Dokumentaarinen kerronta Alkaen camera obscurasta ja ensimmäisistä filmille tallennetuista otoksista ja päätyen nykydokumenttiin
Elokuvan esihistoriaa: Camera Obscura -nykyaikaisen filmi- ja valokuvakameran malli Aristoteles tutki camera obscuraan liittyviä optisia ilmiöitä jo ennen ajanlaskumme alkua 1550-luvulla keksittiin laittaa valoaukkoon linssi 1800-luvulla kuvista pystyttiin tekemään pysyviä
Taikalyhty eli Laterna Magica (vähän kuin diaprojektori) zoetrooppi ja lukuisat muut optiset liikelelut (esim. ”plärät”) Elokuvan esihistoriaa: Katselulaitteet ja jälkikuvailmiö
Elokuvan historiaa Thomas Alva Edison ja Dickson Vuosien 1889 ja 1890 taitteessa Edison Company valmisti ensimmäiset testielokuvansa Boxing cats (vuodelta 1894 vanhin youtubeen ladattu kissavideo ) Boxing cats Vuonna 1891 yhtiö patentoi kinetografin ja kinetoskoopin – Kinetografi on Edisonin elokuvakamera ja kinetoskooppi puolestaan tirkistyskaappia muistuttava katselulaite, jolla elokuvia esitetään yhdelle katsojalle
Elokuvan historiaa vuodesta 1895 Vuotta 1895 pidetään usein elokuvan syntyajankohtana, vaikka tarkan syntymävuoden määrittäminen on kyseenalaista. Ensimmäisissä elokuvissa keskeistä oli katsojan ällistyttäminen (attraktioelokuvat), mutta aika nopeasti alkoi kehittyä myös tarinankerronta. Elokuvahistorian 1. suudelma Edisonin tallentamana (Yhdysvallat 1896) suudelma Dokumentaristit Louis ja Auguste Lumière Louis ja Auguste kehittivät kinematografiksi nimeämänsä laitteen, jolla voi sekä kuvata, printata että projisoida elokuvia Veljekset kehittivät laitteen Edisonin laitteen pohjalta sen ”vikoja” korjaten (patentoivat omansa vuonna 1895) Järjestivät v maailman ensimmäisen maksullisen elokuvanäytöksen, jossa kankaalle projisoitiin lyhyitä alle minuutin mittaisia elokuvia Juna saapuu asemalle sekä Repas de bébé/ Vauvan ateria (1895) Juna saapuu asemalleRepas de bébé Ensimmäiset elokuvat olivat dokumentaarisia yhden otoksen pätkiä, mutta pian tehtiin myös tarinallisia kohtauksia
HUOM! Ranska oli 1900-luvun alussa maailman suurin elokuvien tuottaja, mutta elokuva- apparaatteja ja ilmaisua kehitettiin monessa muussakin maassa! Mm. Edison Yhdysvalloissa, Robert William Paul ja James Williamson Englannissa ja Skladanowskyn veljekset Saksassa James Williamson Lumière Companyn ja Edison Companyn periaatteista poiketen Paul myi laitteita vuokraamisen sijaan (esim. Georges Méliès hankki elokuvakameran Paulilta).
Kokeellinen Georges Méliès ( ) Taikuri Méliès osallistui Lumière-veljesten näytökseen ja näki nopeasti elokuvan viihteelliset mahdollisuudet Valmisti satoja elokuvia 15 vuoden aikana Ranska oli 1900-luvun alussa maailman suurin elokuvien tuottaja Méliès oli tunnettu erityisesti kokeellisista trikkielokuvistaan - elokuvallisia taikatemppuja 1. scifielokuva Matka kuuhun (1902) ja Wrestling Match (1900)Matka kuuhun Wrestling Match (1900) Mélièsin suosio hiipui yleisön kiinnostuttua tarinallisemmista elokuvista Elokuvahistorian 1. westernin teki tarinankertoja Edwin S. Porter Suuri junaryöstö (Yhdysvallat 1903)Suuri junaryöstö
Kiteytys: Elokuvalla ei ole yhtä keksijää: Elokuvan syntyyn vaikutti näön fysiologiaa koskevan tiedon ja varhaisien keksintöjen yhteen saattaminen sekä näiden kaupallinen hyödyntäminen. Elokuvakamerastakin ja filmistä tehtiin samaan aikaan eri puolilla maailmaa hieman omanlaisia versioita.
Dokumentaarinen elokuva Dokumenttielokuvalla on lukuisia määritelmiä, mutta pääasiassa dokumentti ymmärretään totuutta noudattelevaksi ja todellisuutta kuvaavaksi elokuvaksi = ei-fiktiivinen elokuva Dokumentti on kuitenkin aina tekijöidensä tulkintaa todellisuudesta Laajan tulkinnan mukaan dokumenttielokuvia ovat myös opetuselokuvat, matkakuvaukset, reportaasit, propagandaelokuvat, luontodokumentit jne. Nykyisin fiktiivisen ja dokumentaarisen elokuvan väliin on tullut laaja kirjo “puolidokumentaarisia” elokuvia
Dokumentaarinen elokuva Dokumentti on noussut 2000-luvulla historiansa suurimpaan suosioon mm. tosi-tv:n ja YouTuben myötä. Dokumenttielokuvan tekijä voi valinnoillaan tuoda vahvasti esille haluamiaan näkökulmia (Michael Moore) tai avata aiheeseen eri tulkinnanmahdollisuuksia. Totuuselokuva puolestaan pyrkii mahdollisimman manipuloimattomaan asioiden esittämiseen, katso lisää: Dokumenttielokuvien luonteista / dokumentin lajityyppeistä. Dokumenttielokuvien luonteista
Dokumentaarinen elokuva Dokumenttielokuvat ovat vapaita narratiivisen elokuvan “säännöistä”/ keinoista kuten henkilökeskeisyydestä ja klassisesta tarinallisuudesta. Esim. poeettiset dokumenttielokuvat luovat tunnelmia ja mielikuvia ja hyödyntävät usein mm. Sergei Eisensteinin ja Dziga Vertovin kehittämää montaasiajattelua. Poeettiset dokumenttielokuvat lähestyvät usein kokeellista elokuvaa. Kertojanääni on dokumenteissä yleinen, mutta sen puuttuminen voi toisaalta saada katsojan tuntemaan, että hänelle on annettu vapaus muodostaa itse oma mielipiteensä asioista. Pitkät otot voivat luoda vaikutelman keskeytymättömästä todellisuudesta ja heiluva käsivarakamera puolestaan illuusion katsojan mukanaolosta ja tapahtumien välittömyydestä.
Esimerkkejä dokumenteista: Robert J. Flaherty: Nanook, pakkasen poika (1922) Dziga Vertov: Mies ja elokuvakamera (1929) Leni Riefenstahl: Tahdon riemuvoitto ja Olympia (1930-l.) Marc Singer: Dark Days (2000) Susanna Helke ja Virpi Suutari: Joutilaat (2001) Jouni Hiltunen: Blatnoi Mir (2001) Pirjo Honkasalo: Melancholian 3 huonetta (2004) Werner Herzog: Karhumies (Grizzly Man, 2005) Joonas Neuvonen: Reindeerspotting – pako joulumaasta (2010) Jukka Kärkkäinen: Kansakunnan olohuone (2009) ja Kovasikajuttu (2012) Susanna Helke: American Vagabond (2013) Melisa Üneri: Isän tyttö (2015)