Kristillinen päihdetyö Pori ja Eva Kanerva Sininauhaliitto

Ohjelma 1. päivä Tervetuloa Tutustuminen 11.00–12.00Kristillinen ihmiskäsitys 12.00–13.00Lounastauko 13.00–14.00Kristilliset arvot ja arvostava kohtaaminen 14.00–14.15Tauko 14.15–15.45Kristillinen käsitys riippuvuussairaudesta !5.45–16.00Tauko 16.00–17.00Keskustelua, päivän yhteenveto

Ohjelma 2. päivä Mitä mielessä 10.30–12.00Kristillisen päihdetyön muodot 12.00–13.00Lounastauko 13.00–14.00Kristillisen päihdetyön muodot jatkuvat 14.00–15.15Tauko 15.15–16.30 Hengellisen päihdetyön sudenkuopat 16.30–17.00 Loppukeskustelu: Mitä mukaan omaan työhön?

Kristillinen ihmiskäsitys Ei yksi yhtenäinen opillinen kokonaisuus! Kristillinen ihmiskäsitys on näkemys ihmisyydestä, josta keskustellaan ja ollaan eri mieltä kristittyjen kesken.

Sininauhaliiton Strategia Sininauhaliitossa kristillinen ihmiskäsitys on määritelty seuraavasti: Kristilliseen ihmiskäsitykseen kuuluu jokaisen ihmisen kunnioittaminen Jumalan luomana yksilönä. Jokaisen elämällä on ainutlaatuinen tarkoitus. Luovuttamatonta kristilliselle ihmiskäsitykselle on ihmisten keskinäinen tasa-arvo ja huolenpito sekä hengellisen ulottuvuuden mukaan ottaminen muiden ulottuvuuksien ― henkisen, fyysisen ja sosiaalisen ― rinnalle.

Edellisistä seuraa: Jokaisen ihmisarvo on ehdoton ja riippumaton hänen ominaisuuksistaan, teoistaan tai tekemättä jättämisistään, siitä onko hänellä esimerkiksi koulutusta, työtä tai kotia, käyttääkö hän päihteitä tai onko hän ollut vankilassa.

Suhde humanistiseen ihmiskäsitykseen? Kristillinen ihmiskäsitys on lähellä humanistista ihmiskäsitystä. Erona humanistiseen ihmiskäsitykseen on kuitenkin se, että kristillisessä ihmiskäsityksessä ihmisen ajatellaan tarvitsevan itsensä ulkopuolelta tulevaa voimaa, Jumalaa, kyetäkseen esimerkiksi toipumaan päihdesairaudesta ja muuttamaan elämäänsä.

Luotu – Langennut - Lunastettu Kristillinen antropologia on perinteisesti määritellyt ihmiskäsityksen kolmen ulottuvuuden - luotu, langennut, lunastettu – pohjalta. 1 Moos. 1:27: ”Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi.” Room. 3:21-24: ”Kaikki ovat tehneet syntiä…” Joh. 3:16: ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.”

Armon kantamana uuteen! Tärkeää kristillisessä ihmiskäsityksessä on armon käsite. Ihminen on syntinen ja vajavainen ja siksi armoa ja anteeksi antoa tarvitseva. Ihminen ei omin voimin jaksa tehdä parannusta eikä kykene itse itseään pelastamaan. Armo on mahdollisuus!

Jumala kutsuu armahtavaisuuteen! Jumala on armahtavainen ja kutsuu myös ihmisiä keskinäiseen armahtavaisuuteen. Tuomiovalta on vain Jumalalla. Matt. 9:13: ”Armahtavaisuutta minä tahdon, en uhrimenoja.” Matt. 7:1: ”Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi.”

Jumala on Rakkaus! Ihmisen mahdollisuus rakastaa ja tehdä hyvää sekä itselle että muulle luomakunnalle perustuu siihen, että Jumala on rakkaus, joka antaa myös ihmiselle kyvyn ja voiman rakkauteen. Tämäkin sisältyy Jumalan armoon ihmistä kohtaan. Rakkaus on lahja.

Aina on Toivoa! Kristilliseen ihmiskäsitykseen sisältyy keskeisesti toivo. Inhimillisestä näkökulmasta voi näyttää mahdottomalta ratkaista jokin tilanne tai parantaa sairaus. Jumalalle ei toivottomia tapauksia ole olemassa! ”Mikä ihmiselle on mahdotonta, on mahdollista Jumalalle.” Luuk 18:27

Toivo lähtee tosiasioiden myöntämisestä! Toivo lähtee totuuden myöntämisestä, sen tinkimättömästä etsimisestä ja katsomisesta. Jumalan armo toteutuu, kun ihminen tunnistaa, tunnustaa ja katuu virheitään ja saa näin vapautua syyllisyydestään. Toisaalta armo toteutuu myös olemuksellisesta häpeästä vapautumisena. Vaikka ihmistä olisi häpäisty ja nöyryytetty, vaikka häneltä olisi riistetty ihmisoikeudet ja hänen rajojaan rikottu, Jumalan silmissä hän on kaunis, Jumalan oma kuva, samalla viivalla jokaisen muun luodun ihmisen kanssa.

