Saksa 1920-luvulla Ekspressionismi

Ekspressionismi taidesuuntauksena alkoi n. 1908 teatterin ja maalaustaiteen tyylinä; eri Euroopan maissa, mutta erityisesti Saksassa (edelläkävijänä esim. Edward Munchin Huuto) reaktio realismia vastaan; sisäinen emotionaalinen todellisuus ulkoisen ilmiasun sijaan

Ekspressionismi maalaustaiteessa Die Brücke ja Der Blaue Reiter

Heckel: Kaksi miestä pöydän ääressä, 1913

Kirchner: Omakuva sotilaana

Ekspressionismi elokuvaan: Tohtori Caligarin kabinetti (1920) Helmikuu 1920: Berliinissä saa ensi-iltansa elokuva, jota pidetään välittömästi jonain ehdottomasti uutena elokuvassa: Tohtori Caligarin kabinetti tyylitellyt lavasteet, jossa oudot vääristyneet rakennukset on maalattu teatraaliseen tyyliin kankaisille taustakulisseille näyttelijät eivät pyri realistiseen esittämistapaan; sensijaan he turvautuvat vääntyneisiin, tanssimaisiin liikkeisiin Kriitikot: muiden taiteiden ekspressionistinen tyyli on tullut elokuvaan

Robert Wiene: Das Kabinet des Dr. Caligari (1919/20)

Cesaren kujanjuoksu kuolemaan Tohtori Caligarin kabinetti

Robert Wiene:Das Cabinet des Dr. Caligari Saksa 1919/20

Elokuvallinen ekspressionismi: tyylipiirteitä Painopiste näyttämöllepanossa: ”Lavasteet näyttelevät” Vääristely ja liioittelu Teemat: menneisyys, eksoottiset paikat; fantasia, kauhu Sisäiskertomukset

F.W. Murnau: Nosferatu - eine Symphonie des Grauens, Saksa 1921/22

Artur Robison: Schatten (1923)

F.W. Murnau: Tartuffe, 1925

Fritz Lang: Siegfried (1924)

Fritz Lang: Metropolis

Ekspressionistisia elokuvia Wiene: Tohtori Caligarin kabinetti Wegener: Golem Murnau: Nosferatu, Tartuffe Robison: Schatten Lang: Tri Mabuse, Siegfried, Metropolis

Neuvostoliitto 1920-luvulla Montaasielokuva

1920-luvun kulttuurielämä Neuvosto-Venäjällä Erilaisia avantgardistisia suuntauksia / ajattelutapoja konstruktivismi, futurismi taiteen tekeminen koneen rakentamiseen / insinöörityöhön verrattavaa toimintaa taiteen materiaali tärkeä irtautuminen romantiikasta, psykologisoinnista, porvarillisuudesta “techné concept of art” (David Bordwell)

Sergei Eisensteinin muistikuva 20-luvusta Kaikkialla vallitsi peräänantamaton vaatimus taiteen tuhoamisesta, materi- aalien ja dokumenttien asettamisesta taiteen pääelementin, kuvan, tilalle…

Olen elokuvasilmä, olen mekaaninen silmä. Minä, kone, näytän sinulle maailman sellaisena kuin vain minä sen näen. Nyt ja ikuisesti vapautan itseni inhimillisestä liikkumattomuudesta. Olen jatkuvassa liikkeessä, lähestyn esineitä ja loittonen niistä, ryömin niiden alle, kiipeän niiden päälle. Riennän laukkaavan hevosen kanssa, syöksyn väkijoukkoon, voitan juoksevat sotilaat, kaadun selälleni, kohoan ilmaan lentokoneen kanssa […] Vapaana ajasta ja tilasta yhdistän mitkä tahansa kaksi pistettä maailmassa riippumatta siitä missä olen ne tallentanut. Määränpääni on luoda tuore havainto maailmasta. Tutkin uudella tavalla maailmaa, joka sinulle on tuntematon. Dziga Vertov 1923

Lev Kuleshov (1899-1970) Aloitti lavastajana jo 1916 kiinnostui ”amerikkalaisesta montaasista” (Griffith) Ensimmäinen oma elokuva ”Insinööri Priten projekti” 1917-1918 Kuleshovin työpaja valtion elokuvakoululla vuodesta 1920 ”Kuleshovin efekti” Useita elokuvia 1920-luvulla Kirja Isskustvo Kino (”Elokuvataide”) 1929

