Selityskehikot Kausaalinen Hermeneuttinen Teleologinen Funktionaalinen Intentionaalinen

Funktio ja päämäärä Ei sama asia: esim. makean veden plankton Käyttäytymisellä voi olla funktio olematta päämäärähakuista; esim. silmien räpytys

Funktionaalinen selittäminen Funktionaalisia selityksiä käytetään biologiassa ja monissa yhteiskuntatieteissä. Funktionaalisen selittämisen perusidea: Piirteen olemassaolo (tai säilyminen) selitetään osoittamalla, että sillä on seurauksia jotka edesauttavat systeemin säilymistä.

Esimerkkejä funktionaalisuuteen perustuvista väitteistä ’Yrityksiä (hierarkioita) on olemassa, koska kaikkien transaktioiden järjestäminen markkinoilla vaatisi suuria transaktiokustannuksia.’ ’Rotusyrjinnän funktio on ylläpitää taitamattoman ja halvan työvoiman varantoa.’ ’Valtio on olemassa koska se ajaa kapitalistien intressejä.’

‘Hopi intiaanit tanssivat sadetanssia koska se pitää yllä sosiaalista koheesiota.’ ‘Kenkätehtaat toimivat tuottavat suuria määriä samanlaisia kenkiä koska se mahdollistaa skaalatuottojen hyväksikäytön.’ ‘Protestantismi vahvistui varhaisessa modernisaation vaiheessa Euroopassa, koska se tuki kapitalismin kehitystä.’ ’Rajoitukset lakiesitysten esittämiselle ja niiden äänestysjärjestykselle ovat olemassa koska niiden avulla voidaan välttää syklisistä preferensseistä muuten seuraava kaaos.’

Funktionaalinen selitys ja analyysi Wright-funktiot: selitys sille, miksi jokin piirre on olemassa Cummins-funktiot: mikä on jonkin piirteen funktionaalinen rooli organismissa Esim: Dr. Pangloss ja silmälasit

Wright: Funktiot vs. aksidentit Vertaile: ’Sydämen lyönnin funktio selkärankaisilla on kierrättää verta organismissa’ ’Sydämen lyönnin seuraus (effect) selkärankaisilla on kierrättää verta organismissa.’ ’ Sydämen lyönnin seuraus (effect) selkärankaisilla on tuottaa sydänääniä.’

Funktionaalisen analyysin perusrakenne (Hempel 1959) Analyysin kohde on jokin seikka (item) i, joka on systeemin s suhteellisen pysyvä piirre (trait). Analyysi pyrkii osoittamaan, että s on tilassa c i ja ympäristössä joissa ulkoiset olosuhteet c e vallitsevat, niin että olosuhteiden c =(c e +c i ) vallitessa piirteellä i on seurauksia, jotka tyydyttävät jonkin s:n ‘tarpeen’ tai funktionaalisen vaatimuksen.Tämä ‘tarve’ on ehto n, joka on välttämätön sille, että systeemi säilyy toimintakykyisenä.

Hempelin funktionaalisen selittämisen kritiikki 1) Ajanhetkenä t, s toimii vaaditulla ja sopivalla tavalla olosuhteissa c. 2) s toimii vaaditulla ja sopivalla tavalla olosuhteissa c vain jos välttämätön ehto n tyydyttyy. 3) Jos systeemillä s olisi piirre i, sen olemassalo takaisi, että ehto n tyydyttyy (siis) Ajanhetkellä t, systeemillä s on piirre i.

Hempel Argumentti perustuu takajäsenen vahvistamisen virhepäätelmään. Tätä virhepäätelmää ei tehtäisi jos vaihe 3) muutetaan seuraavasti: 3’) Vain piirteen i olemassaolo voi tyydyttää välttämättömän ehdon n.

Vertailu A = ‘toimii vaaditulla tavalla’, n = välttämätön ehto on tyydytetty s(i) = systeemillä s on piirre i. 1) A A 2) A  nA  n 3) s(i)  n 3’) s(i)  n s(i)s(i)

 Funktionaalisten ekvivalenttien ongelma: Voi olla useita erilaisia piirteitä, jotka tyydyttävät välttämättömän ehdon. (‘functional prerequisite’)

Funktionaaliset selitykset yhteiskuntatieteissä ‘Piirre’ on yleensä käyttäytymistapa, sosiaalinen normi, tai käytäntö. Systeemi voi olla instituutio, organisaatio, tai koko yhteiskunta.. Wright ja Kincaid: Funktionaalisten selitysten muoto on seuraava: ‘Sosiaalinen käytäntö X on olemassa tehdäkseen Y:tä tai X:n funktio on tehdä Y.’