Ihminen on iäisyysolento. Kristillisessä ihmiskäsityksessä ihminen on myös iäisyysolento. Tämä tarkoittaa sitä, että ihmisen tehdessä elämänsä valintoja, hän ei tee niitä pelkästään tämän elämän näkökulmasta, vaan iäisyyden näkökulmasta. Joh. 17:3: ”Ikuinen elämä on sitä, että he tuntevat sinut, ainoan todellisen Jumalan, ja hänet, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.”

Raamatun paikkoja ”Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat.” ”En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä.” Matt. 9:9-13 Room. 3:21-24 Fil. 2:5-8, 13 Gal. 2:6;3:26-28; 6:2-4 Matt. 7:1

Elämä on! Mutta Jumala voi

Arvostava kohtaaminen? Mitä arvostava kohtaaminen sisältää? Mitä arvostava kohtaaminen sisältää kristillisen ihmiskäsityksen pohjalta?

Puhe ihmisen arvosta! (Esityksessä on käytetty osittain lähteenä Kati-Pupita Mattilan esitelmää 02/2014 Arvostavasta kohtaamisesta) Kun puhutaan kristillisistä arvoista, mielletään liittyväksi etiikkaan. Pitäisikö pikemmin puhua ihmisen arvosta? Kyse on myös uskosta. Etiikkaa ei voida erottaa uskosta. Usko on sen todellisuutta, mitä ei nähdä.

Ihmisarvo ja arvostava kohtaaminen Sama Isä taivaassa. Isälle olemme kaikki yhtä tärkeitä. Ei riipu siitä, mitä on saavuttanut tai jättänyt saavuttamatta. Ei riipu myöskään luonteesta. Luomiseen perustuva luovuttamaton ihmisarvo Persoonan arvostaminen: Jokaisella ihmisellä on oma tehtävä elää oma elämänsä. Elämäntarinan arvostaminen Ettemme leimaa ketään tietyn elämänkohdan mukaan. Kunnioittakaa kilvan toinen toistanne! (Room. 12:10)

Elämän syvät kysymykset Ihmisenä elämisen kipu Syyllisyys, häpeä Elämän tarkoitus, tyhjyys ja tarkoituksettomuuden tunne Toivottomuus Kokemus, ettei ole oikeutta olla olemassa Elämän ja kuoleman kipu Kärsimys

Hyvä tahto ei riitä! Tarvitaan myös tekoja, itsen likoon laittamista. Täytyy nähdä vaivaa. Miten välittäminen, huolenpito ja kannustaminen toteutuvat? Kuka ja miten jaksaa olla rinnalla, kun ei ole kivaa? Uskaltaa surra?

Arvostava kohtaaminen Nöyryys: Suostuminen siihen, että paljastuu (pois kulisseista) – kiitollisuutta ja itsen arvostamista, mutta myös totuudellisuutta Toisesta voidaan tietää vain jos joku kertoo. Ei tietämisen –asenne! Jokaisella on oikeus omaan tarinaansa ja tulkintaan siitä. Ylemmyys: ”Minulle ei voisi koskaan käydä noin.” – ei hyvää kohtaamista; ylemmyyden asenne ei peity ammatillisuuden alle Miten silloin toimin, kun toinen on hankala tai muistuttaa meitä meidän kipeistä asioista?

Arvostava kohtaaminen Vertaisena, kun toinen muistuttaa oman elämän haavoittuvuudesta, tulee kiukkua tms. tunteita Hyvä kohtaaminen edellyttää läsnäolon taitoa, sitä että voi unohtaa itsensä, muttei kadottaa itseään. Omat haavat sen verran hoidetut, etteivät haise. Saa epäonnistua!

Lähettäminen Lähtekää rauhassa, pitäkää hyvästä kiinni, älkää vastatko pahaan pahalla, rohkaiskaa arkoja, tukekaa heikkoja, auttakaa sorrettuja, kunnioittakaa kaikkia ihmisiä, palvelkaa Herraa Pyhän Hengen voimassa iloiten.

