Robustius Yleinen idea: jokin pysyy muuttumattomana vaikka jotakin muutetaan

Johdatusta robustiuteen: Wimsatt 1981 Robustiusanalyysi on ‘triangulaatiota toisistaan riippumattomilla determinaatiotavoilla’. Robustiusanalyysi erottaa todellisen (real); sillä on episteeminen rooli: mitä robustimpi jokin asia/ilmiö/tulos/ym. on, sitä suurempi syy meillä on uskoa että se on todellinen. Robustius koskee todellisuuden kuvausvälineitä, ei todellisuutta itseään.

Woodward (2006) Robustiuden lajit: Inferentiaalinen (data  päätelmät) Derivationaalinen (teor. oletukset  päätelmät) Mittaus (esim. Avogadron luku) Kausaalinen (eri kausaaliprosessit tuottavat saman ilmiön)

Kuorikoski, Lehtinen & Marchionni (2010: BJPS) Teoreettinen mallinnus taloustieteessä voidaan ymmärtää derivationaalisena kollektiivisena robustiusanalyysinä.

Weisberg (2006): robustiusanalyysi vaiheittain 1) Määritä onko joukolla malleja yhteinen tulos. 2) Analysoi onko näillä malleilla jokin yhteinen rakenne. 3) Muotoile robusti teoreema ceteris paribus – ehdon avulla. 4) Tee robustille teoreemalle stabiiliusanalyysi.

Käsitteitä Stabiiliusanalyysi Sensitiivisyysanalyysi Robustiusanalyysi Perturbaatiomenetelmät

Robustiuden episteeminen rooli Kaksi läheisesti toisiinsa liittyvää funktiota: -Auttaa suojautumaan virheiltä -Auttaa määrittämään eri oletusten suhteellisen tärkeyden annetun robustin tuloksen johtamisessa: ‘what is driving the result’

Robustiuden episteeminen rooli Toisistaan riippumattomat tavat määrittää sama tulos vähentää virheiden mahdollisuutta: yksittäinen determinaatiotapa voi aina johtaa virheisiin, mutta olisi yllättävää jos toisistaan riippumattomat tavat johtaa sama tulos olisivat kaikki virheellisiä.

Riippumattomuus derivationaalisessa robustiudessa Jos annettu determinaatiotapa on riippumaton toisesta, sen todennäköisyys saavuttaa korrekti tulos ei saisi riippua siitä, onnistuuko vai epäonnistuuko toinen tapa. Jos determinaatiotavat ovat toisistaan riippumattomia tällä tavalla, tuloksen uskottavuus kasvaa determinaatiotapojen lukumäärän myötä.

Episteeminen epävarmuus koskien oletuksia Taloustiede ei itsessään kerro - mitkä oletukset voivat vaikuttaa tuloksiin ja siis johtaa harhaan, -mitkä oletukset ovat epärealistisia ja -miten niitä voisi muuttaa jotta ne olisivat realistisempia. Lähtökohtana on yleensä intuitiiviset ideat asioiden tärkeydestä.

Mallien parantaminen taloustieteessä ja robustius Taloustieteellisten mallien idea on poimia vain kaikkein tärkeimmät kausaaliset mekanismit ja riippuvuussuhteet Taloustieteen tutkimuskäytäntö: oletusten realistisuudesta saa esittää kritiikkiä vain jos esittää vaihtoehtoisen (formaalin) mallin, joka osoittaa joko -miten epärealistisen oletuksen muuttaminen muuttaa aikaisemman mallin tuloksia  uusi tulos, tai -osoittaa, ettei oletuksen muuttaminen muuta mallin tuloksia  todiste mallin robustiudesta