Didaktiikkaa Eero Salmenkivi Opettajankoulutuslaitos
Didaktiikasta Didaktiikka on opetustapahtumaa laajasti tutkiva tieteenala (kreikk. didaskein = opettaa; nykyiseen käyttöön ilmeisesti 1. kertaa Comeniuksen Didacta Magnassa (1633–1638).) Perinteisesti (saks. traditiossa) didaktiikan ajatellaan jakautuvan 1) opetusmenetelmäoppiin ja 2) opetussuunnitelmaoppiin. Engl. kielialueella 1) korostuu → didaktiikalla usein halventava merkitys Amer. perinteessä korvaava käsite curriculum (lst. elämänjuoksu) → oppilaan kehityksestä lähtevä (nykyään psykologia-vetoinen) opetuksen suunnittelu Viimeaikaisia muotisuuntauksia ovat konstruktivismi ja (muu) oppilaslähtöisyys.
OPS-ajattelu Suomen virallinen ratkaisu tällä hetkellä on opetussuunnitelma-ajattelu, joka pyrkii yhdistämään kaikki näkökannat (oppilaan elämäjuoksu, oppiaineksen jäsennys, oppimisympäristöt ja opettaminen) Kattokäsite on opetussuunnitelma (OPS), joka sisältää tavoitteet, menetelmät, sisällön ja arvioinnin. Kasv. tiet. tutkimuksessa kattokäsitteenä vaihtelevasti didaktiikka (esim. Hki) tai pedagogiikka (Jkl), yleensä ilman eroa sisältöpainotuksessa (kasvatuksellinen painotus)
Tavoitelähtöisyyden edut Muistitiedon merkitys vähenee, kun yhteiskunta digitalisoituu Ei toki kokonaan katoa Mikä rooli sille jää? Missä mielessä taitoihin kuuluu aina tietoja? Jos korostetaan tavoitteita, oppilas voi oppia myös eri asioita kuin mitä opettaja osaa (vrt. urheiluvalmennus) Kun oppilasta arvioidaan, voi sisältöopetuksen jälkeen usein lähinnä selvittää, mitä oppilas muistaa → EI: ”Kävimme läpi I maailmansodan syttymisen syyt tms. ja kokeessa oppilas pystyi palauttamaan mieleen n. 60 %:” VAAN: opiskelimme tavoitteena osaaminen X ja oppilas on osoittanut tätä X:n osaamista tavalla Y.