Vsevolod Pudovkin (1893-1953) 1920 elokuvakouluun, Kuleshovin työpajaan Eisensteinin ohella keskeinen montaasiohjaaja Korosti kerronnallisuutta Kirjoja elokuvanteosta Tärkeimmät 1920-luvun elokuvat: Äiti (1926) Pietarin viimeiset päivät (1927) Myrsky yli Aasian (1928)

Sergei Eisenstein (1898-1948) Tärkein montaasiohjaaja, teoreetikko aloitti teatterissa, elokuvan pariin 1924 montaasin vaikutus katsojan emootioihin suoraan ohi tarinan; ”intellektuaalinen montaasi” 1920-luvun elokuvat: Lakko (1924) Panssarilaiva Potemkin (1925) Lokakuu (1927) Vanhaa ja uutta (1929)

Panssarilaiva Potemkin (1925)

Dziga Vertov (oik. Denis Kaufman 1896-1954) kehitti dokumenttielokuvaa ja vaati kertovasta elokuvasta luopumista Tunnetuin elokuva: Mies ja elokuvakamera (1929) Ei välitekstejä "kaupunkisinfonia" Pääkuvaaja Mihail Kaufman Muita elokuvia: uutisraportteja 1919 alkaen (Kinonedelia – "Elokuvaviikko"; "Kino-Pravda") Kinoglaz (Elokuvasilmä) 1924 Kino-Pravda (”Totuuselokuva”) 1925 Entusiasmi (1931) Kolme laulua Leninistä (1934)

Vertov: Kinoglaz (Elokuvasilmä)

Mihail Kaufman (1897-1979)

Montaasielokuvan piirteitä Aiheet: konfliktit ja vallankumoukset Kerronta ei yliluonnollisia tapahtumia yksilöt usein vähämerkityksisiä (tosin vaihtelua) tapahtumien syynä yhteiskunnalliset voimat henkilöhahmot luokkansa edustajia - tyypit Leikkaus: keskeinen tyylillinen elementti otosten määrä suuri (fragmentointi) limittäinen leikkaus (overlapping editing) elliptinen leikkaus

Pudovkin: Äiti (1925)

Limittäistä leikkausta Eisensteinin Lokakuussa (1927) Eisenstein: Lokakuu (1927): tarinatasolla lyhyttä siltojen avaamista pidennetään juonen tasolla näyttämällä samaa tapahtumaa useista eri kulmista (valikoima)

Nopeaa leikkausta Eisensteinin Lokakuussa: ääntä (konekiväärin papatus) simuloidaan visuaalisesti leikkauksen avulla

Tyyppinäyttelijöitä Työläisiä ja porvareita Sergei Eisenstein elokuvista

Vertov ja Eisenstein: "elokuvasilmä" vs. "elokuvanyrkki" Eisenstein: Panssarilaiva Potemkin Vertov: Mies ja elokuvakamera

Vertov vs. Eisenstein Totuuden näyttäminen vs. yleisöön vaikuttaminen Eisensteinille Vertov "impressionisti" – tärkeää ei näyttää vaan vaikuttaa yleisön mieleen E: "emme tarvitse elokuvasilmää vaan elokuvanyrkin" V: dokumentit "faktanyrkkejä" "Elämä sellaisenaan" vs. näytellyn ja ei-näytellyn välimuoto Vertov ei hyväksynyt draamaelokuvia eikä etenkään dokumentaarisen materiaalin sekoittamista fiktioon Eisensteinille fiktion ja dokumentin välimuoto (mm. tyyppinäyttelijöiden käyttö) tehokas väline vaikuttaa yleisöön (Lokakuu, 1927).

Vertov / Eisenstein /Kulešov-Pudovkin Painopiste Todellisuus Katsoja Elokuva Montaasi-periaate Intervalli Konflikti Kulešovin efekti Montaasin tavoite Näyttäminen Attraktio / shokki Jatkuvuus Päämäärä Totuus Tietoisuus Tarinan kertominen