Kirjallisuutta Kati-Pupita Mattila. Asiakkaana ihminen. Työnä huolenpito ja auttaminen PS-Kustannus. Kati-Pupita Mattila. Arvostava kohtaaminen arjessa, auttamistyössä ja työyhteisössä PS-Kustannus. Lauri Rauhala. Ihmiskäsitys ihmistyössä Yliopistopaino. Martti Lindqvist. Auttajan varjo - pahuuden ja haavoittuvuuden ongelma ihmistyön etiikassa Otava. Wilfrid Stinissen. Tosi ihminen - Kirja luomisesta ja pyhyydestä Kirjapaja.

Kristillisen päihdetyön muodot Kristilliseltä arvopohjalta (Kristillisessä viitekehyksessä) tehtävä päihdetyö Päihdetyö, jossa ovat hengelliset välineet (sielunhoito, rukous, rippi, Raamatun sana, ehtoollinen) käytössä keskeisenä toipumistyöskentelyn osana ja voiman lähteenä Original-group, Krito-ryhmät, Kompassi-ryhmät, Elämälle kyllä -aineisto, Kasvamaan yhdessä -kirja

Kristillisen päihdetyön muodot Sielunhoito Kahden kesken – ryhmässä Koulutus? – Seurakunnat, työyhteisö Kuunteleminen! – avoimet m-kirjaimella alkavat kysymykset Neuvo VAIN jos neuvoa kysytään; palauta myös kysymykset kysyjälle. A-M Raittila: Vastaus on jo Sinussa! Ripittäytyminen on mahdollista Ehtoollinen armon välineenä

Kristillisen päihdetyön muodot Rukous Yksin, ryhmässä tai kahden kesken Etiikka: pelisäännöt ääneen, koskeminen – aina pyydettävä lupaa! Siunaaminen, Isä meidän Sanaton – Sanoitettu: sielunhoidossa esille tulleet asiat esirukoukseen, mitä Pyhä Henki antaa – Vastuu! Raamatun sana rukouksena Psalmit

Kristillisen päihdetyön muodot Raamatun Sana Erilaiset Raamattukäsitykset Päivän sana, rukoushetket, aamu- ja iltahartaudet Raamattu-piirit Raamatun Sana Hengellisessä matkakumppanuusryhmässä ( Sana lukee meitä (Lectio Divina); kristillinen mystiikka Kirkkovuosi Retriitit, arkiretriitit Hiljaisuus korostaa ihmisten keskinäistä tasa-arvoisuutta Jumalan kasvojen edessä Varovaisuus Sanan paikkojen jakamisessa asiakastyössä

Hengellisen päihdetyön sudenkuopat Vapaaehtoisuus! Hienotunteisuus – Rohkeus Hengellisessä matkakumppanuudessa ei ole asiantuntijoita Aktiivinen ja passiivinen asiakaslähtöisyys ”Raamatulla päähän” Ylihengellistäminen? Rajanveto psykologisen, lääketieteellisen ja hengellisen käsittelytavan (uskonnollisen) väleillä Armo, totuus ja ”irstailu”

Kuoleman kohtaaminen Ihminen on ihmisestä tehty! Intuition käyttäminen kohtaamisissa (esim. koskemisessa, halaamisessa) Tee toiselle se, minkä toivoisit itsellesi tehtävän. Kun ei ole sanoja: kortit, kukat, eleet, ilmeet, hiljainen läsnäolo Kuolema on osa elämää.

Kuoleman kohtaaminen Kuolleen asukkaan muistaminen Muisteleminen Esineiden ja aistien käyttö konkretisoi surun ilmaisua (esim. kukat, kortit, askarrukset, kivet, sammaleet, maalaaminen, musiikki) Valokuvat, kynttilät, vainajasta muistuttavat esineet ja asiat, kirjeet, muistokirjoitukset, runot

Kuoleman kohtaaminen Itseä suuremman äärellä Uskonnolliset rituaalit ja uskonnollinen kieli kuvaavat sanoittamatonta, käsittämätöntä vertauskuvien, metaforien tasolla Pelko: Ihmiset pelkäävät kuolemassa eri asioita: kuolemisen prosessia, tuntematonta, hallitsematonta, kipua, kärsimystä, eroa läheisistä, jätetyksi tulemista, syyllisyyden painolastia, häpeään joutumista… Älä tarjoa pelkoja, vaan kuuntele toista, ota vastaan ja kulje rinnalla.

Kuoleman kohtaaminen Läheisten ja toisten asukkaiden kohtaaminen Erilaiset kuolemat Debriefing, Defusing Kaikki tunteet ovat surussa mahdollisia Surun vaiheet: Shokki, Reaktiovaihe, Käsittelyvaihe, Sopeutuminen Sururyhmät Päihdemaailmassa paljon kuolemaa ja paljon surematonta surua Päihdesensitiivinen surutyö