Wright ja Kincaid 1)X aiheuttaa Y:n (causes). 2)X säilyy (persists) koska se aiheuttaa Y:n. 3)X on kausaalisesti ennen Y:tä

Alustavia kysymyksiä Mikä on explanandum? Onko se käyttäytymistavan olemassaolo tai säilyminen, sen muutos, vai sen olemassaolo tai säilyminen jossakin ympäristössä ja sen poissaolo toisissa ympäristöissä? Pitäisikö meidän verrata funktionaalisen selittämisen teoriaa (eli evoluutioteoriaa) biologiassa yhteiskunnalliseen funktionaaliseen selittämiseen.

Evoluutioteoria biologiassa 1.Satunnaismekanismi 2.Reproduktiomekanismi 3.Valintamekanismi: luonnonvalinta. Darwin vs Lamarck Ympäristön muuttumisen nopeus

Elsterin funktionaalisten selitysten kritiikki yhteiskuntatieteissä Explaining technical change 1983 Elsterin vaatimukset tyydyttäville funktionaalisille selityksille yhteiskuntatieteissä: Instituutio tai käyttäytymistapa X selitetään sen funktiolla Y ryhmälle Z joss:

1 Y on X:n seuraus. 2 Y on hyödyllinen Z:lle. 3 Toimijat eivät (intentionaalisesti) halua saada aikaan Y:tä tekemällä X:n. 4 Z:n toimijat eivät tunnista Y:tä tai ainakaan kausaalista suhdetta X:n ja Y:n välillä. 5 Y ylläpitää X:ää Z:n kautta kulkevan kausaalisen takaisinkytkentäluupin avulla. Elster: harvat funktionaaliset selitykset toteuttavat kaikki 5 ehtoa.

Elster hyökkää erityisesti optimistisia (Pangloss) funktionaalisen selittämisen versioita vastaan; Käyttäytymistaipumuksen pysyvyyden selittämiseksi ei riitä, että osoittaa sillä olevan hyödyllisiä seurauksia. Syy tälle mahdollisuudelle: korrelaatio X:n ja vaikutuksen (eli Y:n) välillä voi johtua siitä, että X on yhteisen syyn epifenomeeni.

Takaisinkytkentämekanismin vaatimus Elster vaatii, että kelvollisen funktionaalisen selityksen pitää spesifoida kausaalinen mekanismi (eli takaisinkytkentäluuppi), joka liittää käyttäytymistaipumuksen seuraukset sen pysyvyyteen. Biologiassa luonnonvalinnan voidaan aina olettavan tarjoavan tällaisen mekanismin. Yhteiskuntatieteissä tällaista yleistä oletusta ei voi tehdä. Toisaalta, miten selitys ruostumattoman teräksen yleistymiselle paranee sillä, että kerromme yksityiskohtia siitä miten sen hyödyllisyys verrattuna ruostuvaan teräkseen huomattiin?

Kincaid Takaisinkytkentämekanismin osoittaminen ei ole välttämätöntä onnistuneelle funktionaaliselle selitykselle. Se ei ole ainoa tapa osoittaa, että X:n ja sen vaikutuksen välinen suhde ei ole ‘epäaito’. Esim. Tilastolliset menetelmät

Kincaid ja epäaito korrelaatio X:n funktio on Y, mutta X:n pysyvyys (persistence: P) ei selity Y:llä, vaan jollakin toisella seikalla Z: X  Y ↓ Z  P

Kincaid ja epäaito korrelaatio X aiheuttaa Y:n, jonka takia X pysyy (P), mutta se aiheuttaa muitakin seurauksia Z, jotka korreloivat X:n kanssa. X  Y  Z ↓ P

Kincaid: miten funktionaalinen malli voi epäonnistua (1)X:llä voi olla useita seurauksia, joista jotkin ovat funktionaalisia, toiset eivät. (2)X:llä voi olla useita seurauksia, joista kukin on vain heikosti funktionaalinen (3)X voi säilyä vain osittain funktionsa takia (4)X ei aina ole Y:n ainoa syy (5)Y:n funktio ei aina tule tuotetuksi X:n kautta (6)X voi säilyä funktionaalisista syistä yhdessä kontekstissa ja non-funktionaalisista syistä toisessa