näiden väittämien looginen rakenne ja johdonmukaisuus. Kiinni pitäminen siitä, että ainakin joidenkin väitteistä tulee olla koeteltavissa, verifioitavissa, vahvistettavissa tai falsifioitavissa havainnoimalla todellisuutta empiirisesti. Sellaisiin väittämiin, joita ei voi koetella, kuuluvat perinteiset metafyysiset väittämät. Usko siihen, että tiede on kumulatiivista. Usko siihen, että tiede on enimmäkseen kulttuurien väliset rajat ylittävää. Usko siihen, että tiede tukeutuu tuloksiin, jotka ovat riippumattomia tutkijoiden henkilöstä ja yhteiskunnallisesta asemasta (Habermas: paremman argumentin voima). Usko siihen, että tiede sisältää enimmäkseen yhteismitallisia teorioita ja tutkimusperinteitä. Usko siihen, että tiede sisällyttää joskus itseensä uusia ajatuksia, jotka eivät ole yhteensopivia vanhojen kanssa. Usko tieteiden yhteyteen, eli siihen, että eri tieteenalojen taustalla on periaatteessa yksi tiede yhdestä reaalimaailmasta.  Pertti Töttö: Pirullisen positivismin paluu

Pirullisen positivismin paluu Sosiaalitieteissä syiden tutkiminen on viime aikoina ollut harvinaista, joillakin yhteiskuntatieteen osa-alueilla jopa niin harvinaista, että Pertti Töttö (2004, 85–89) väittää sosiaalitieteitä vaivaavan ”kausaalisuuden kammo”. Tällä kammolla Töttö viittaa siihen, että viimeaikaisessa valtavirtasosiaalitutkimuksessa on aivan kuin varottu esittämästä ilmiöiden välisiä kausaalipäätelmiä. Sen sijaan kiinnostavampaa on ollut pohtia merkityksiä ja kieltä, toisin sanoen selvittää esimerkiksi tapahtumien taustalla olevia sosiaalisia konstruktioita. Töttö toteaa (2004, 85): ”Kausaalisista kysymyksistä kieltäytymällä sosiaalitiede voi tietenkin erottautua lääketieteestä, mutta samalla käy mahdottomaksi erottaa sosiaalitiede uskomuslääkinnästä, vyöhyketerapiasta ja kaivonkatsomisesta”. “Laadullinen tutkimus ei pysty vastaamaan kysymykseen miksi: syy-seuraus-suhteen todentamiseen tarvitaan aina tietoa ilmiöiden korrelaatiosta, ja sitä taas ei voi todeta ilman määrällistä tutkimusta. Niinpä jos määrälliset metodit unohdetaan, samalla hylätään kaikki syitä koskevat kysymykset”, Töttö huomauttaa. (ylioppilaslehti 2000)